Rakastan kirjoittaa erilaisista tapahtumista, joten nyt haluan kertoa teille Taiteiden yön ohjelmastamme torstaina 23.8.2012. Mutta kyllä tähän juttuun kosmetiikkanäkökulmaakin tulee, vähän yllättävistä suunnista kyllä.
Aloitimme Taiteiden yön jo klo 16 Cafe Piritasta Tokoinrannasta aikaisella päivällisellä. Herra Pumpulipupun on nimittäin parasta saada jotakin syötävää kun hän on töiden jälkeen nälkäinen, muuten ei mistään tule mitään.
Piritassa oli Art Goes Kapakan tapahtuma MAISTA: Terva, jossa asiantuntija Anuliina Pineda kertoi tervan historiasta ja hyödyntämisestä ruoanlaitossa.
Esitys oli niin miellyttävä, että olisin kuunnellut vaikka asiaa auton renkaista. Suurin piirtein yhtä paljon tiesin tervasta, mutta Anuliina osasi tehdä siitä mielenkiintoista.
Saimme myös tutustua tervatuotteisiin, ja kiinnostavinta minusta oli tietenkin tervan käyttäminen kosmetiikassa.
Tutuin tuote on ehkä tervashamppoo. Sinisessä, apteekkimaisessa pullossa myytävä Erittäin Hieno Suomalainen Shamppoo on vanha klassikko vuodelta 1974. Se on ilmeisesti edelleen Suomen myydyin shamppoo. Sitä minäkään en tiennyt, että sen on luonut alunperin Marimekon Kirsti Paakkanen.
Samanlainen klassikko on myös ruskeassa pullossa oleva tervashamppoo. Sen pitäisi ehkäistä mm. hilsettä. Tervaa onkin vanhastaan käytetty ihon hoitoon ja hilseen ehkäisyyn.
Minua kiinnosti myös tervan käyttäminen hyttysmyrkkynä. Edelleen sitä käytetään ilmeisesti eläimillä, mutta ihmisillekin se olisi mahtava luonnonmukainen ja vähän paremmantuoksuinen vaihtoehto!
Lentiiran Tervasalva on ihan oikea kosmetiikkatuote, jonka pitäisi auttaa mm. ihottumien, kovettumien ja haavaumien hoidossa.
Lentiiran Terwa Oy on kainuulainen perheyritys, joka valmistaa erilaisia tervatuotteita.
Seuraavaksi siirryimme sitten Eläinmuseoon, jossa meitä odotti näin lempeännäköinen otus.
Kirahvi on kyllä ihan valtavan kokoinen!
Missä muualla sellaisen voi nähdä näin läheltä kuin Eläinmuseossa?
Minua kiinnostivat myös nämä eläinten turkit, sillä eläinkuosithan ovat nyt niin muodikkaita.
Tässä on yksi suosikeistani, kirahvi.
Selvyyden vuoksi minun on kyllä sanottava, että turkki on minusta kaunein alkuperäisen omistajansa, eli eläimen (ja mieluiten vielä elävän!) päällä. Mutta hyvin tehtyä ja laadukasta jäljitelmää vastaan minulla ei ole mitään.
Tässä on sitten tällainen vähemmän lempeä kaveri eli tiikeri.
Eikö olekin upeat, lämpimät värit!
Tiikerin turkkia. Tästä voisi ottaa mallia vaikka kynsikoristeluihin!
Tämä söpöläinen on gepardi. Sen turkissa on pelkkiä mustia pilkkuja.
Tässä vaanii sitten jaguaari.
Ja tässä on jaguarin peppu.
Jaguarin turkki oli minusta hienoin.
Upeita, epäsäännöllisiä ruskea-mustia läikkiä. Ne näyttivät vähän jopa Marimekon Unikko-kuosilta!
Sitten vielä kynsikoristeluiden perinteinen aihe, leopardi.
Se köllöttelee tässä Afrikan yössä.
Eläinmuseossa on muuten todella panostettu näyttelyasetteluun. Eläimistä ja ympäristöstä on pyritty tekemään mahdollisimman aidon näköistä, sen huomaa näistäkin kuvista.
Leopardilla on pienemmät ja tiiviimmät täplät kuin jaguaarilla, just in case jos joskus tarvitsette näitä tunnistetietoja!
Itse joudun varmaan ainakin palaamaan näihin kuviin jos joskus yritän tehdä kynsiini leopardikoristeluja. Sellaiset olisivat minusta aivan ihanat! Ehkä harjoittelemalla oppisi...
Eläinmuseosta siirryimme Kansallismuseoon.
Kovasti oli museopainotteinen kierroksemme tällä kertaa, mutta epävakaisen sään vuoksi se oli ihan hyväkin.
Kansallismuseossa oli myynnissä vintagevaatteita: Kallio Block Partyssa ihastelemani Hoochie Mama Jane, Mekkomania, Play It Again Sam ja Yesterday Once More.
Tämä upea hehkuvanoranssi pitkä mekko oli Yesterdayn valikoimassa.
Kansallismuseossa pidettiin myös vintage-muotinäytös museon upean keskihallin kupolin ja Akseli Gallen-Kallelan maalaamien Kalevala-aiheisten freskojen alla.
Suosikkini muotinäytöksessä oli tämä, varmaankin 1920- tai 1930-luvun tyyliä edustava asu.
Niin muodikkaita juttuja nytkin: ruosteenruskea väri, turkikset, rintaneula ja upea kirsikanpunainen tukka.
Kampaus on lainekampaus ja huulipuna kohtalokkaan tumma.
Nyt myös muodissa olevaa pitsiä tässä 1970-luvulta.
Nättiä on!
Kansallismuseosta jatkoimme matkaamme Amos Andersonin taidemuseoon.
Siellä on parhaillaan muotia ja kuvataidetta yhdistävä Boutique-näyttely 12.11.2012 asti. Esillä on mm. Minna Parikan kenkiä ja Samujin asuja.
Minä ihastuin näyttelyssä aivan suunnattomasti yhteen kuvasarjaan, jossa on yhteys myös kosmetiikkaan. Minulla on kuitenkin neuvottelut taiteilijoiden kanssa kesken saanko julkaista kuvan myös täällä teidän iloksenne, joten palataan siihen ehkä myöhemmin.
Boutique-näyttely teki meihin kuitenkin ehkä suurimman vaikutuksen tänä Taiteiden yönä, joten suosittelen sitä kyllä. Ehkä jos joku teistä käy siellä, arvaattekin että mihin kuvasarjaan rakastuin.
Ilta päättyi perinteisesti Kansallisoopperan syksyn ohjelmiston näytteisiin.
Tässä pieniä balettikoululaisia esittämässä kohtausta Tuhkimosta.
Minusta on hienoa, että joskus ehkä vähän elitistisenäkin pidetty Kansallisooppera tuo ainakin kerran vuodessa esityksensä ulos ja ihmisten nähtäville ilmaiseksi.
Ooppera ja baletti sopivatkin kauniisti pehmeään elokuiseen yöhön.
Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä kotiin päästyämme meitä odotti kerrostalomme rapun edessä ulkona pimeässä yössä tällainen näky.
Herra Pumpulipupu sanoi vitsinä, että ehkä se on lahja sinulle, kun ihmettelimme tätä.
Ja niin se olikin, sillä osoitekortissa luki "Pumpulipupu"!
Jotakin aivan ihanaa kosmetiikkaan liittyvää paljastui tästä yllätyslahjasta, joka teki Taiteiden yöstäni täydellisen. Mutta mitä, se selviää ensi viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi! :)