maanantai
tiistai
keskiviikko (with silmämeikki)
torstai
Päivä 5, perjantai:
En keksi enää yhtään asua, johon silmämeikitön look sopisi. Niinpä mietin, että miksi kiusaan itseäni, ja päätän tehdä silmämeikin, vaikka se tarkoittaisi sitä, että myöhästyn aamun joogakurssilta.
Valitsen vaaleampaa ruskeaa kuin keskiviikon silmämeikissä, joka tuntui ihan liian tummalta muutaman päivän meikittömyyden jälkeen.
Päädyn Clarinsin Forest -luomiväripalettiin. Haaveilen edelleen eilen tv:ssä näkemästäni Gossip Girlin Blair Waldorfin kuparisesta silmämeikistä.
Clarins Forestin värit osoittautuvat aika vaaleiksi. Siitä puuttuu tummempi varjostusväri kokonaan tummanvihreää lukuunottamatta. Silmämeikistäni tulee aika oranssi, eikä yhtään haluamani kuparinen. Kiireessä ennen joogaa napattu kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
Tuntuu myöskin, että en osaa enää häivyttää, ja meikkaamiseni on muutenkin paljon epävarmempaa kuin viikko sitten. Kamalaa jos taidot heikkenevät jo viikossa!
Silti olen koko päivän tyytyväinen siihen, että minulla on vihdoin taas meikatut silmät. Tunnen olevani oma itseni, olen taas back in business!
Yhteenveto
Yllätyin kovasti viikon aikana siitä, kuinka epävarmaksi ja tyytymättömäksi tunsin itseni ilman silmämeikkiä. En olisi uskonut, että olen näin riippuvainen meikkaamisesta!
Huomasin myös, että vaikka omistan huomattavan paljon luomivärejä, käytän niitä myös ilolla päivittäin, eli siinä mielessä ne eivät ole turhia.
Kun kerroin äidilleni tästä teemaviikosta ja siitä, että en ole ollut ennen tätä 8 vuoden aikana kertaakaan töissä ilman silmämeikkiä, hän sanoi hauskasti, että hän ei ole puolestaan ollut töissä 37 vuoden aikana silmämeikin kanssa kuin ehkä viikon, ja silloinkin joidenkin juhlien takia. Luulen, että tämä on totta suurimman osan naisista kohdalla!
Ilahduinkin siksi kovasti kaikista kommenteista, joita sain tähän juttusarjaan. Aluksi luulin, että kukaan muu ei ajattele samalla tavalla ja ole meikkauksen suhteen näin hassu, mutta sainkin paljon ymmärrystä ja mielenkiintoisia mielipiteitä teiltä meikkaamisesta ja meikkaamattomuudesta. Lämpimät kiitokset niistä!
All in all: ihan hauska kokeilu, mutta never again, ainakaan näin montaa päivää peräkkäin!
On ollut tosiaan mielenkiintoinen juttusarja! :) Itse en ole tainnut olla ikinä töissä ilman silmämeikkiä, ihmisten ilmoille lähtiessä pitää olla vähintäänkin sitä ripsiväriä. Mulla ei taitaisi riittää itsetunto tällaiseen kokeiluun...
VastaaPoistaItse olen ollut melkeinpä aina ilman meikkiä töissä, mutta en nyt viitsi ihan rakennustyömaille alkaa meikkejä vääntämään kun joskus on niin aikaiset herätykset kun työmaa on esim. toisessa kaupungissa. Jotkut kanssasisaret kylläkin jaksavat työmaille meikkejä vääntämään, tiedän sellaisiakin jotka heräävät viideltä aamulla meikkaamaan itseään - ja työpäivä alkaa siis seitsemältä aamulla.
VastaaPoistaJoskus olen saattanut vähän puuteria ja ripsaria sipaista, mutta etenkin kesällä se tuntuu vähän turhalta kun on joko hirveä helle tai sitten sataa kaatamalla vettä - siinä sitten ulkotöissä meikki meneekin jo pilalle heti siinä. :)
Mielenkiintoista oli seurata tätä viikkoa. Me naiset olemme yllättävän riippuvaisia kosmetiikkatuotteista, itsekin huomasin sen tällä viikolla vaikka aina ajattelin etten olisi. Hassua kyllä, kun vaatetus ja hiukset eivät kauppareissulla ollut kohdallaan niin silloin olisi toivonut edes sitä ripsiväriä ettei olisi ihan niin nuhjuisen näköinen ihmisten ilmoilla. ;)
Mä inhoan meikata silmiä nopeasti. Inhoan myös herätä aamuisin liian aikaisin. Nämä kaksi inhoketta kombinoituna olen töissä lähes päivittäin ilman silmämeikkiä.
VastaaPoistaMulla on maidonvaalea iho, korkeat poskiluut, muhkeat huulet ja hienot, luontaisesti hyvinmuodostuneet kulmakarvat. Sekä onnettomat, pienet, alati vuotavat, mitäänsanomattomat tihrusilmät lyhyillä, piikkisuorilla tynkäripsillä. Käytän mielummin aamuni siihen, että korostan kauneimpia puoliani: Puleeraan ihon täydelliseksi, korostan ja punaan poskipääni ja meikkaan kulmakarvat ja huulet. Myös pitken kiharoideni siloitteluun ja viimeistelyyn uhraan jokusen aamuminuutin. Vaihtoehtoisesti voisin käyttää varttitunnin siihen, että hädissäni sohin ripsiväriä ympäri silmäluomia, aikaansaaden sotkua ja yhä lyhyet ja piikkisuorat klönttiripset, nyt oheistettuna entistä tummemmilla silmänalusilla ripsivärileviämän ansiosta, eripariset rajaukset ja epätasaisesti levitetyt luomivärit. Ja vetää hiukset ikuiselle hätäponnarille/nutturalle niskaan.
Ei sillä, ettenkö saisi silmäni jopa ihan kauniiksi hyvällä meikillä, mutta se vaatii aikaa. Ja yöunien priorisointi menee vaan edelle.
Ehkä sen silmämeikin tekeminen sitten saa myös kaikki ilta- ja vivikonloppumenot tuntumaan erityisemmiltä, kun tietää näyttävänsä silmämeikkeineen jotenkin erityiseltä. Jos työmeikki olisi sama, laittautuminen muihin menoihin ei ehkä tuntuisi sitten miltään.
Minulla taas on nyt kahden viikon jälkeen sellainen olo, etten jaksaisi enää ollenkaan alkaa meikata silmiäni. :D Tykkään tästä meikittömyydestäni kovasti, sopii kivasti kesään.
VastaaPoistaSagu: Kiitos paljon, tosi kiva kuulla että tämä kiinnosti!
VastaaPoistaYllätyin positiivisesti siitä että tämä aihe herätti näin paljon mielenkiintoista keskustelua ja sain kuulla muiden kokemuksia asiasta. En olisi ikinä uskonut, luulin vain että saan korkeintaan jonkun kommentin että "get a life muikkeli, jos tämä on pahin ongelmasi". :)
Lohdullista kuulla että kohtalotovereita on enkä ole ainoa hassu meikkiaddikti. Yllättävän vaikeaa oli tosiaan olla töissä ilman silmämeikkiä. Edes kaupungilla se ei minua niin paljon häirinnyt, mutta töissä varsinkin kokoukset olivat pahoja. Tuntui että en uskaltanut katsoa ketään kunnolla edes silmiin, OMG.
Ehkä teen näin vielä joinakin yksittäisinä päivinä, mutta koko viikkoa en usko että koskaan enää yritän. :)
Inna: Työpaikka vaikuttaa tietysti kovasti siihen, että miten kokee meikkiä tarvitsevansa. Jossain työmaalla tai vaikka aerobic-ohjaajan työssä täysi sotamaalaus näyttäisi varmaan aika hassultakin. Itse olen toimistotyössä, jossa vaaditaan siistiä ulkonäköä, joten jonkinlainen kevyt ehostus kuuluu mielestäni useimmilla myös siihen. :)
Mutta kyllä tuo sun työn aikataulukin siihen meikkaamattomuuteen varmasti vaikuttaa. Itse en ole ollenkaan aamuvirkku, ja jos minulla alkaisi työt joka päivä klo 7, saattaisin kyllä miettiä vielä uudelleen sitä meikkaamista, jos sen vuoksi olisi noustava vielä aikaisemmin. Nykyisellä aikataulullani eli noin klo 9-9.30 töihin meikkaaminen on sen sijaan ihana luova hetki aamuisin, jolloin saa valita ne päivän luomivärit ja tupsuttaa ihan rauhassa. :)
Itse lähes järkytyin sitä tällä viikolla kuinka riippuvainen kosmetiikasta ja meikkauksesta olen. Olen meikannut lähes joka päivä kohta 20 vuoden ajan, joten ihmekös se että siihen on vähän tottunut ja tuntuu oudolta muuttaa rutiinia. Olen huomannut, että en tunne itseäni ollenkaan niin viehättäväksi tai itsevarmaksi sosiaalisissa tilanteissa ilman meikkiä. Perheen tai ystävien seurassa sillä ei ole väliä enkä nyt kuole ruokakauppaankaan ilman meikkiä mennessäni, mutta kaupunki on jo vaikea pala, saati sitten työ. :)
Kiitos vielä paljon kommenteistasi ja kokemuksistasi myös tällä viikolla, meillä on aina niin kivoja keskusteluja. :)
Bubbs: Mukavuudenhalu, pitkät yöunet ja rauhalliset aamut ovat aika kovassa kurssissa täälläkin, joten sen vuoksi keksinkin tämän teemaviikon kun tiesin että joogakurssi on aina klo 7 aamulla. :)
VastaaPoistaSilmämeikkiä tehdessä on tosi inhottavaa jos tulee kiire! Aina pitäisi olla sen verran marginaalia, että jos joku menee pieleen ehtii vielä korjailla ja siistiä meikkiä. Pelkän meikkipohjan, poskipunan, ripsivärin tai huulipunan kanssa sellaista aikaa ei tarvitse jättää sillä ne yleensä onnistuvat kerrasta ja vähän epäonnistuneenkin lopputuloksen kanssa voi elää. Toista se on huonon silmämeikin kanssa. :)
Ihana tuo sinun priorisointisi, niin hauskasti kuvailtu! :) Itse tekisin varmaan samoin jos esim. iho tai hiukset olisivat vahvin puoleni. Valitettavasti koen sen kuitenkin olevan silmät, joten siksi haluaisin eniten panostaa niihin. Niinhän sitä sanotaan, että se meikin painopiste kannattaa laittaa sinne mikä on kasvoissa kauneinta. Eli sinun tapauksessai poskipäät, kulmakarvat ja iho. :)
Olet oikeassa myös tuossa, että jos arkena meikkaa vähemmän tai eri tavalla, juhlapäivät ja juhlameikki erottuvat sitten paremmin arjesta. Minulla on toisinpäin, eli teen melkein sen saman meikin ja kampauksen arkipäivinä töihin kuin mitä tekisin juhliinkin, ja vapaapäivänä saatan olla sitten ilman silmämeikkiä tai vähemmän laittautuneena. Eli minulla vapaapäivät erottuvat arjesta mutta eivät juhlapäivät. :)
On tämä vain niin mielenkiintoista, millaisia erilaisia meikkaustapoja meillä naisilla on. Kiitos paljon kommentistasi! :)
Nekku: Ei ole totta! Kesällä vähempi meikki on toki ok ja hyvästä, mutta sinun natural talentisi menee hukkaan jos luovut kokonaan silmämeikistä. Se on vain lahjojen haaskausta! :)
Nyt nautit kunnolla kesästä ja värikkäistä huulipunista, ja toivottavasti sitten taas syksyn tullen saamme nähdä taidokkaita silmämeikkejäsi. :)
Vaihtelu toki virkistää ja on varmasti hyvä kun iho ja silmät saavat hengittää ja levätä kesällä vähemmällä meikkimäärällä. Mutta viimeistään syksyn tullen yleisö vaatii taas värikkäitä, ihania silmämeikkejä! :)
Mielestäni tämä teemaviikko oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Oli mielenkiintoista lukea omia pohdiskelujasi siitä, miten silmämeikittömyys vaikutti sinuun. Samalla pystyin itse pohtimaan, miten tämä menee omalta osaltani. Luulen, että kirjoitustesi perustella tämä oli avartava kokemus sinulle. Asioita ei välttämättä osaa ajatella toisella tavalla ennen kuin kokeilee sitä toista tapaa, jos on monta vuotta toiminut tietyllä tavalla.
VastaaPoistaItsekään en ole aamuihminen, joten nukun mielelläni mahdollisimman pitkään ja teen pelkästään pakolliset aamurutiinit ennen lähtöä. Vapaapäivät taitavat olla niitä hetkiä, jolloin on mahdollisuus panostaa itseensä ja tehdä jotain kivaa meikkauksen sarallakin. On mielenkiintoista, miten ihmiset priorisoivat eri asiat eri tärkeysjärjestykseen. :)
TQ: Tosi kivaa kuulla, että aihe kiinnosti, kiitos! :)
VastaaPoistaYllätyin itsekin sitä, että meikkausrutiinin muuttaminen aiheutti minussa näin voimakkaita tunteita. Olin luullut, että olen niin itsevarma ja minulla on niin hyvä itsetunto, että niin pieni asia kuin silmämeikin tekemättä jättäminen ei vaikuttaisi siihen. Väärässä olin, ja tunsin toisinaan itseni hyvin epävarmaksi ja tyytymättömäksi ilman meikkiä. Ilman tätä kokeilua ei olisi ikinä varmaan paljastunut että olen niin riippuvainen meikistä, sillä aina olen vain aamuisin meikkaillut samalla tavalla sitä enempää miettimättä. :)
Hauskaa kun nämä näihin postauksiin saamani kommentit ovat paljastaneet myös tuon eron priorisoinneissa. :) Enää en ole ihan yhtä hullu kuin kouluaikoina, jolloin saatoin herätä tuntia aikaisemmin kuin minun olisi muuten tarvinnut laittamaan tukkaani. Mutta nytkin tingin mielummin aamiaisesta ja aamun lehdestä kuin meikkauksesta. Ainoastaan tuo jooga klo 7 aamulla oli minulle liikaa, eli siinä tapauksessa arvostin enemmän unta kuin meikkiä. Mutta ehkä tämän viikon kokemusten perusteella priorisoisin edelleen toisin, ja heräisin klo 5 meikkaamaan ainakin joinakin aamuina. :)
Haha, kyllä niitä silmämeikkejä vielä tulee. :) Aika pitkään olen kuitenkin jo meikkaillut varta vasten blogia varten, arkimeikit ovat sitten asia erikseen. Toivottavasti loppukesästä tai viimeistään syksyllä on taas aikaa ja inspiraatiota, sillä "talentin" lisäksi hukkaan menisivät myös lukemattomat luomivärisävyt, mikä olisi anteeksiantamatonta. :D
VastaaPoistaNekku: No hyvä hyvä, aikamoinen helpotus! :)
VastaaPoistaOlet kyllä todella reipas ja kiva kun viitsit tehdä meikkejä vain blogia varten. Itse en niin tee, ja senhän täältä kyllä myös valitettavasti sitten huomaa. :( Vaikka rakastankin blogiani paljon, siinä menee valitettavasti oma rajani, eli en viitsi tehdä mitään pelkästään blogia varten. Harmittelen sitä aina, mutta en silti vain saa aikaiseksi. :) Mutta blogisi lukijana on aivan ihanaa että sinä teet, tykkään niin paljon sun hienoista meikkikuvista! Eli kiva jos niitä tulee syksyn tullen myös lisää. :)
Ja joo: näillä luomivärivarastoilla olisi aikamoinen katastrofi jos meikkailu yhtäkkiä loppuisi. :) Uskon kyllä, että kun syksy (ikävä kyllä) saapuu ja illat pimenevät, löytyy taas aivan uutta inspiraatiota meikkitaiteiluun! :)