perjantai 15. elokuuta 2014

Muotiperjantai; Chaneleita vierailulla Helsingissä

Kesäisin on mahdollisuus nähdä Helsingissäkin harvinaisia merkkilaukkuja, kun kaupunkiin saapuu runsaasti turisteja ympäri maailmaa. 

Parhaat bongauspaikat ovat Pohjois-Esplanadilla Kauppatorilta Stockmannille. Voisin istua kadulla kahviloissa tunteja vain tuijottamassa ohikulkijoita.

Matkalle ei välttämättä oteta mukaan hienoimpia korkokenkiä tai kalleimpia koruja, mutta yllättävän moni ottaa kaupunkilomalle lempilaukkunsa. Sen vuoksi Helsingin Chanel-tiheys on yhtäkkiä huipussaan. 






Aasialaisilla on usein hienoimmat laukut ja muutenkin mielenkiintoinen tyyli.

Hellesäällä Helsingissäkin näkyi jopa päivänvarjoja. Tätäkin viininpunaista Chanelia kantaneella neitosella oli lisäksi keltainen aurinkovarjo. Väriyhdistelmä oli hurmaava!

Näin myös muutama kesä sitten Kaupunginpuutarhassa keltaiseen kesämekkoon pukeutuneen aasialaisen kaunottaren, jonka ainoana asusteena oli kiiltävän musta Chanelin 2.55 -käsilaukku. Näytti häikäisevän hyvältä!






Tällä aasialaisella naisella oli myös kiinnostava loma-asu, ja tietysti pisteenä iin päällä kainalossa musta Chanel 2.55.






Myös metalliset Chanelit näyttävät huikean hyviltä. 

Tämä kuva ei ole Helsingistä vaan viime syksyltä Monacosta, joka on Chaneleille luonnollisempi elinympäristö kuin kalsea Helsinkimme.

Viininpunainen metallinen Chanel tuli silti minua hämmästyksekseni vastaan eräänä aamuna Helsingissä Kauppatorin pyörätiellä. Sen aasialainen omistajatar oli eksynyt suojatieltä. Valokuvaa en valitettavasti siinä hässäkässä huomannut ottaa. 

Syksyn Rivieran matkalla aion taas jatkaa Chaneleiden havainnointia ja leikkiä paparazzia.






Yhteen Chaneliin törmäsin silti oikein lähietäisyydeltä täällä Suomessakin kesähäissä maaseudulla. Yhtäkkiä vain huomasin istuvani juhlissa Chanelin vieressä.

Sitä pääsin oikein silittelemäänkin. Sen omistajatar oli saanut sen lahjaksi, eikä ollut sen vuoksi sataprosenttisen varma sen aitoudesta. Tarkistin viininpunaisen vuorenkin, ja hyvin aidoilta vuosikerta-Chanelilta kyllä vaikutti.

Nizzastahan voisi löytyä hyvällä tuurilla käytetty Chanel jostakin vintage-kaupasta. Siellä pitäisi olla hyvät metsästysmarkkinat, kun maailman superrikkaat siivoavat ajoittain vaatekaappiaan. 






Yksi syy miksi harrastan erityisesti Chaneleiden tarkkailua on se, että en välttämättä tunnista aina kaikkia muita kalliita merkkilaukkuja.

Esimerkiksi tämän sinisen yksilön merkki jäi kiinnostamaan minua. Olen melko varma että se on joku arvokas, sillä sen omistajalla oli Chanelin verkkaritkin. Vai onkohan se Tory Burch, tunnistaako joku?

6 kommenttia:

  1. Se on kyllä jännä juttu, että monissa köyhimmissäkin Aasaian maissa tytöt säästävät koko elämänsä kehnoistakin palkoistaan saadakseen jonkin merkkilaukun. Toisaalta taas niiden laukkujen kopioitakin tehtaillaan noissa maissa tiuhaan tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhea, kun ajattelin että sanot että köyhät aasialaiset tytöt valmistavat noita merkkilaukkuja joissain tehtaissa, se olisi tuntunut tosi kauhealta. Onneksi kalleimmat laukut tehdään kai edelleen Euroopassa hyvää korvausta vastaan. Ainakin Chaneleita valmistettiin ennen ihan Ranskassa ja Italiassa, ja Hermekset tehdään ilmeisesti edelleen käsityönä Ranskassa. Sekin on mukavaa, jos haluaa ajatella eettisemmin.

      Mutta tosiaan muualla maailmassa panostetaan usein pukeutumiseen kuten jopa näihin merkkilaukkuihin enemmän, meillä Suomessa se on edelleen vähän harvinaisempaa. Tosi sääli!

      Poista
  2. Toinen laukkubongailija tunnustautuu! ;) Kaikkein hauskointa on, kun sattuu huomaamaan arvokkaamman merkkilaukun sellaisen ihmisen olkapäältä, ettei heti uskoisi, oli kyseessä sitten tuttu (luonteen perusteella) tai tuntematon (muun pukeutumisen perusteella). Vaikka oma suurin laukkuinnostus on jo laimentunut, tai siis omistan sen verran laukkuja kuin tulen käyttäneeksikin, saa silti aina joku erityinen yksilö sydämen lyömään aavistuksen nopeammin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin hienoja laukkuja on ihanaa bongailla! Aina kaupungilla ja ulkomailla katselen jos näen jonkun harvinaisuuden. Myös tutut joskus yllättävät. Parhaita ovat mielestäni sellaiset, jotka ovat löytäneet superkalliin ja hienon laukun esim ulkomailta jostain kirpparilta, ihastuneet sen ulkonäköön eivätkä ollenkaan tiedä sen todellisesta arvosta. Näitäkin on tullut vastaan! :)

      Itselläni on sama, yritän olla ostamatta mitään turhaa. Minulla on n. 5 italialaisen Furlan laukkua, joissa on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde ja niitä käytän. Nyt olen alkanut haaveilla niiden korvaamista vähitellen näillä huippumerkeillä sitä mukaa kuin ne kuluvat. Jos ostaa vain yhden laukun muutaman vuoden välin, se voisi hyvin olla vähän kalliimpikin. :)

      Ensimmäisenä tulee tiensä päähän varmaan ruskea Furlani, jota olen käyttänyt niin paljon että se alkaa olla jo aika kulunut. Siinä harkitsen korvaanko sen Mulberryn Bayswaterilla vai Guccilla. Ihanaa jo pelkästään suunnitella!

      Poista
  3. Haha, nauroin ääneen ajatukselle Chanel-laukkujen luonnollisesta elinympäristöstä... :D Itsekin bongailen laukkuja silloin tällöin, mutta LV-laukkuihin on varsinkin Helsingissä niin iso tarjonta ettei bongailussa ole mieltä. Siispä Vuittonin laukkujen kohdalla keskitynkin arvailemaan, onko kyseessä feikki vai aito!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ne vain sulautuvat paremmin ympäristöön Ranskassa ja varsinkin Pariisissa. :)

      LV:n laukkujen määrä Helsingin katukuvassa räjähti kerrasta kun Luikkari aikoinaan Helsinkiin avattiin. Itseäni ne eivät kyllä juurikaan kiinnosta, paitsi ehkä laadun puolesta. Olen parhaillaan Tukholmassa, ja täällä vasta Louis Vuittoneita riittääkin, varmaan joka 5. vastaantulijalla. Muutaman beigen Chanelinkin olen jo nähnyt. Ja Michael Kors on myös iso trendi täällä, itse en kyllä hirveästi tykkää.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! :)