sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Dior-elokuva ja Fashion Film Festival

Helsingissä on parhaillaan käynnissä Fashion Film Festival, tänä vuonna teemalla Vintage. Tapahtumaan liittyen myös Season Film Festivalilla on nähty muotielokuvia. 






Eilen lauantaina esitettiin ranskalainen dokumentti Dior and I, joka kertoo keväästä 2012, jolloin belgialainen Raf Simons nimitettiin Diorin pääsuunnittelijaksi potkut saaneen John Gallianon tilalle.

Raf Simonsin mukana historialliseen ja vanhanaikaiseen taloon, joka oli keskittynyt naisellisen Diorin New Lookin ympärille (1947) tulivat modernius ja minimalismi.






Olen nähnyt Dior-dokumentin jo viime syksynä (juttuni täällä), mutta en voinut vastustaa houkutusta viettää vielä uudelleen puolitoista tuntia La Maison Diorissa.

Dokumentissa päästään nimittäin Diorin Pariisissa Avenue Montaignella sijaitsevaan lippulaivamyymälään ja pääkonttorin muotisuunnitteluosastolle, ateljeeompelimoon, mallien sovituksiin ja lopulta suureen muotinäytökseen. 

Helsingissä ennen elokuvaa jaettiin katsojille näytteet Diorin viime kevään uutuudesta, ihanasta Miss Dior Blooming Bouquet -parfyymista (esittelyjuttuni siitä täällä). 






Kukkaistuoksu liittyi suoraan myös elokuvaan, sillä lopun suuressa muotinäytöksessä Raf Simons toteutti visionsa ja koristeli pariisilaistalon, jossa muotinäytös pidettiin, kokonaan kukkasilla.

Myös Monsieur Christian Dior rakasti kukkia (ja naisia). Dokumentissa nähdään Diorin kotitalo ja puutarha Normandiassa Granvillessa. 






Asiaankuuluvasti Diorin kevään 2012 meikkikokoelma oli myös nimeltään Garden Party. 

Diorin kevään 2012 muotinäytöksessä malleilla oli kukkien väreistä inspiroituneet meikit: oranssia huulipunaa ja vihreitä, sinisiä ja keltaisia silmämeikkejä.

Diorin Garden Party -kokoelman collector-luomiväripaletin nimi oli Milly Garden. Näitä oli toinenkin, vaaleanvihreä-vaaleanpunainen Granville Garden.

Dokumentista opin, että Milly Gardenissa ovat kaksi Christian Diorin lempiväriä: harmaa ja vaaleanpunainen. 




Samat värit näkyvät Diorilla edelleen.

Ne ovat nyt myös muodissa kevääksi: tässä on Stockmannin valikoimaa.






Kevään 2012 Garden Party -kokoelman lisäksi toinen lempimeikkilookini Diorilta oli viime kevään 2014 Trianon Collection

Rakastan muutenkin Diorin kevätkokoelmia, vaikka tämän kevään Kingdom of Colors ei niin mieleeni olekaan (juttuni siitä täällä).





Trianonissa ilmestyi vaaleansininen kynsilakka Porcelaine

Olen inspiroitunut käyttämään nyt Essien Bikini So Teeny -kynsilakkaa kesältä 2012, joka on melkein samansävyinen.






Vaaleansininen väri on myös hyvin Dior, kuten kaikki pastellit. 

Huomasin Dior-elokuvasta, jossa kuvattiin Pariisia kattojen yläpuolella, että Diorin vaaleansininen on aika tarkalleen samaa sävyä kuin kuuluisa Pariisin taivas, le ciel de Paris.


Tänään sunnuntaina 29.3.2015 Fashion FIlm Festivaaleilla esitetään vielä ihana muotiklassikko, Audrey Hepburnin My Fair Lady (klo 15 Bio Rex) sekä Yves Saint Laurentista kertova elokuva Saint Laurent (klo 16 Maxim). 

My Fair Lady -elokuvan hattuloiston kunniaksi Lasipalatsissa voi myös tänään ihastella mielikuvituksellisia hattuja pop up -kaupassa.

My Fair Ladyn kuuluisassa Royal Ascot -kohtauksessa Audrey Hepburnin asussa on muuten sattumalta täsmälleen samat värit kuin minulla tuossa ylläolevassa kuvassa!

2 kommenttia:

  1. Minuakin kiinnosti tämä Dior - elokuva, mutta päädyin katsomaan Saint Laurent - elokuvan mielummin. Dior olisi kyllä varmasti ollut enemmän hyvän mielen elokuva...

    My Fair Lady on niin ihana! Olen nyt vähän suunnitellut Audrey Hepburn, Marilyn Monroe, Grace Kelly ja Hitchcock - leffaputkea. Tykkään erityisesti kesäisin katsoa klassikkoelokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dior-elokuva oli aivan ihana, joten suosittelen kyllä lämpimästi jos se tulee vastaan myöhemmin. Toivottavasti se tulisi myös tv:stä. Teema ja Ava ovat esittäneet aika paljon samoja muotidokumentteja, jotka on ensin nähty elokuvafestivaaleilla.

      Kävin myös itse katsomassa Saint Laurent -elokuvan, ja se oli kyllä aika tuskaisa, mutta kuitenkin tosi mielenkiintoinen. Ehkä näin jälkikäteen ajateltuna jopa parempi kuin se toinen Yves Saint Laurent -elokuva, joka ilmestyi suurinpiirtein samaan aikaan, mutta oli paljon kiltimpi.

      Itse ajattelin, että Saint Laurentissa kaiken sen kahden ja puolen tunnin tuskan ja pahan olon korvasi se lopun Ballet Russes -muotinäytös, joka oli aivan upeasti toteutettu. Ne värit!

      Olisin halunnut mennä katsomaan myös My Fair Ladyn Bio Rexiin suurelta valkokankaalta, mutta minulla oli valitettavasti tanssitunti samaan aikaan. :(

      Tuollainen glamour-leffaputki olisi aivan ihana! Minäkin rakastan vanhanajan Hollywood-tähtiä! Kesäisin telkustakin on mielestäni tullut aika paljon vanhoja klassikkoelokuvia. Erityisesti muistan yhden juhannuksen, jolloin yöllä tuli Audrey Hepburnin Breakfast at Tiffany's, se oli aika ihanaa. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! :)