keskiviikko 10. elokuuta 2011

Blondes go to heaven, brunettes have brains but redheads go everywhere!

Olin katsomassa Helsingin Taidehallissa juuri päättynyttä valokuvaaja Claire Ahon näyttelyä Tyylin Aika -  Muotia, mainoksia ja kansikuvia 1950-1967. Suosittelisin sitä teille, mutta kuten sanottua, näyttely on valitettavasti juuri päättynyt.

Claire Aho oli kuvannut paljon suosikkimalliaan Carita Järvistä. Näyttelyssä oli aivan ihana 1960-luvulla otettu kuva, jossa Carita Järvinen makoili hiekkarannalla katsoen raukeasti kameraan. Hänen hiuksensa olivat kuvassa minusta aivan täydellisen väriset: tummanruskeat vaaleilla hiekanvärisillä raidoilla. Juuri sellaiset kuin olen aina halunnut. Ja mikä kummallisinta, valokuva oli 60-luvulta ja silti hiukset olivat aivan luonnolliset ja nykyaikaiset.

Minulla on näyttelyn valokuvasta otettu kuva, mutta valitettavasti en uskalla laittaa sitä tähän, koska en ole aivan varma copyright-oikeuksista. Periaatteessahan kai tekijänoikeuslain mukaan kuvaa saisi käyttää arvostelevassa tarkoituksessa (ja näyttelyähän minä tässä arvostelen, tai oikeammin kyllä niitä ihania hiuksia!), mutta en silti uskalla.

Sen sijaan tässä linkissä olevassa lehtijutussa (s. 24) näette Claire Ahon toisen erinomaisen kuvan Carita Järvisestä, joka oli myös näyttelyssä. Siinä Carita Järvisen hiukset ovat tummemmat ja selvästi ruskeaksi värjätyt, mutta kuvan värit ovat muuten upeat. Kirsikanväriset huulet ja kynnet ja vaaleansininen muovinen lasi ovat epätavallinen, mutta kiehtova väriyhdistelmä.  

No mitenkä tämä kaikki sitten liittyy minuun?

Olisin tosiaan halunnut sellaiset hiukset kuin Claire Ahon Carita Järvisestä ottamassa kuvassa. Nyt kesällä hiukseni ovat olleet melko vaaleat, ja uusi kampaajani on jo pitkään himoinnut värjätä ne punaiseksi. Sopisivat hänen mielestään vaaleaan ihooni ja pisamiini todella hyvin.

Ja tässä sitten eilisen kampaajakäynnin tulos. Ei tullut Carita Järvinen -hiuksia, vaan lopputulos oli tämä:






OMG it's red!

Kampaajani mukaan väri on konjakkisatiini tai tai oranssinruskea. Kyllä tuo konjakkisatiini kuulostaa ehdottomasti hienommalta kuin vaikkapa porkkananpunainen.

Vähän totuttelua tämä uusi punainen väri vaatii haaleanvaalean jälkeen, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen.

Meikki- ja vaateväriskaala meni samalla vähän uusiksi, eli nyt voi enemmän käyttää lämpimiä värejä; ruskeita ja punaisia. Myös vihreät sopivat yleensä punaisiin hiuksiin hyvin.

Hyvässä seurassa kyllä olen. Kuuluisia punaveriköitähän ovat ihanat Kate Winslet, Nicole Kidman, Drew Barrymore, Lindsay Lohan (before the breakdown), Sarah Ferguson eli herttuatar Fergie, Täydellisten Naisten Bree (Marcia Cross) ja Sex and the Cityn Miranda (Cynthia Nixon). Ja okei, Prince Harry.

Muistatteko erityisesti, miten Miranda muuttui yhtäkkiä SATC:n kuudennella tuotantokaudella poikatytöstä hehkuvaksi kaunottareksi, joka yhdisti leiskuvan punaiseen tukkaansa oranssia, vihreää ja viininpunaista. Meikki oli hänellä pehmeän utuinen ja naisellinen. Samalla tuotantokaudella Miranda tapasi myös komean mustan lääkärin Dr. Robert Leedsin (Blair Underwood eli hot, hot, hot!) ja rakastui uudelleen Steveen (oh so cute!).

Yksi upea lady in red on myös Greyn Anatomian Dr. Addison Montgomery (ex Shepherd eli Mrs. McDreamy) elikkä näyttelijätär Kate Walsh. Hän oli lempparini heti alusta alkaen, ihana nainen! Valitettavasti minulla ei ole hänen uljaita, klassisia piirteitään, mutta silti hän on esikuvani siitä, mitä tarkoittaa tyylikäs ja naisellinen aikuinen nainen.

Jo ennen kampaajakäyntiä ostin jo niin sanotun "motivaatiohuivin", että en vain vetäisi hommaa puihin ja alkaisi taas vinkua tummanruskearaidallista Carita Järvinen -tukkaa.






Tämä Vero Modan huivi (n. 17 euroa) sopii uuteen punaiseen hiusväriini täydellisesti. Muuten se ei ehkä ole niin värini, sillä olen värianalyysissä kevät, joten minulle sopivat yleensä paremmin heleät värisävyt kuin tällaiset syksyisen murretut.

Meikissäkin pitää alkaa miettiä taas ruskeita luomivärejä ja punaista huulipunaa. Haluaisin ehkä L'Orealin kovasti kehutun Color Riche -huulipunan Perfect Red, joka on klassinen peruspunainen. Katsotaan, katsotaan...

Mutta yksi asia on varma. All Them Shiny Thingsin Millalta saamani Fyrinnaen kullanoranssi Montalivet -luomiväri ja MSCHICn punertavanoranssi Night Fever -luomiväri sopivat uusiin hiuksiini loistavasti. 






Ostin muuten Claire Ahon Tyylin Aika -näyttelystä Taidehallista myös 1940- tai 1950-luvun tyylisen kahvimukin.

Se oli aika kallis, 12,90 euroa. Jostakin olisi ehkä saanut samanlaisen halvemmallakin.

Mutta mukin teksti sopi hyvin minulle, joka olen kahvin suurkuluttaja varsinkin töissä:






"Drink Coffee. Do Stupid Things Faster with More Energy".

Mukin toisella puolella on tumma kaunotar klassisessa 1950-luvun meikissä. Mustat rajaukset ja punainen huulipuna.

Ja kuinkas sattuikaan, mukin toisella puolella on punatukkainen neitokainen à la Rita Hayworth tai Ginger Rogers.





Ihanaa, eikö?

9 kommenttia:

  1. Oijjoi, miten ihana postaus jälleen! Se näyttely oli kyllä silkkaa silmäkarkkia, rakastin niitä räikeitä värejä. Tutkin joka kuvan niin tarkkaan!
    Tervetuloa punapääksi :D, toivottavasti viihdyt. Tuo sävy on täydellinen, ihanan luonnollinen!

    VastaaPoista
  2. Vau, hieno tukka! Mulla on ollut aikoinaan teininä tosi monta vuotta eri punaisen sävyjä tukassa.

    VastaaPoista
  3. Toi muki on ihan paras! Mä olen jotenkin hurahtanut kaikkeen vähänkään fiftariin kallistuvaan. Tosin nyt alkaa jo sitten myös 1920- ja 30- luvun meininki myös kiinnostaa. Olen kai hurahtamassa ihan kunnolla vintageen... :D

    Noi adoptoimasi luomivärit kyllä menee todella upeasti uuden tukan kanssa. :)

    VastaaPoista
  4. Onpa tosi luonnollisen värinen tuo tukkasi, varsin nätiltä näyttää! Itekin pari vuotta värjäilin punaseksi ja väri vaihteli viininpunasesta porkkananoranssiin. Sitten kyllästyin, kun se haalistu niin nopeasti ja oon pari vuotta ollu mustatukkanen nyt sitten.

    VastaaPoista
  5. Hellin: Kiitos kovasti, kiva kun tykkäsit tästä!

    Ai niin, säkin kävit siellä näyttelyssä. Oli kyllä hieno! Me oltiin vielä katsottu ajankohta niin, että päästiin opastetulle kierrokselle, joten oli tosi mielenkiintoista. Hirveän kauniita ne muotikuvat, ja lisäksi oli kiva bongata nykyäänkin tuttuja julkkiksia nuorena kuvista. :) En ollut aiemmin ollut myöskään Taidehallissa, joten tilanakin se oli tosi hieno nähdä. :)

    Ja kiitos, kiitos, kivaa liittyä punatukkaisten kerhoon. Uskon, että tykkään. :)

    Meikkauksellisestikin tämä on avannut ihan uusia maailmoja, esim. punainen huulipuna näyttää nyt tosi hyvältä. :) Ja kiitos kehuista sävyn suhteen, on kyllä kokonaan kampaajani ansiota. Hänkin kyllä sanoi, että siitä tuli sen näköinen, että voisi olla mun oma värikin. Kivaa! :)


    Vauhtimamma: Kiitos paljon!

    Pitkään mietin sitäkin, että olisin vetänyt vaaleasta ruskeaksi niin kuin sä. Olisi vähän helpompi homma juurikasvun suhteen. :) Mutta nyt olen kyllä ihan tyytyväinen tähänkin. Tuo vähän väriä syksyyn! :)


    Milla/All Them Shiny Things: Minustakin se muki oli niin hieno, että oli vain pakko saada vaikka olikin aika kallis. Olen kyllä nähnyt tuon tyylisiä muuallakin. :)

    1940-1950-luku oli kyllä tyylillisesti niin ihanaa aikaa. Naisetkin oli tosi naisellisia. Olen nyt innostunut pitkästä aikaa kirkkaanvärisistä huulipunista, joten sekin vielä lisää kiinnostusta tuohon aikakauteen. Näin eilen kaupungillakin naisen, joka oli pukeutunut 1950-luvun tyyliseen mekkoon ja kenkiin, tukka oli nätisti ja kirkas punainen huulipuna. Oli tosi kivan näköistä vielä nykyäänkin. :)

    Ja 1920-1930 -luvut ovat myös tosi kiinnostavia. Ihanaa kun meillä on eri aikakausia mistä ammentaa ideoita, omaa tyyliä on hauska välillä vähän muutella ja kokeilla kaikkea uutta. Niin piristävää vaihtelua! :)

    Joo, erittäin hyvä että mulla sattui jo valmiiksi olemaan innostus kaikkeen oranssiseen ja kultaiseen, niin olen ostellut vähän sen tyylisiä vaatteitakin, ja lisäksi mulla on nyt nuo ihanat luomivärit. Muuten olisi mennyt varmaan koko meikki- ja vaatevarasto uusiksi kun yhtäkkiä muutuin blondista punatukkaiseksi. :)

    Tosi kauniisti nuo luomivärit sävyttyy nyt mun punaiseen tukkaan. Paljon paremmin sopii vielä kuin vaaleaan, ihanaa! :)


    Hiutale: Kiitos paljon! Kampaajanikin sanoi, että näyttää tosi luonnolliselta, varsinkin kun mulla on jo valmiiksi vaalea iho ja pisamia. :)

    Se mitä eniten pelkään tämän punaisen tukan kanssa nyt on tosiaan se haalistuminen ja jatkuva värjäyskierre. Onneksi sain Asetonihuuruja-blogista vinkkiä siitä, että KC Professionalilla on sellaisia värillisiä Color Mask -hoitoaineita myös punaisena. Ajattelin sellaista ainakin kokeilla, jos se auttaisi värin pysymiseen.

    Kiva muistutus muuten, että punaisessakin on monia eri sävyjä, eli kun tälle tielle on lähtenyt, voi kokeilla myös esim. viininpunaistakin.

    Mutta ymmärrän silti kyllä hyvin että sä kyllästyit punaisen kanssa jatkuvaan värjäykseen ja vaihdoit vähän helpompaan mustaan. Mullekin kampaaja sanoi, että pitää nyt tarkkailla että miten mulla pysyy tämä punainen, eli että kuinka usein sitä joutuu jatkossa värjäilemään. Kun toisilla kuulemma pysyy pitkäänkin ja toisilla taas haalistuu todella nopeasti pois. :)

    VastaaPoista
  6. Tulin sanomaan moi sinulle. :) On ollut vähän taas kiirusta, niin ei meinaa ehtiä joka paikkaan. :D

    Voi vide tuo tukan väri on kiva. Ja olen ehdottomasti samaa mieltä, että konjakkisatiini on parempi nimi. Se on paljon hienomman ja luksusmaisemman kuuloinen kun tylsä oranssinruskea.

    Mä en tiedä olenko vähän outo nainen, mutta minua ei kiinnosta, ei sitten ollenkaan nämä naisille suunnatut sarjat, kuten Sinkkuelämää, Greyn Anatomia jne. Täydelliset naiset oli sellainen, että sitä saatoin katsoa alkuun pari ekaa tuotantokautta aika intensiivisesti, mutta sitten sekin sarja menetti mielenkiintonsa. Mun lempari sarjoja on Myytinmurtajat, Top Gear, C.S.I:t, Todistettavasti syyllinen jne. :D

    VastaaPoista
  7. Kiva Minna kun tulit kiireidesikin keskellä moikkaamaan! Kiitos! Ihana kun jaksat aina kommentoida mun postauksiin, oon siitä niin iloinen! :)

    Ja voin uskoa, että kiirettä sulla on riittänytkin, sillä sähän olit juuri tekemässäkin aitoa 1950-luvun meikkiä, mä vain haaveilen niistä. :)

    Ja kiitos paljon kehuista tukan suhteen! Kyllä myyvä nimi on varmaan puolet hommasta. :) Mieskin vähän vierasti kun sanoin, että tulee punainen tukka, mutta kun aloin puhua sen sijaan konjakinvärisestä niin kuin kampaaja, niin johan kelpasi. :) Ihanaa, kun kampaajat keksivät kivoja mielikuvia: itsekin on kiva ajatella, että mun hiukset on nyt konjakin väriset! :)

    Aika jänskä, että et niin tykkää tyttöjen sarjoista. Musta on aina ihana katsella niitä vaatteita ja sitä tyyliä Sex and The Cityssa, ja Greysta tykkään muuten vaan, kun siinä on aina ne ihmissuhdekuviot. Ja yksi mitä rakastan tyylin puolesta myös on Gossip Girl, vaikka se onkin selvästi nuoremmille suunnattu. :)

    Mutta hyvä puolihan tuossa sun maussa on, että ei tule herkästi riitaa kanavasta miehen kanssa, toisin kuin meillä, kun mies ei kestä yhtään kun voin tuijottaa tuntitolkulla noita naisten juttuja. :)

    VastaaPoista
  8. Juu, noita 50- ja 60-luvun meikkauksia olen saannut tehdä. Tänää oli kuvaajan, minun ja mallin kolmin keskeinen projektipäivä. Tänää oli fiftaria ja huomenna sitten fantasiaa, jos vaan sää salliin. Perjantaina jatkuu taas kalenterikuvaukset. On hulinaa ja huisketta. Lisäksi on ollut äitiä ja ystävää meikattavana ja laitettavana. Huomenna tulee ystävän juhlameikkikuvat blogiini. ;)

    Jos minulla olisi konjakkisatiiniset hiukset, niin jokainen joka sanoisi, että kiva toi oranssinruskea, niin korjaisin kyllä heti, että heiiii... tää on kojakkisatiini, ei oranssiruskea. ;D

    Joo, meillä ei ole koskaan "riidelty" kanavasta tai ohjelmasta, sillä maku on sama. Minä katson myös urheilua, lätkää ja formuloitakin. Osaan jotenkin samaistua mieheesi, sillä oma ystäväni on sellainen jonka on pakko nähä mielisarjansa, jotka on just niitä "tyttöjen" sarjoja. Jos iltaa lähtää viettää, niin alkuillasta on PAKKO katsoa Sinkkuelämää tmv. :D Itse on aina, että huoh! Olisi ollut kiva jutustella sekin aika. :D Tosin emme ole vuosiin lähdetty iltaa viettää ja nykyää on tallentavat boxit jne. Joten nykyää ei varmaankaan tarvisi katsoa just silloin. ;D

    VastaaPoista
  9. Minna: On kyllä mielettömän kivaa, että saat tehdä noita ihania 50- ja 60-lukujen meikkejä. Kun ajattele, jos olisit jossakin tavaratalossa vaikka jonkun sarjan edustajana tai jossain liikkeessä, niin kaikki pyytäisi varmaan vaan sitä yhtä ja samaa hillittyä perusjuhlameikkiä. :)

    Kuulostaa kyllä niin hauskalta yhdistelmältä: fiftari, fantasia ja juhlameikit. Ihan tosi kiva myös kun laitat niistä aina kuvia ja juttua sun blogiin, niitä on mun mielestä niin kiva lukea! :)

    Joo, olet ihan oikeassa, mun on kyllä nyt alettava oikaisemaan kaikkia niitä, jotka sanoo, että ai, olet värjännyt hiukset punaiseksi. Ei, ne eivät ole punaiset, vaan tosiaankin KONJAKKISATIINISET! :) :)

    Ihan tosi hauska toi tarina sun ystävästä, ymmärrän kyllä hyvin häntäkin! On tosi, tosi hyvä, että nykyään on ne tallentavat digiboksit ym. härpäkkeet. Säästää varmaan monta parisuhderiitaa ja ystävyyssuhdetta. :) Meillä vaan on käynyt nyt niin, että meidän digiboksi on täynnä Sinkkistä ja Gossip Girlia, kun en raaski tuhota niitä parhaita jaksoja, vaan katson niitä aina vain uudelleen. Eli mun miesraukka. :) Eniten hän kuitenkin vihaa sitä nelosen tositv -sarjaa Matkaoppaat, johon olen aivan koukussa, ja joka tuleekin sopivasti uusintana joka arki-ilta. Eli katson niitä jaksoja nyt jo tokaa kertaa putkeen, ja mies ei kestä ollenkaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! :)