Olin vähän aikaa sitten täällä Helsingissä Valkoisessa salissa tapahtumassa, jonka nimi oli "Kuinka paljon on tarpeeksi?". Se oli Suomen ammattijärjestäjien (professional organizers) järjestämä tapahtuma, jossa mietittiin luennoilla kuinka paljon on tarpeeksi tavaraa vaatekaapissa, sisustuksessa ym. Minä mietin kuunnellessani, että kuinka paljon on tarpeeksi kosmetiikassa?
 |
Vintage Dior: Dior Seascape ja Flower Blossom |
Tapahtumassa kävi ilmi, että nykyinen yltäkylläisyyden ongelma alkoi syntyä 1970-luvulla, 1980-luvulla tavaraa alkoi olla paljon, ja nyt 2014 alamme hukkua tavaraan, jos ei tee päättäväisiä liikkeitä ja vähennä tai rajoita tavaran määrää.
Minä ostan ja saan kosmetiikkaa paljon. Itse ostan mielenkiinnosta, ilosta, halusta ja joskus myös tarpeesta. Kokeiltavaksi saan kosmetiikkaa välillä blogin kautta. Onneksi kosmetiikkaa myös käytetään ja sitä kuuluu vähitellen pois.
Fakta kuitenkin on, että en varmaan koko elinikänäni saa käytettyä kaikkia luomivärejä mitä minulla on, ja osa kynsilakoistakin saattaa kuivua käyttökelvottomiksi ennen kuin loppuvat.
 |
Chanel Rouge Noir ja Paradoxal |
Eniten pelkään ihanien Chanelin kynsilakkojeni puolesta, jotka ovat kokoelmani helmiä.
Kuinka paljon on tarpeeksi -tapahtumassa sanottiinkin, että keräily on vähän huono harrastus.
Isäni kerää perhosia, minä kerään selektiivisen kosmetiikan tuotteita.
Keräily on kuulemma aivoille hyvin tyydyttävä ja miellyttävä harrastus. Saa toteuttaa järjestelmällisyyttä ja muodostaa kokonaisuuksia, aivot tykkäävät. Ongelma vain on kun se kohdistuu tavaraan. Kirjastossa isot määrät kirjoja on hienosti järjestettynä hyllyihin ja organisoituna järjestelmällisesti, mutta tila on varattu pelkästään sitä varten ja siellä on kirjastotyöntekijät, jotka huoltavat ja järjestelevät työkseen kokoelmaa. Lisäksi kirjat on tarkoitettu lainattavaksi ja monen ihmisen iloksi.
 |
Guerlain Coup de Foudre, kevät 2013 |
Vaatekaapin osalta tapahtumassa tarjottiin hyviä ratkaisuja. Vaatteiden osalta vaatekaappi paisuu varsinkin jos oma tyyli on vähän epäselvä, ja kokeilee mielellään kaikenlaista. Vaatteet kannattaisi myös järjestää pinoihin, aina samankaltaiset yhteen, jotta näkisi kuinka monta niitä farkkuja tai mustia toppeja yhteensä oikein onkaan. Lähtökohta loistavan professional organizer Anastasia Rosalénin mielestä oli se, että 3 kpl kutakin lajia riittäisi: yksi vaatekaapissa, yksi käytössä ja yksi pesussa.
Tunnistan itseni sekä vaatteiden että kosmetiikan suhteen siitä, että kokeilen mielelläni kaikenlaista, seuraan muotia, olen vaihtelunhaluinen ja lisäksi kosmetiikassa rakastan erilaisia kausikokoelmia, uutuuksia ja tiettyjen merkkien taiteellisten johtajien suunnittelemia kokoelmia (Chanel, Dior, YSL, Estee Lauderin Tom Pecheux jne.).
 |
Estee Lauder Violet Underground, Tom Pecheuxn syksyn 2012 kokoelmaan suunnittelema luomiväripaletti |
Kun en voi vaatteissa omistaa Chaneleita ja Dioreja, omistan niitä sitten kosmetiikassa ja ne ovat minulle rakkaita. Niistä luopuisin varmaan viimeisenä. "Names, names, French names, darling", niin kuin Absolutely Fabulous -sarjassa sanottiin.
En ole nyt päässyt näissä pohdinnoissani vielä tämän pidemmälle tai varsinaiseen toimintaan vähentäkseni kosmetiikkaa. Joulun aikaan kävin läpi kyllä kaikki varastoni ja lahjoitin pois paljon, mutta silti kosmetiikkaa jäi minulle liikaa. En vain tiedä mistä vähentämisen voisi aloittaa. Sekin tuntuu aivan liian radikaalilta, että jättäisin pelkät ranskalaiset nimet (ja MAC:it, ja Estee Lauderit, ja Urban Decayt, ja Make Up Storet ja... you see my problem!), sillä en halua heittää pois myöskään esim. OPI:n kynsilakkoja tai IsaDoran luomiväripaletteja, eikä niitä oikein eteenpäinkään voi antaa kun ovat jo käytettyjä. Mitähän professional organizer -ammattilainen nyt tähän sanoisi?
Kuinka paljon on tarpeeksi -tapahtumassa sanottiin, että ongelmia tavaran vähentämisessä tulee, kun tavaraan liittyy tunneside. Se on saatu lahjaksi, se on ollut kallis ostettaessa, sitä ajattelee tarvitsevansa vielä joskus jne. Siitä pitäisi päästä yli ja ajatella kylmästi että se on vain tavaraa. Lisäksi suuriin tavaramääriin liittyy häpeää. Muiden asioiden kohdalla minulla ei oikein tätä ongelmaa ole, mutta kosmetiikka ei ole minulle vain tavaraa. Siksi en ole toistaiseksi pystynyt tekemään oikeastaan mitään. Tiukkaan ostolakkoon olen kyllä ryhtynyt vuoden alusta, ettei kosmetiikkaa tulisi ainakaan lisää.
Ja kuinka paljon sitä kosmetiikkaa sitten oikein minulla on? Neljä meikkipakkia, kaksi laatikollista sekä lisäksi vielä vähän kylppärin kaapissa, kampauspöydän laatikoissa jne., eli liikaa! Niin paljon, että en kehdannut kuvata varastojani tännekään.
Ostolakossa-blogihan perustuu kokonaan kosmetiikkavarastojen vähennykselle, ja tämän vuoden alusta siellä on käynnissä vielä Tavarahaaste -projekti, jossa luovutaan yhdestä tavarasta vuoden jokaisena päivänä. Mahtavaa!
Piece of Panda -blogissa taas on menossa hyvä juttusarja suurten kosmetiikkamäärien säilyttämisestä täällä, sekin voi osaltaan auttaa!
Minusta on aika kamalaa, että siellä sanottiin keräilyn olevan vähän huono harrastus. Sanoisin, että se on huono harrastus, silloin kun se ei enää ole tervettä vaan nähdään himohamstraajat -sarjasta tuttuja tavaravuoria. Kuitenkin niin kauan kun tavarat eivät häiritse normaalia elämää, mielestäni sitä ei saa sanoa huonoksi harrastukseksi.
VastaaPoistaVäittäisin, että keräily on monille ihmisille ollut se asia, joka on pitänyt mielen järkevänä elämän vaikeissa tilanteissa. Kun on ollut jokin asia mihin paneutua, mikä saa ajatuksen kauemmas ja mitä järjestellä, niin luultavasti mielikin pysyy parempana.
Itse olen luonteeltani keräilijä. Mutta en voi sanoa vielä keräileväni meikkejä. My little ponyja minulla on kuitenkin yli 400, ja ne ovat tällä hetkellä järjestetty lelulaatikoihin ja laitettu kaappeihin. Eivät vie tilaa, eivätkä häiritse elämää. Meikkejä on toki paljon, mutta meikkaus itsessään on minulle harrastus. En niinkään osta tuotteita omistamisen takia, vaan siksi, että voisin harrastaa meikkaamista.
Nämä on vaikeita asioista pohtia, mutta sanoisin että jos vaan tavarat on jotenkuten järjestyksessä, ei se kovin pahaksi voi olla! :)
Voi ei, ei varmasti tarkoitettu että keräily as such olisi huono harrastus, ainoastaan silloin jos tavaran kertyminen on muutenkin ongelma. Tuolla tilaisuudessa varmaan suurin osa ihmisistä oli sellaisia, jotka kokivat että jollakin elämänalueella heillä on liikaa tavaraa tai olivat muuten kiinnostuneita tavaramäärän vähentämisestä. :)
PoistaItselleni oli hyvin valaisevaa kuulla jonkun sanovan, että keräily ei olisikaan tavaramäärän kannalta hyvä juttu, kun yleensä sitä pidetään arvostettuna ja hyvänä harrastuksena. Ymmärsin jotenkin sitä kautta, että minun pitäisi jollakin keinolla yrittää vähentää myös kosmetiikan määrää. Ei oikein auta, että siivoan vaatekaappini sadatta kertaa ja heitän taas yhden paidan pois, kun ongelma on ihan muualla. Kosmetiikka on sitäpaitsi harvinaisen tyhmä keräilykohde kun se ei edes säily, suloiset My Little Ponyt on paljon parempi. :)
Ymmärrän hyvin, että keräily tuo vaikeiden aikojen keskellä lohtua, turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Tuolla tapahtumassa sanottiinkin, että aivoille se on hyvä harrastus. Tämä oli professional organizerin näkemys niille, joille tavaramäärät ovat ongelma, joku aivotutkija voisi olla ihan eri mieltä. :)
Kiitos paljon mielenkiintoisesta kommentista ja toisesta näkökulmasta asiaan! :)
Olipa hyvin kirjoitettu! Keräily on kyllä itsellekin kovin rakas harrastus, kohteet vaan vaihtelevat aina tietyin väliajoin. On ollut kameroita, kitaroita, kirjoja, elokuvia, musiikkia, vaatteita, kosmetiikkaa. Onneksi vielä on sentään luopumisentaito jäljellä, ainakin niiden suhteen joita ei enää niin suuresti itselleen haali.
VastaaPoistaKiitos paljon, asia on itselleni kosmetiikkavarastoni läpikäytyäni valitettavasti hyvin ajankohtainen! :)
PoistaKeräily on varmaan osin myös luonnekysymys. Itse innostun aina jostakin asiasta, alan harrastaa sitä ja haluan tietää siitä kaiken. Se selittää varmaan osin myös sitä, että sitten haluaa siihen asiaan liittyviä tavaroitakin. Tärkeintä olisikin kuitenkin varmaan juuri noin kuin sanot, että osaisi myös luopua niistä. Ettei keskittyisi vain kartuttamaan kokoelmia itsesssään, vaan käyttäisi myös tavaroita ja saisi niistä sitä kautta iloa, ja sitten myös myöhemmin luopuisi niistä, niin silloin se ei varmasti haittaisi mitään. :)
Ja saahan niistä kokoelmista myös sellaisenaan iloa, myös muut ihmiset. Minusta on ihanaa katsella kauniita meikkejäni tai isäni perhoskokoelmaa, niissä on myös jotakin hyvin samaa. :)
Meillä kerätään kirjoja. Mutta siinä on tullut tilat vastaan, joten kun uutta tulee, on vanhaa vietävä pois. Tämä käy koko ajan vaikeammaksi, joten uusia kirjaostoja harkitaan vähän tarkemmin tai siis minä harkitsen, mieheltä lähtee aina lapasesta. :p
VastaaPoistaJoskus keräilin hajuvesiä, niille oli "pyhitetty" seinä kylppäristä, sitten mua alkoi kuitenkin säälittää ne kerran suihkautetut pullot ja tein suursiivouksen, sen jälkeen en ole kerännyt kosmetiikkaa.
Minusta keräily on hyvä harrastus, kunhan se ei mene MariaGlown mainitsemaan himohamstraajat pisteeseen. Sinun pitää hallita tavaroitasi, ei tavaroiden sinua.
Kirjat ovatkin paljon parempi keräilykohde kuin kosmetiikka, sillä ne säilyvät, niitä voi lainata muillekin jne. Lisäksi esim. kirjastohuone on tosi kaunis ja viihtyisä. Itse olen kyllä vähentänyt nykyään kirjojen ostamisen minimiin ja yritän suosia kirjastoja, kun täällä Helsingissä ne ovat niin hyvät. Mutta jotkut kirjat haluan myös omistaa, esim. hiljattain lukemani Meikkaus-kirja olisi sellainen, sillä siihen olisi kiva aina myöhemminkin palata. :)
PoistaHyvä olisi varmasti myös tuollainen periaate, että kun ostaa jotakin uutta, on samalla luovuttava jostakin vanhasta. Monethan soveltavat samaa myös vaatteisiin, ja miksei se toimisi kosmetiikassakin. Kun ainakin kerrostalossa asuvilla on varmaan kaikilla säilytystilat aika rajalliset, eli loputtomiin ne eivät veny.
Minäkin olen nyt innostunut siivoamisesta oikein kunnolla (tiedän että olet innokas siivoja), joten siinä kyllä kaikki turhat tavarat ovat tiellä, varsinkin joidenkin hajuvesipullojen pyyhkiminen pölystä olisi aika työlästä, vaikka kauniita ne kyllä olisivat jossakin esillä esim. juuri kylppärin seinällä. Ihana idea niin, eikä piilotettuna kaappeihin. :)
Tuo olisi nimenomaan tärkeintä ja kiteytit sen tosi hyvin: itse pitäisi hallita tavaroitaan, eikä menettää kontrollin tunnetta. Minulle on kosmetiikan osalta varmaan käymässä niin, että en edes enää muista kaikkea mitä omistan, saati sitten käytä niitä. Siksi asiaan on tultava muutos! :)
Hyvä postaus! Tiedän todellakin tunteen. MariaGlow kirjoitti hyvin tämän asian: "Väittäisin, että keräily on monille ihmisille ollut se asia, joka on pitänyt mielen järkevänä elämän vaikeissa tilanteissa. Kun on ollut jokin asia mihin paneutua, mikä saa ajatuksen kauemmas ja mitä järjestellä, niin luultavasti mielikin pysyy parempana." Kuulostaa ihan hullulta, mutta minulle tämä (keräily)harrastus on todellakin terapeuttista ja suurta iloa antavaa puuhaa. Yritän toki jatkuvasti välttää täysin turhaa ostamista ja päivittää kokoelmaani ajanmukaiseksi, tyyliin käyttämättömät eteenpäin jne, joten ei tavaraa ole kertynyt mitään jäätäviä vuoria. Minusta tämä on ihan hyvä harrastus :) Minusta käytettyjä meikkejä voi ihan hyvin antaa/myydä eteenpäin. Itselleni ei ole mikään ongelma ostaa käytettyjä meikkejä, kunhan kyse ei ole ripsiväristä/huulikiillosta tms.
VastaaPoistaKiitos, kiva että kiinnosti! :)
PoistaJärjestelmällinen esineiden kerääminen tuo varmaan kontrollin tunnetta ja lohtua elämään, jos tuntuu että kaikki muu on kaaoksessa ja muutoksessa. Kokoelma ainakin pysyy ja sitä voi hallita. Lisäksi sen kartuttaminen tuo varmasti tyydytystä, iloa ja onnistumisen kokemuksia, eli erilaisten asioiden keräilyyn liittyy paljon hyviäkin tunteita. Ja ovathan meikit ja muut vielä tosi kauniitakin ja iloisen värisiä. :)
Sinun keräilysi kuulostaa ihan järkevältä, kun kerran tasaisesti myös luovut ja vaihdat tuotteita parempiin. Itse olen niin hidas käyttäjä, ja tavaraa tulee jatkuvasti sisään enemmän kuin ulos, että kosmetiikkaa alkaa kasautua. Se on alkanut minua ahdistaa, varsinkin kun ei ole kunnollisia säilytystiloja.
En ajattele toisten tyttöjen meikkien kohdalla, että yäk käytetty, mutta omista käytetyistä meikeistä luopuminen tuntuu oudolta, kun ne ovat tavallaan niin henkilökohtaisia. Tai siis luomiväreistä, en tietenkään puhu mistään ripsiväreistä tai huulikiilloista, mutta niissä minulla ei kyllä ongelmaa olekaan, vaan nyt olen tiedostanut, että ne ovat lähinnä nuo silmämeikkituotteet, joita on PALJON. Ainakin käyttämättömät voisin lajitella ja antaa pois, ja hyvä tietää myös, että käytetytkin voivat kiinnostaa jotakuta. Ainakin kynsilakat varmasti. :)
Kosmetiikkaa minulla on reilusti enemmän kuin tarvitsisin, enkä esim. luomivärivarastojani tule saamaan kulutettua loppuun. 6 vuoden aikana olen muuttanut 7 kertaan ja kahden vuoden kuluttua tulee jälleen muutto kun vuokrasopimukseni päättyy. Muuttojen vuoksi omia jemmoja on täytynyt katsella kriittisemmin ja olen paljon kosmetiikkaa laittanut kiertoonkin. Kuulemani mukaan käytetty kosmetiikkakin liikkuu erittäin hyvin kirppiksillä niin kummalliselta kuin se voikin ehkä tuntua ja myös netin kirppiksiltä käytettyä kosmetiikkaa ostetaan. Ymmärrän kyllä, että voi itse olla estynyt myymään käytettyä kosmetiikkaa, mutta kyllä niillekin ostajia löytyy.
VastaaPoistaItse haaveilen kovasti omasta pysyvästä asunnosta. On oikeastaan vaikea kuvitella edes sitä, millaista olisi omistaa niin paljon kosmetiikkaa ja vaatteita kuin sopivalta tuntuu ilman, että täytyy miettiä niiden muuttamista toiseen asuntoon ja sitä, miten kamat muuttamisen raskauden vuoksi tahtoo pitää vähissä koska muutettua on tullut niin useasti. Nyt tiedän, että tämänhetkiset säilytysratkaisuni ovat edelleen väliaikaisia - vain 2 vuotta kestäviä - ja kun kunnolla kotiudun tänne, joudunkin taas jo aloittamaan muuton suunnittelun ja sen, mistä tavaroista luopuisin etten kantaisi turhaa tavaraa uuteen kotiin. Uuteen, toivottavasti siihen pysyvään.
On jotenkin outo ajatus, että minulla on nämä samat luomivärit vielä eläkeläisenäkin, jos ne eivät sitä ennen mene pilalle. Ja varmaan menevät, eihän herranjestas mitään 30 vuotta vanhoja luomivärejä voi käyttääkään. Siksi tämä onkin niin tyhmää! Mutta minkäs teet, aina jos näen jonkun uudenlaisen kiinnostavan väriyhdistelmän, koostumuksen tai muuten ihanan luomivärin joltakin kivalta merkiltä niin haluan sen. It's an addiction. :)
PoistaMuuttaminen on kyllä tosi tylsää ja työlästä, mutta hyvä puoli siinä on tosiaan se, että tavaroita on pakko karsia vähän matkan varrella, muuten menee hermot. Se on varmaan paras motivaatio tavaroiden läpikäyntiin ja niistä luopumiseen, kun tietää mikä vaiva niitä on siirtää taas uuteen kotiin. Toivottavasti kuitenkin seuraava asuntosi olisi jo se vähän pitkäaikaisempi koti, sillä jatkuva muuttaminen stressaa varmaan muutenkin kuin pelkän pakkaamisen ja purkamisen osalta. Lisäksi nimenomaan säilytysratkaisuihin ei kannata hirveästi väliaikaisessa asunnossa panostaa, kun ne eivät välttämättä sovi taas seuraavaan kotiin. :(
Todella mielenkiintoista kuulla, että kosmetiikka kiinnostaisi kirppareillakin. En ole edes ajatellut, että voisin laittaa kosmetiikkatuotteitani sinne myyntiin. Netin kautta myyminen tuntuu minulle ihan liian hankalalta ja aikaa vievältä, kun en ehdi ja jaksa pakkailla ja postitella tuotteita. Mutta tuo on oikeasti tosi hyvä idea, kiitos! Pitää selvittää olisiko jossakin joku itsepalvelukirppari, minne voisi kipata kasan käytettyä IsaDoraa ja Lumenea, ja laittaa vaikka lapun että saa ottaa. Kun pelkkä roskiin heittäminen tuntuu minusta ihan liian pahalta, kun periaatteessa ovat ihan hyviä ja laadukkaita meikkejä. Kiitos paljon tiedosta! :)
Mielenkiintoinen postaus! Olen itsekin miettinyt asiaa viime aikoina, ja lahjoittanut/vaihtanut paljon kosmetiikkaa pois (myös minusta voi ihan hyvin antaa pois käytettyä kosmetiikkaa, ainakin itse olen löytänyt mm. monelle luomivärille ja poskipunalle iloisen uuden omistajan :). Myös vaatekaapit aion käydä läpi heti, kun ehdin. Yleensä teen vaateinventaarion kerran vuodessa, ja vaatteista saa kirpparilla aina ihan kivat rahat. Viimeksi pääsin eroon isosta läjästä käyttämätöntä kamaa ja saadulla rahalla ostin kauan himoitsemani kalliit kengät, ihan mahtava vaihtokauppa minusta :)
VastaaPoistaMä keräilen My Little Poneja ja pienemmässä mittakaavassa Muumimukeja ja kirjoja. Kosmetiikkaa en tavallaan ajattele keräileväni, koska ostan sitä käyttöön. Minkään tuotteen ei ole tarkoitus jäädä hyllyn perälle, ja jos näin uhkaa käydä, annan tai myyn sen mieluusti kotiin, jossa se saa arvoisensa kohtelun :)
Ongelma tulee varmaan ajan myötä kaikilla meillä kosmetiikkabloggareilla/harrastajilla vastaan, kun uusia tuotteita tulee koko ajan niin paljon sisään, joko itse ostamalla (välillä ihan hölmöä!) tai blogin kautta. Kenelläkään ei ole varmaan niin rajattomia säilytystiloja, etteikö se määrä alkaisi jossakin vähitellen näkyä. Vaikka ihania tuotteitahan ne ovat, siksi harmittaakin, että ne kaikki yhdessä muodostavat pidemmän ajan kuluessa tällaisen tyhmän ongelman. :(
PoistaEn ole huomannut edes kysyä ystäviltäni, että haluaisivatko he ottaa vastaan käytettyä kosmetiikkaa. Itseäni asia ei myöskään haittaisi, mutta jotenkin tuntuu oudolta kysyä, kun kyse on minun meikeistäni. Mutta olisi varmaan hyvä tiedustella, ja vasta sitten jos eivät halua, niin voisi yrittää miettiä muita vaihtoehtoja. Tosi hyvä että useampikin sanoi näissä kommenteissa, että käytetyt meikit eivät heitä haittaa, muuten en olisi tullut varmaan edes ajatelleeksi asiaa. :)
En tiedä miksi minun on jotenkin helpompi laittaa vaatteita suoraan vain kierrätykseen tai roskiin, vaikka olisivat olleet kalliitakin ostettaessa. Ehkä se on se, että vaate yleensä joko sopii tai ei sovi, kosmetiikan kohdalla karsinta ei ole yhtä selvää. En toki säästele mitään vääränvärisiä meikkivoiteita, mutta esim. luomiväreistä minun on vaikea luopua, vaikka tietäisinkin että esim. pigmentti ei ole kovin hyvä. Ajattelen vain, että ehkä sillekin on joskus käyttöä, tai jos vaikka innostun jostakin uudesta meikkaustyylistä tms. Eli aina keksin yleensä syyn, miksi tuotteesta ei kannata vielä luopua. Vaatteiden kanssa ei jostakin syystä (onneksi?) ole näin.
Ostan samoin kosmetiikkaa kyllä käytettäväksi, eli en säästele mitään käyttämättömänä. Ongelma on vain se, että kun kosmetiikkaa on niin paljon, niin kierto on kovin hidasta. Ehkä voisi tehdä niin kuin vaatteissakin, että jos jotakin en ole käyttänyt esim. vuoteen, se saa lähteä, eli voi päätellä että se ei ole silloin kovin tarpeellinen. Tämä sääntö ei sitten tietenkään koske niitä Chaneleita ja Dioreja. :)
Kirjoitit täyttä asiaa. Itse pidän keräilyä hienona harrastuksena, kun se liittyy johonkin määrättyyn kohteeseen. Itse kerään kirjoja ja matkoilta tuon aina kilpikonnan. Minulla on toista sataa pientä, eri materiaaleista olevaa kilpikonnaa ja niistä en luovu.
VastaaPoistaMutta kosmetiikan keräily kuulostaa pelkältä tuhlaamiselta. Hoitotuotteita ei voi keräillä, koska ne pilaantuu äkkiä. Ihokaan ei tykkää, jos tuotteita vaihdetaan yhtenään. Olen tehnyt kosmetologin työtä yli kolmekymmentävuotta ja voitte kuvitella minkä kosmetiikkataivaan äärellä olen elänyt. Mutta nykyään itselläni ei ole yhtään turhaa ihonhoitotuotetta. Olen pitäytynyt yli kymmenenvuotta yhdessä samassa sarjassa ja käytän kaikki pullot loppuun.
Meikit onkin sitten toinen juttu. Niitä on kerääntynyt sadan naisen tarpeisiin. Osa on takuulla jo pilaantunutkin ja aina vanhemmasta päästä heitän pois. Nykyään yritän kiertää kaikki kosmetiikan myyntipaikat, mutta välillä petän itseäni ja selitän, että minun täytyy kokeilla mitä markkinoilla myydään. Lukiessani kirjoitustasi päätin mielessäni etten tänä vuonna osta itselleni yhtään uutta meikkituotetta.
En myöskään suosittele myymään, tai ostamaan käytettyjä meikkejä. Herpex leviää helposti huulipunien välityksellä ja siitä saa ikuisen riesan. Silmätulehduskin tarttuu todella helposti ja se käy silmämeikkien välityksellä. Lähimmille ystävilleen voisi meikkejä antaa, jos itsellä ei ole ollut mitään näistä tarttuvista pöpöistä.
Inkeri Valtonen
On kyllä mielenkiintoista millaisia asioita ihmiset keräilevät! Ehkä kosmetiikka tai luomivärit ja kynsilakat ovat sitten vain yksi asia muiden joukossa. Kosmetiikkaa tulee kyllä ostettua helposti niin paljon, kun yksittäisinä tuotteet eivät välttämättä ole niin kovin kalliita tai vie paljon tilaa. Muutenhan siinä ei ole kyllä kuten totesit mitään järkeä, sillä tuotteet eivät säily ja millään ei itse ehdi niitä kaikkia käyttää loppuun ennen kuin menevät huonoksi, eikä niitä voi oikein lainaillakaan muille.
PoistaIhan totta, hoitotuotteista ei toivottavasti kenellekään tule ongelmaa, yleensä ne ovat varmaan ne meikit. Tavallaan lohdullista kuunnella, että ammattilaisella on myös vähän samaa taipumusta, että niitä kertyy. Siinä on tietysti lisäksi se ammatillinen mielenkiinto, kun minulle kyseessä on vain puhdas harrastus, joten en voi perustella asiaa silläkään.
Hyvä keino on varmasti välttää myös paikkoja joissa kosmetiikkaa myydään, jos tietää sortuvansa helposti esim. uutuuksiin. Minua auttaa nykyään myös se kun ajattelen kotona olevaa sataa luomiväriä tai kynsilakkaa, ei tee mieli ostaa ainakaan mitään lisää. Pahimpia ovat kyllä jonkinlaiset uudet innovaatiot tai koostumukset, joita haluan kokeilla ja joita minulla ei ole ennestään. Juuri ostin mm. Shiseidon Color Bar -luomiväripaletin tästä syystä, joten aina sekään ei toimi.
Ei tulisi kyllä mieleenikään antaa tai myydä käytettyjä huulipunia tai muita huulituotteita tai vaikka ripsivärejä. Luomiväritkin tuntuvat melkein liian henkilökohtaisilta, kun nekin koskettavat ihoa siveltimen välityksellä. Lähinnä käytettyjä kynsilakkoja voisin kuvitella antavani pois, tai ehkä myös niitä luomivärejä jos niistä pyyhkisi paperilla päällimmäisen kerroksen, tai teroitettuja rajauskyniä jos ne jotakuta kiinnostaisivat.
Niin kauan kun keräily pysyy ns. hallinnassa en näe siinä mitään ongelmaa. Ongelma muodostuu silloin kun keräily hallitsee elämää ja vaikuttaa esim. ihmissuhteisiin tai talouteen niin ettei elämiseen jää rahaa. Ostan paljon kosmetiikkaa, mutta osa ostoksista lähtee myöhemmin käytettynä/kokeiltuna myyntiin kirppareilla. Jokainen voi toki itse määritellä haluaako ostaa esim. käytettyä kosmetiikkaa, mutta itse en näe ongelmaa esim. luomivärin tai poskipunan ostamisessa. Käytettyä ripsiväriä tai huulikiiltoa en ostaisi.
VastaaPoistaAiheena tämä on mielenkiintoinen, sillä olen saanut hyvin hämmästeleviä kommentteja anonyymeiltä jostka ovat kauhistelleet muutaman kerran kokeiltua luomiväriostostani. Kaikki ostamani kosmetiikka menee kuitenkin käyttöön, sillä en varastoi esim. kausituotteita käyttämättömänä vaan käytän tuotteita ihan tavallisina arkipäivinä. Voin siis meikata Diorin luomiväripaletilla jota ei myydä todennäköisesti enää koskaan, maitokauppareissua varten. Arjen luksusta on mun mielipide.
Olen samaa mieltä, että siinä vaiheessa ostelu tai keräily on toki ongelma jos ostaa yli varojensa tai se aiheuttaa muita hankaluuksia lähipiirissä. Eikä siinä muutenkaan ole varmasti mitään pahaa, mutta itseäni on alkanut kosmetiikkamääräni ahdistaa. Silti tuotteista luopuminen tuntuu vaikealta, ehkä koska en ole löytänyt mitään noin toimivaa systeemiä kuin sinä. Pitäisi vain reippaammin kysyä jos joku haluaa myös muutaman kerran kokeiltuja tuotteita tai viedä niitä vaikka kirpparille, eikä vain yrittää etsiä uusia sopivia koteja niille avaamattomille. Ennen näitä loistavia kommenttejanne en olisi tullut sitä edes ajatelleeksi, kiitos siis paljon! :)
PoistaMinusta on tosi outoa, että joku kokee asiakseen puuttua siihen jos hankit muutaman kerran käytetyn luomivärin. En ymmärrä mitä asia kuuluu muille, ja tämänkin jutun kommenttien perusteella vaikuttaa, että suurin osa ajattelee, että kerran-pari käytetty luomiväri on ihan ok. Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa, mutta minusta tämä on aivan jokaisen henkilökohtainen asia miten asian kokee.
Minulla on kyllä onneksi sama, etten osta tuotteita pelkästään varastoon ja säästele niitä siellä, vaan käytän niitä kyllä myös. Ongelma on vain siinä, että niitä on niin hirveän paljon, että vaikka meikkaisin eri luomiväreillä joka päivä ja laittaisin eri kynsilakkaa joka viikko, en varmaan ehtisi kiertää varastojani läpi edes vuodessa. Tämä olisi sinänsä kyllä hauska blogijuttuidea vaikka ensi vuodeksi: joka päivä eri luomiväri ja kerran viikossa kynsilakka. Vuoden jälkeen käyttämättömät heitettäisiin pois. Jaksaisikohan joku lukea, itse kyllä innostuin tästä. :)
Pidän sinun blogissasi kovasti nimenomaan siitä, että siellä on melkein joka päivä eri meikki ja tuotteet todella käytössä. Iloitset ja hyödynnät kosmetiikkatuotteitasi kyllä ihailtavalla tavalla! :)
Mä heitin juuri pois (eli annoin eteenpäin) 37 kosmetiikkatuotetta. Osa käytettyjä, osa ei. Heitin naamakirjaan ja meni siellä melkein saman tien uusiin osoitteisiin. Että tuntui tyhjentävältä. :)
VastaaPoistaHyvä Sonia!! Mikähän siinä on, että ajatuksena niistä luopuminen tuntuu niin vaikealta. Mutta kun sen on tehnyt, tulee todella hyvä ja tyytyväinen mieli. :)
PoistaHyvä idea tuo Facebook, kun minusta tuntuu aivan liian pahalta heittää hyviä tuotteita vain roskiin. Minun pitäisi päästä varmaan yli siitä ajatuksesta, että en voi muka antaa käytettyjä pois, niin homma helpottuisi huomattavasti. En ymmärrä mikä siinä on, kun ei minua muiden käytetyt tuotteet mitenkään häiritse. Kun kosmetiikkabloggaajilla tilanne nyt vaan on se, että useimpia tuotteita on varmaan ainakin kokeiltu, harvoin minulla mikään täysin käyttämättä jää. :)
Mielenkiintoinen postaus! Kosmetiikkaa en keräile mitenkään erityisesti, tottakai mulla on tietty lakkavarasto mutta ne ovat ensisijaisesti käyttöesineitä enkä pyri säilyttämään esim. tiettyjä kokoelmia kokonaisuudessaan vain täyden kokoelman omistamisen ilosta kuten jotkut tekevät.
VastaaPoistaMuuta kosmetiikkaa ostan pääasiassa kulutuksen mukaan, joskus takavuosina oli hieman ongelmaa eli haalin paljon enemmän kuin ehdin käyttää ja silloin ei ollut vielä fb-kirppareita ym. joissa saattoi päästä turhista eroon.
Moneen muuhun kynsibloggaajaan verrattuna mulla on varsin maltillinen lakkamäärä jopa ja olen siihen tyytyväinen. Ahdistuisin suuresta määrästä koska en saisi ikinä käytettyä ihanuuksia ja eivät nekään säily sukupolvelta toiselle.
Olen pikkuisen eko kuitenkin mieleltäni ja vältän ylimääräistä ja turhaa kuluttamista. Vaatteita ostan tosi harvoin ja melkein aina alesta tai kirppareilta.
Mahtavaa kuulla Sissi, että olet onnistunut pitämään kynsilakkavarastosi kohtuullisen kokoisena, vaikka sinulla on blogissasikin aina niin kivoja kynsilakkoja ja usein myös uutuuksia. Se vaatii varmaan järjestelmällisyyttä ja päättäväisyyttä, että laittaa tavaraa tasaisesti myös eteenpäin, eikä jätä niitä nurkkiin kertymään, eikä ala haalia mitään täysiä kokoelmia tai harvinaisuuksia. :)
PoistaMinun pitää varmaan kyllä seuraavaksi kokeilla ihan tavallista kirpparia, jos meikit ja kynsilakat kerran sielläkin kiinnostavat. Fb-kirpparit tai muut myyntifoorumit eivät valitettavasti sovi minulle vaikka varmasti käteviä ovatkin, sillä en ehdi tai jaksa pakkailla ja postittaa tuotteita, joten myymisen on oltava mahdollisimman helppoa.
Itseasiassa tuolla "Kuinka paljon on tarpeeksi" -tapahtumassa sanottiin nimenomaan, että suuri kokoelma tavaraa voi olla myös huono siitä, että sieltä eivät ihanuudet erotu jos niitä on niin paljon. Lisäksi olisi varmaan aivan kauheaa jos iso määrä kynsilakkoja kuivuisi pulloon. Se on minun pelkoni, että huomaan yhtäkkiä että kaikki 5 vuotta sitten ostetut kynsilakat ovat mennyttä. Toisaalta siinähän aika hoitaisi tämän nykyisenkin ongelman pois, mutta silti se olisi aivan hirveää!
Minä olen alkanut ymmärtää vähitellen myös eko-aatetta. On aivan kauheaa luonnonvarojen haaskausta ja jäteongelma, kun koko ajan ostetaan uutta ja lisää, mihin ne kaikki mahtuvat ja lopulta häviävät tästä maailmasta. Apua!
Todella mielenkiintoista pohdintaa! Erinomaisia kommentteja myös muilla. Itsekään en näe mitään keräilyä huonona harrastuksena niin kauan, kuin se ei hallitse sinua. Jos sinulla on tilaa, aikaa, kiinnostusta ja rahaa kerätä jotakin, niin miksi ei?! Jos tienaat itse omat rahasi ja teet omat hankintasi sekä kaikki on jossain määrin järkevyyden rajoissa, ja saat tästä kaikesta iloa itsellesi, en näe keräämisessä tai meikkien ostelussa mitään pahaa. Ja jos keräily rajoittuu vain yhteen tai muutamaan asiaan, eikä se vie tolkuttomasti aikaasi ja kaikkia rahojasi, niin tottakai jokainen saa kerätä mitä lystää.
VastaaPoistaMinulla esimerkiksi on kaikkea tavaraa paljon, pitäisi karsia rankalla kädellä asunnon joka kolkkaa. Sinun meikkivarastosihan ei tosiaan vie edes paljoa tilaa.... ;) Ja kuten muutkin ovat kommentoineet, meikit ja kosmetiikka on kulutustavaraa. Älä huolehdi turhaan vaan ole ylpeä upeasta meikkikokoelmastasi! :)
Olen tosi iloinen ja vähän hämmästynytkin, että tämä aihe kiinnosti näin monia. Todella mielenkiintoista keskustelua syntynyt ja hyviä näkökantoja. Ehkä tämä suhde tavaraan on jollakin tavalla ajankohtainen asia nykyaikana. :)
PoistaSe on ihan totta, että keräily on varmaan harmittomimpia harrastuksia mitä on. Ja siitä voi saada hyvin paljon iloa, tavata samanhenkisiä ihmisiä (toisia kosmetiikkabloggareita!) jne. Omalla kohdallani tuli nyt eniten tila vastaan, eli minun on vaikea perustella enää itselleni 4 meikkipakkia jotka eivät mahdu mihinkään, kun muuten olen onnistunut luopumaan aika hyvin kaikesta turhasta tavarasta.
En vain ymmärrä, miksi kosmetiikkatuotteista on niin vaikea luopua, kun muusta tavarasta on kuitenkin kohtuullisen helppoa. Ehkä se liittyy nimenomaan tuohon käytettävyyteen, eli tiedän että ne kuitenkin loppuvat tai menevät huonoksi jossakin vaiheessa, niin tuntuu tyhmältä heittää niitä roskiin ennenaikaisesti vain nopeuttaakseni prosessia. Paremmalta tuntuisi jos ne menisivät vaikka käyttöön johonkin, joten niitä vaihtoehtoja minun pitää nyt vielä miettiä.
Ihana että näit tässä kaikessa myös positiivisia puolia. Meikit kyllä tuottavat minulle myös paljon iloa, ja minusta on hauskaa että voin tehdä millaisen meikin vain, aina löytyy sopivat tuotteet eikä niitä tarvitse säästellä. Eli ehkä lukuunottamatta sitä säilytystilaongelmaa tilanne on ihan ok. :)
Voi Pupu, anna armoa itsellesi:)
VastaaPoistaAmmattijärjestelijöille luulisin tämän nykyisen kiireisen elämäntyylin tuoneen tilauksen. Kun töissä ja kotona on kiire. Juostaan omissa ja lasten harrastuksissa. Ajanhallinta lipsuu käsistä ja silloin kun saa kaapit järjestykseen, myös pääkoppa rauhoittuu. En tiedä onko näin, mutta itse rupean stressaamaan esim. kodin sotkuja kun on töistä väsynyt. Se jo auttaa kun käytössä olevat tavarat on helposti saatavilla ja harvoin tarvitut piilottaa ylähyllyille.
Itse pidän ihmisistä, joilla on innostus omaa harrastusta kohtaan. On se sitten kissat, koirat moottoripyörät, autot tai vaikka virkkaminen. Hauska kuunnella juttuja, vaikkei asia ole itselleen tärkeä. Innostus vaan tarttuu ja näkee kuinka toisille se tuo sisältöä elämään. Antaahan nuo vastapainoa työlle ja omiin juttuihin keskittyy intensiivisesti ja ajatus ei harhaile.
Kosmetiikka ja vaatteet ovat kuitenkin käyttötavaraa. Hankittuja kannattaa käyttää, eikä ruveta jemmailemaan. Eikös sinulla ole ajattomia ja laadukkaita vaatteita, jotka menevät vuosia esim. Marimekkoa. Kosmetiikan kausikokoelmat ovat vain rajoitetun ajan myynnissä ja ostopäätös on silloin tehtävä. Minua ainakin jää vaivaamaan menetetty mahdollisuus pitkäksi aikaa. Haaveilin Diorin joulun Golden Flower-viisikosta pitkään ja vasta kun huomasin sen loppuvan nettikaupoista, ostin. Ja ei kaduta. On helpompi elää päänsä kanssa, kun ostaa sen oikeasti haluamansa. Ja kun itse rahansa tienaa, voi sitä välillä nauttia muustakin kun asuntolainan maksusta...
Älä ainakaan hätiköi hävittämisen kanssa, ettet tule katumapäälle.
Ja tuo French names on ehkä vähiten vahingollista, jos Patsya ja Edinaa rupeaa elämäntapa guruina pitämään:)
Kiitos ihanasta kommentista, mukavaa että täältä löytyy myös ymmärtäjiä ja empatiaa. :) Vaikka jos olisin kuvannut teille ne kosmetiikkavarastoni, olisin saanut varmasti myös kauhistelevia kommentteja, sen verran monta purkkia ja purnukkaa siellä on. Mutta nyt nähtiin vain niitä kokoelman ihania highlightseja, joista en toki luopuisi. :)
PoistaOlet aivan oikeassa, kyseessä on nykyajan ongelma. Kaikilla on kiire, ja ensimmäisenä ei stressaavan työviikon jälkeen todellakaan ole mielessä tavaran vähentäminen ja siitä luopuminen, vaan pikemminkin itsen tai muiden palkitseminen jollakin ihanalla, ja mitenkäs se on helpointa ja nopeinta tehdä kuin ostamalla piristykseksi jotakin kivaa. :)
Vaikka oikeasti sitä mielenrauhaa saisi varmaan parhaiten tosiaan laittamalla tavarat ja kaapit järjestykseen. Olen nyt itse koittanut toteuttaa sitä, ja siitä tulee oikeasti tosi hyvä mieli. Niin nuo professional organizeritkin neuvovat, että vähentämällä tavaraa ja järjestelemällä ne toimivasti, saa itselleen enemmän aikaa ja tilaa sekä parempaa elämää. Uskon ehdottomasti että se on niin, aivot pitävät siitä että asiat ovat hyvässä järjestyksessä. :)
Olet kyllä niin oikeassa tuossa, että intohimo mitä tahansa asiaa kohtaan on kiinnostavaa. Itse ihailen myös ihmisiä, jotka haluavat paneutua johonkin asiaan täydellisesti ja opettelevat uuden taidon, harrastuksen tai vaikka keräävät kauniin kokoelman jotakin hienoja esineitä. Se on kuitenkin varmaan parhaita tapoja käyttää vapaa-aikaansa, eikä ainakaan haittaa ketään muuta millään tavalla.
Omalla kohdallani se on vain ongelmallista nimenomaan säilytystilojen puuttumisen vuoksi. Siksi aionkin nyt olla tiukkana itselleni ja yrittää edelleen pakottaa itseni miettimään miten saan vähennettyä meikkejä ja muuta kosmetiikkaa. Kaikesta ei toki tarvitse luopua, mutta ainakin kokoelmia voisi streamlineta vähän, niin että ne parhaat tuotteet erottuisivat joukosta ja pääsisivät vielä useammin käyttöön. :)
Olen nimenomaan alkanut vaatteissa nyt sijoittaa vähän kalliimpiin designer-merkkeihin, kun määrä on alkanut ahdistaa. Olen alkanut ajatella, että on parempi että on vain kaksi takkia vaikka ne olisivat kuinka kalliita, kuin 5-7 ihan ok:ta eri tilanteisiin. Vaatepuolella tämä on toiminut hyvin, mutta kosmetiikassa olen vielä toistaiseksi ollut aivan liian utelias ja kokeilunhaluinen. Aina haluan tietää löytyykö sieltä markettimerkkienkin joukosta niitä löytöjä, vaikka järkevämpää olisi minun mieltymyksilläni satsata niihin muutamaan Chanelin kynsilakkaan ja kuuluisien suunnittelijoiden luomiväripaletteihin vuodessa ja jättää muut. Sillä tavalla sitä määräongelmaakaan ei pääsisi niin syntymään. Ehkä pääsen siihen seuraavaksi jos saan nyt ensin varastoja karsittua, kiva ajatus. :)
Patsylta & Eddylta ei kyllä kannata varmaan ottaa elämänohjeita missään muussa asiassa vastaan kuin tässä. The ladies know their labels. :)
Kuten arvaat, multakin löytyy aimo kasa meikkituotteita ja kynsilakkoja ;) Siitähän koko blogini nimi on lähtenyt, kun en vain voi käsittää jonkun asennetta "pinnalliseen" kosmetiikkaharrastukseen: siis miten niin liikaa, täähän on mun harrastus? Ei ketään kysele hevosenomistajalta, että miksi sulla on kolme eri loimea sille kun yhdelläkin pärjäisi :D Tai jos kyselee, niin saa osakseen ehkä vähän kummia katseita. Yhtä lailla mun täytyy omistaa lukuisia eri meikkejä eri tilanteisiin ja tunnelmiin. En kuitenkaan keräile meikkejä varsinaisesti, vaan ostan kauniita asioita joille löytyy käyttöä. Keräilyksi käsitän sen, että ostaa esim. tietyn merkin joka kokoelmasta jotain ja keräily on jotenkin suunnitelmallista, vaikka sitten niitä ranskalaisia nimiä.
VastaaPoistaOlen heittänyt pois toimimattomia/pilaantuneita tuotteita paljon tässä alkuvuoden aikaan ja lahjoittanut ystävilleni käyttämättömiä. Juuri laitoin eteenpäin 58 lakkaa ja jätin itselleni vain ne rakkaimmat 40, joita tulee käytettyäkin :) Vielä meikki-inventaario on tekemättä.
En kuitenkaan kadu mitään ostoksiani, sillä vaikka tuote olisi mulle huono niin ainakin sitten olen sen testannut kunnolla asian laidan ja voin tarvittaessa laittaa tuotteen hyvillä mielin eteenpäin. Jos katuu ostoksiaan jatkuvasti ja kokee tarvetta soimata itseään kulutuksesta, on silloin kyseessä mielestäni ongelma (ja onneksi on sen itse huomannut ja tarttuu siihen aktiivisesti!).
Eli kuten monet ovat sanoneet, ole armollinen itsellesi :) luovu vain sellaisesta, jota et jää kaipaamaan. Itse olen kokenut hyväksi "muisto-laatikon", johon siirrän tavarat/asiat joihin liittyy mieluisia muistoja. Näin tavallaan turhista jutuista (esim. oman ekan opiskelijavapun perinneleffan leffalipuista) ei tarvitse luopua, jos niihin liittyy tunneside. Muistolaatikkoakin kannattaa toki käydä läpi aika ajoin ja tarkistaa, vieläkö muistot ovat mieluisia... ;)
Minulle tulikin sinun blogisi nimi mieleen heti kun olin kirjoittanut tämän jutun: "Kuinka paljon on liikaa?". Tuolla tapahtumassahan kysyttiin kuinka paljon on tarpeeksi, mutta suhdettani kosmetiikkaan kuvaa ehkä se, että joudun ennemminkin kysymään että mikä on liikaa, kun tarpeen määrä on ohitettu jo aikaa sitten. :)
PoistaMutta sinulla on ihana asenne: miten niin liikaa? Ja ihan totta, ei tulisi mieleenikään alkaa kyseenalaistamaan kenenkään harrastusta ja siihen liittyviä tarpeita. Aerobiccaajalla on 15 eriväristä jumppatoppia koska vaihtelu on kivaa, ja kosmetiikkaharrastajalla sitten ehkä ne 100 luomiväriä. Ei minullakaan ole tuplakappaleita melkein mistään, tai mitään aivan käyttämättömänä säilöttynä pelkästä keräilemisen ja omistamisen ilosta.
Oikea keräily onkin varmaan sellaista järjestelmällistä ja harkittua harvinaisuuksien ja kokonaisuuksien etsintää. Minun kosmetiikkakokoelmani on siirtynyt lähinnä epämääräisestä ja spontaanista innostuksesta asiaan eli meikkaamiseen. Ainoastaan French names on sen verran suunnitelmallista, että mielelläni ostan jos kiinnostava merkki tai suunnittelija tekee jotakin innovatiivista ja luovaa tai vain yliluonnollisen kaunista. Nyt olen kyllä alkanut ajatella, että voisiko asiaa harrastaa myös muilla tavoilla kuin hankkimalla tuotteita. Esim. valokuvaamalla niitä, kirjoittamalla niistä blogiin ja meikkaamalla niillä. Sitä yritänkin jatkossa enemmän painottaa. :)
Miten lohdullinen näkökulma, että samalla kun kokeilee suuren määrän tuotteita vaikka kaikki eivät olisikaan niin hyviä tai itselle sopivia, niin kokemus karttuu. En itsekään ajattele, että olisin varsinaisesti onneksi ostanut mitään turhaa. Yhteenlaitettuna kaiken kertyneen kosmetiikan määrä on vain liian suuri, joten siksi on pakko vähentää.
Oi, luopuminen on sinulle kyllä ihalitavan helppoa, jos olet pystynyt laittamaan yli puolet kynsilakoistasi eteenpäin. Vau, en varmaan ikinä pystyisi samaan, ellen sitten tietäisi että ne turhat menevät todella hyvään kotiin, jossa niitä käytetään ja arvostetaan. Ihan mahtavaa, ihailen sua todella!
Muistolaatikkoa neuvottiin itseasiassa Professional Organizer -tapahtumassakin esim. vanhemmille, joiden on vaikea luopua lapsiin liittyvistä asioista. Yksi laatikko per lapsi pitäisi olla riittävästi. Ehkä voisin soveltaa samaa ideaa kosmetiikkatuotteisiin jos oikein reippaaksi alan: yhteen meikkipakkiin ja kynsilakkapakkiin ne rakkaimmat tuotteet tärkeysjärjestyksessä ja muut pihalle. Olisi kyllä kiinnostavaa ainakin kokeilla mitä jäisi ulkopuolelle ja pystyisinkö heittämään loput. Tämän voisin kyllä kokeilla seuraavaksi, olisi ainakin varmasti hyödyllinen ja mielenkiintoinen harjoitus. Kiitos paljon hyvästä ideasta! :)
Itse olen alkanut vähentämään tavaroita oikein kunnolla, lähinnä lahjoittamalla. Ensin lähti esineet, joille ei ollut käyttöä, sitten vaatteet, joita en käyttänyt, turhat paperit paperinkeräykseen ja nyt olen ulottanut vähentämisen kosmetiikkaankin (vaikka kynsilakat onkin keräilykohde mulle). Meikkejä on lähtenyt meikkipussilisen verran ja kynsilakkojakin olen laittanut eteenpäin paljon ja nyt keksin pitää kierrätysarvonnankin. Kuten sinä, olen ostolakossa ja harkitsen tarkkaan tarvitsenko uutta tavaraa ennen kuin ostan sen. Olin myös tuossa tapahtumassa, me ollaan usein samoilla luennoilla heh :)
VastaaPoistaEikö tavaran vähentäminen olekin helpottavaa! Siitäkin voi ottaa oikein harrastuksen tai projektin, että miettii mistä luopuu seuraavaksi. Siitä tulee tosi hyvä mieli ja puhdas olo. :)
PoistaMinulla tämä toimii kyllä kaikilla muilla elämänaloilla paitsi kosmetiikassa. Siinäkin olisi nyt vain otettava järki käteen ja arvioitava mitä tuotteita eniten käytän ja mistä pystyisin luopumaan. Kun fakta nyt vaan on, että en varmaan 200 kynsilakkaa pysty käyttämään, vaikka kuinka ihania olisivatkin. :)
Ehkä pitäisi alkuun ottaa joku realistisempi lähtötavoite kuten pussillinen meikkejä tai 10 kynsilakkaa. Kun niinhän tuolla Professional Organizer -tapahtumassakin sanottiin, että kun alkuun pääsee niin se muuttuu kyllä helpommaksi jatkossa. :)
Ihan uskomatonta että satuttiin taas samaan tapahtumaan! Hyviä luentoja oli, ja olisin mielelläni kuullut vielä lisääkin vinkkejä. Ajattelin että voisin hankkia (lainata kirjastosta, en siis ostaa) sen ensimmäisen luennoitsijan kirjankin. Tulin myös vakuuttuneeksi siitä, että Professional Organizerit pystyvät varmasti auttamaan monia ihmisiä. Mahtava myös oli professional organizingin ja sisustuksen yhteisyritys Elokuun Tila, varmasti tosi toimiva combo. :)
Voitin itseasiassa tapahtuman arvonnasta tyylivalmennuksen, johon olen menossa huomenna. Kirjoitan siitä sitten tänne blogiinkin joku perjantai Muotiperjantaiosiossa. :)
Tavaran vähentyminen on kyllä helpottavaa. Mutta vielä tuota löytyy liiaksi asti... eli hommaa riittää. Mutta kyllä sitä saa hyvän tunteen ja helpompaa on kun hyllyt on väljemmät niin niitä vaatteitakin on helpompi löytää.
PoistaItse kuulin vain vikan luennon eli Tavarataivaan ohjaajan luennon, mutta avartava se oli kuten myös dokkarinsakin. Olisin kyllä halunnut muutkin luennot kuulla, kiitos siis siitä että kerroit keskeisimmät jutut niistä blogissa :)
Lahjoitin muuten kosmetiikkaa ja kynsilakkoja HOPE-yhdistykselle. He ottivat ne mielellään vastaan ja mulle tuli hyvä fiilis kun kosmetiikat meni hyvään tarkoitukseen :) Zigi kirjoittelikin HOPEsta aiemminkin, sieltä se idea lähti :)
Niin on! Alkuun se tuntuu vaikealta kun ei oikein tiedä mistä aloittaa, mutta kun yhden kohteen saa selvitettyä on taas hyvä mieli ja sitten voi käydä vähän energiaa kerättyään seuraavan kimppuun. Olen myös huomannut, että "kohteisiin" kannattaa palata myöhemmin vielä uudelleen. Itselläni ainakin jää aina esim. vaatekaapista harkintaan vaatteita, joista ajattelen, että jos en vielä seuraavankaan kerran siivotessani ole sitä käyttänyt, niin sitten se saa lähteä.
PoistaSain hyvän neuvon, että jos ei muista esim. kaikkia vaatteitaan tai tavaroita (tai niitä meikkejä tai kynsilakkoja!), jotka omistaa ja tekee löytöjä omassa kaapissaan tyyliin ai minulla on tällainenkin, niin tavaraa on todennäköisesti liikaa. Siinä säästäisi aikaa ja hermoja, jos kaikki olisivat mielessä, siistissä järjestyksessä ja väljästi kaapeissa sen sijaan että siellä olisi vain iso mylläkkä kaikkea epämääräistä. :)
Itse lähdin valitettavasti tapahtumasta jo ennen Tavarataivas-esitystä, mutta ehdin onneksi kuunnella luennot Kuinka paljon on tarpeeksi sisustuksessa -asti. Vaatekaappiluento oli mielestäni melkein paras, sillä siinä oli ihan konkreettisia ohjeita. Kannattaisi mennä vaikka professional organizer Anastasia Rosalenin kurssille tai luennolle jos tulee mahdollisuus, hänellä oli tosi hyviä neuvoja ja tarmokas ote hommaan. :)
Vaikka koenkin, että vaatekaappi ei ole suurin ongelmani vaan se kosmetiikka, sain aivan valtavasti hyötyä tyylivalmennuksesta tänään. Teen siitä vielä tarkemman jutun, mutta pointti oli löytää oman tyylin punainen lanka, ja seurata sitten sitä vaatekaapin järjestelyssä ja vaateostoksilla jatkossa. Vaikka luulin, että tietäisin oman tyylini jotenkuten, en kuitenkaan osannut kuvailla sitä lopulta kovin hyvin. Valmennuksen lopuksi Kude Design -yrityksen Outi kuitenkin kiteytti sen kahdessa minuutissa niin hyvin, että sitten vasta oivalsin. Jos pystyn itsenäisesti tai tarvittaessa Outin avustuksella käymään vaatekaappini vielä siitä näkökulmasta kerran läpi, lähtee vielä varmaan kolmannes turhista vaatteista. Parasta oli se, että voisin soveltaa samaa periaatetta meikkeihinkin! Neuvosi HOPE-yhdistyksestä tuli siis juuri oikeaan aikaan, täytyy selvitellä sitä sinne lahjoittamistakin. Kiitos! :)
Joka tapauksessa selvisi, että ammattilaisesta voi olla tosi iso hyöty ihan konkreettisestikin jos tavaraa pitää vähentää. Tulen säästämään tämän vaatekaappioivallukseni ansiosta tulevaisuudessa varmaan satoja euroja. Olen aivan innoissani! :)
Hyvä postaus ja hassua kuinka tämä tuli puheeksi, sillä itse olen viime aikoina pohdiskellut myös näitä asioita! Keräilystä muuten jossain sanottiin että se on ihmiselle ominaista (metsästäjä-keräilijä), mutta nykyään siinä missä se keräily perustui hengissä selviytymiseen, niin nykyään se kohdistuu muuhun kuten näihin tavaroihin.
VastaaPoistaItselläni on kaksi meikkipussia täynnä meikkejä ja koen niidenkin olevan jo liikaa. Yksi ongelmatuotteeni on mm. Inglotin luomiväripaletti 3-4 vuoden takaa, jossa on 3 ihanaa ja pirteää sävyä - mutta vain yhtä niistä olen käyttänyt. Mutta millään en vain raaskisi heittää palettia pois ja vaikka kuinka yritän keksiä kuinka saisin sävyt käytettyä, niin en millään vain ole saanut sitä aikaiseksi. Huulipunat taas ovat itselläni se isoin ongelma, sillä niitä haluan hamuta eri sävyissä mutta tiedän että en voi, sillä en muuten saa ikinä kulutettua niitä loppuun. Joten teki pikkaisen pahaa nähdä IsaDoran uusin kevätkokoelma, kun siellä olisi se ihana huulikiiltokynä sävyssä Sorbet, mutta kun lupasin jo itselleni etten osta uutta ennen kuin saan edellisiäkin kulutettua loppuun - ja niitä kulutettavia löytyy.
Kynsilakoista on onneksi päässyt helposti eroon kun niitä on voinut antaa eteenpäin, samoin joistain tuoksuista joita olen saanut lahjaksi (ja jotka eivät olleet sitten sopivia), on ollut hyvä luovuttaa eteenpäin. :) Varmaan muillekin meikeille saattaisi löytää uusia omistajia, mutta jotenkin koen ns. huonoa omatuntoa jos annan toiselle vanhan luomivärini, sillä tiedän että siinä on kuitenkin omia pöpöjäni. :D
Kerran näin yhden kirpparin ilmoitustaululla ilmoituksen joltain, joka otti vastaan OPIn, China Glazen ja Color Clubin lakkoja vaikka olisivatkin kuivuneita pullossa. Se oli aika hyvä idea mielestäni ja numeroita oli myös kadonnut hyvin ilmoituksesta. :)
Tuli jotenkin suloinen kuva että isäsi keräilee perhosia. :)
Tavaran vähentäminen on varmaan monille ajankohtaista näin vuoden alussa. Sen vuoksi varmaan tuo Professional Organizer -tapahtumakin järjestettiin nyt kun ihmiset ovat vastaanottavaisessa tilassa kaikenlaisille elämänmuutoksille. :)
PoistaOlen aivan samaa mieltä, että oikeastaan keräily ja metsästäminen on biologista ja perinnöllistä, ja jos sitä ei erikseen keskity hillitsemään ja heittämään tavaraa myös pois joutuu ennemmin tai myöhemmin ongelmiin. Tällaista yltäkylläisyyden aikaa, jota nyt länsimaissa elämme, ei ole koskaan aiemmin ollut, ja tämäkin on varsinainen elintaso-ongelma. :) Mutta siksi myöskään monilla ei ole itsellään tähän ratkaisuja, ja sen vuoksi tarvitaan myös Professional Organizereja. :)
Oi, minun mielestäni sinulla on kyllä niin hyvä tilanne, vain kaksi meikkipussia. Se on tosi kohtuullinen määrä, vaikka on tietenkin jokaisen henkilökohtainen asia mikä on liikaa. Jos meikkaa aina samalla tavalla tai samoilla meikeillä, voi kaksikin pussillista olla aivan liikaa. Vaikka itse meikkaan joka päivä eri tuotteilla ja välillä eri tyyleilläkin, on minulle taas kaksi meikkipakillista meikkejä ja kaksi kynsilakkoja ihan liikaa tarpeisiini nähden. Olisin kyllä tosi tyytyväinen jos saisin ne vähennettyä kahteen meikkipussiin. :)
Ymmärrän hyvin, että sinun on vaikea luopua Inglotista. Laadukas, käyttämätön luomiväri: en minäkään pystyisi. Sekin vaikeuttaa minulla poisheittämistä, että yritän koko ajan kehittyä meikkaajana, oppia uusia taitoja ja omaksua uusia tyylejä. Sen vuoksi saattaa hyvin olla, että luomivärit joita en nyt käytä ovatkin ajankohtaisia puolen vuoden päästä. Näin on käynyt ennenkin, joten siksi säästelen tällä hetkellä käyttämättömiäkin paletteja.
Olin kuitenkin tänään Vaatekaappi-valmennuksessa, jossa keskityttiin määrittelemään oma tyylini pukeutujana. Kun se kirkastui minulle, tajusin että voisin soveltaa samaa myös meikeissä. Vaikka ne olisivat kuinka hyviä ja sinänsä käyttökelpoisia, jos ne eivät sovi tyyliini tai väreihini, en tule käyttämään niitä. Yllättäen vaatetyylin määrittely johti siihen, että olisin valmis määrittelemään siihen sopivan meikkityylinkin, ja EHKÄ luopumaan ylimääräisistä. Omaa tyyliä ja mieltymyksiä kannattaa siis analysoida, ja karsia sen jälkeen turhat tuotteet pois. Siihenhän perustuu se vaatekaapin kuuluisa käyttämättömyys-sääntökin. Jos jotakin vaatetta ei ole käytetty esim. vuoteen, se saa lähteä. Samaa voisi koittaa soveltaa myös meikkeihin. :)
Keväisten huulipunasävyjen villitys on kyllä paha! Siihen minulla ei ole valitettavasti mitään neuvoja, kun sorrun aina itsekin. :) IsaDoran kevätkokoelman meikit tulivat minulle muuten juuri eilen testiin, joten juttu tulee helmikuussa tänne blogiin. Sorbet ei kyllä valitettavasti ole joukossa, muuten olisit voinut saada sen minulta. :)
Totta on, että kynsilakkoja on varmaan helpoin antaa eteenpäin. Voisin kokeilla itsekin, jos luopuminen olisi helpointa aloittaa niistä. Tuolla edellä neuvottiin myös kirppiksiä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, joihin niitä voisi lahjoittaa eteenpäin. Voi kun meidänkin kirppiksllä olisi tuollainen otetaan vastaan -ilmoitus. Ylimääräiset tuoksuni jo laitoinkin kiertämään ystäväpiiriäni, ja jokainen saa valita sieltä mitä haluaa. :)
Minulla on ihan sama käytettyjen luomivärien kanssa, jotenkin niitä tuntuu vaikeimmalta luovuttaa eteenpäin, vaikka en kyllä toisten käyttämistä luomiväreistä näin ajattele. :)
Isäni perhoskokoelma on puolitieteellinen, joten eroaa kyllä sillä tavoin meikeistäni. Mutta yhtä kauniita ne ovat. Muistan, että nuorempana minua säälittivät kuolleet perhoset, mutta nyt ajattelen niin, että kokoelmassa ne saivatkin oikeastaan pidemmän elämän kuin luonnossa, kun niin moni ihminen niitä ihailee. Ehkä sama pätee meikkeihinikin tämän blogin kautta, tuottavat iloa useammallekin kuin yhdelle. :)