Vaaleanpunaisia luomivärejä eri koostumuksilla

Alkanut kesä on saanut minut innostumaan vaaleanpunaisista luomiväreistä, ja erityisesti niiden voidemaisesta koostumuksesta. Uudentyyppiset voidemais-puuteriset luomivärithän ovat loistavia helteellä, kun ne yleensä sitter tajt siinä mihin ne on levitetty.

Kokeilin viime viikolla kolmea eri vaaleanpunaista luomiväriä.

Ensimmäinen on L'Orealin kevään uutuus Color Infaillible 004 Forever Pink. Se on koostumukseltaan levitettäessä voidemainen, mutta kuivaa puuteriseksi. Normaalihinta kaupoissa 10,90 euroa.

Toisena Giorgio Armanin Eyes to Kill Silk -luomiväri sävyssä 7 Noka. Sama stoori tässäkin, eli purkissa voidemainen, kuivaa puuteriseksi. Normaalihinta huimat 38 euroa, omani ostin onneksi Stockalta - 20 %:n alennuksella ja maksoin 30,40 euroa.

Ja viimeisenä MACin kesän 2011 Surf Baby -kokoelman Crushed Metallic Pigment -luomiväritorni Summer Stash. Sen luomivärit ovat puuterimaista, metallista pigmenttiä ja hyvin kiiltäviä. Hinta Stockalla neljän luomivärin tornille 36 euroa.

Ensimmäisenä kokeilin Lorkun Color Infaillible 004 Forever Pinkia.

Forever Pink on aika lämmin vaaleanpunainen. Koostumus on jotenkin hieman karhea, eikä lopputulos ole mitenkään kovin kiiltävä.  

Ihan nätti, lämpimän vaaleanpunainen meikki tuli kuitenkin. Tykkäsin, mutta lähdin hakemaan jotakin vielä vähän kevyempää ja kimaltavampaa vaaleanpunaista.

Seuraavaksi kokeilin Giorgio Armanin Eyes to Kill Silk -luomiväriä sävyssä 7 Noka.

Se on vähän kylmempi ja enemmän liilaan taittava vaaleanpunainen kuin Lorkun Forever Pink.

Koostumus on kimaltavampi ja sileämpi kuin L'Orealissa. Aluksi ajattelin, että onkohan se vähän liiankin kiiltävä ja sileä, niin että edes rajauskynä ei tartu siihen päälle.

Ei kuitenkaan pelkoa. Lancomen konsulentti sanoi minulle aikanaan rehellisesti, että Lancomen vastaavat voidemais-puuteriset Ombre Magnetique -luomivärit jättävät niin kiiltävän ja liukkaan pinnan, että siihen on vaikea saada jäämään päälle enää mitään - edes rajausta. Silloin hän suositteli minulle näitä Giorgio Armanin Eyes to Kill Silkeja, ja oikeassa oli, eli rajauskynä tarttui Armanin luomivärin pinnalle ongelmitta.   

En silti ole ollenkaan varma, kannattaako näistä Giorgio Armaneista maksaa yli kolminkertainen hinta L'Orealeihin nähden. Ero ei ole nyt niin suurensuuri, vaikka toki koostumus on sileämpi ja sillä tavalla ylellisempi ja miellyttävämpi. Saman talon tuotteitahan ovat kaikki: Giorgio Armani, L'Oreal ja Lancome, joten erotkaan eivät ole niin huikaisevan suuria.

Sellainen huomio muuten vielä näistä voidemais-puuterisista luomiväreistä, että saattavat helposti korostaa silmäluomen ryppyjä. Minulla ei sitä ongelmaa nyt niin ollut, mutta vähän harmittaa Giorgio Armanin ja Lancomen vakiokäyttäjien puolesta, jotka eivät ehkä aina kuulu ihan siihen nuorimpaan ikäluokkaan, sillä vaikutelma voi olla epätoivottu.

Ja viimeisenä sitten MACn Crushed Metallic Pigment Summer Stash.

Summer Stashin pigmentithän eivät ole voidemaisia, mutta runsaan kiillon ja metallisuuden vuoksi miellän nämä vähän samaan luokkaan L'Orealin ja Giorgio Armanin voidemaisten luomivärien kanssa.

Valitsin Summer Stashista kaksi vaaleinta sävyä. Ne eivät nyt lopulta niin kovin vaaleanpunaisia olleet, vaikka kummassakin oli selvä vaaleanpunainen häivähdys.

Summer Stashin viininpunainen ja tummanruskea luomiväri olisivat kuitenkin olleet liian tummia tarkoituksiini.

Tein aluksi sen virheen, että pakkasin pigmenttiä vähän liikaakin luomelle. Se oli hyvin kiiltävää, joten vähempikin riittää, ainakin tavallisina työpäivinä. Onneksi sitä oli kuitenkin aika helppo työstää ja häivyttyi nätisti, joten lopputuloksena oli kauniisti kimaltava keveän valoisa meikki.

Viimeiseksi halusin kokeilla vielä tavallista, puuterista vaaleanpunaista luomiväriä.

Valitsin Nina Orellin vaaleanpunaisen luomivärin sävyssä Sunset. Käytän lämpimänsävyistä Sunsetia arkisin usein täydentämään muita meikkejä. Yksinään en ole sitä ennen tätä koskaan käyttänyt.

Nina Orellin luomivärit maksavat 22 euroa kappaleelta ja niitä myy loistava meikkaaja Nina Orell omassa liikkeessään Mannerheimintiellä (Mannerheimintie 47). Suosittelen tietenkin käymään siellä. Nina Orellin oman merkin lisäksi myynnissä on Dioria, ja usein valikoimasta poistuvia Dioreita - 40 %:n alennuksella. Oikea taivas siis!

Nina Orellin Sunset-luomivärikin muuten osaltaan todistaa vääräksi sitä teoriaa, että puuteriset luomivärit vanhenesivat. Aikojen kuluessa tietenkin niin voi käydä, ja sen huomaa sitten kyllä koostumuksesta, mutta esimerkiksi tämä pikkuinen on joulukuulta 2006, ja ihan yhtä hyvin toimii edelleen.

Nykyäänhän kosmetiikkatuotteisiin on merkittävä niiden säilyvyysaika sillä pienellä purkkikuviolla, jonka sisällä on luku ja kirjain m eli months. Katselin luomivärejäni, ja niissä on melkein järjestään käytetty säilyvyysaikana 24 m, eli kaksi vuotta. Sama merkintä on myös noissa L'Orealin ja Giorgio Armanin voidemaisissa luomiväreissä, mikä on aika lohdullista, eli niiden pitäisi säilyä siinä missä perinteisten puuteristenkin luomivärien.  

Silmissä Nina Orellin Sunset oli aika hailakka. Selkeä ero noihin intensiivisempiin voidemaisiin luomiväreihin sekä MACn metallipigmentteihin nähden, eivät olleet oikein edes samalla playgroundilla.

Voidemais-puuterisia luomivärejä ei voi siis oikein korvata pelkillä puuterisilla, lopputulos on selkeästi erilainen.

Yhdistin näihin hempeän vaaleanpunaisiin silmämeikkeihin kirkkaan pinkkejä huulipunia.

Ylimpänä L'Oreal Color Riche Made for Me Intense 285 Pink Fever, josta kuva huulillani täällä.

Keskellä IsaDora Jelly Kiss 55 Chic Cerise.

Ja alimmaisena IsaDora Jelly Kiss 53 Pink Parfait, josta huulikuva täällä.

Nämä pinkit huulipunat toivat kivaa sähinää keyemmän vaaleanpunaiseen silmämeikkiin.  

Tässä vielä Tukholmasta ostamani IsaDora Jelly Kiss Chic Cerise huulillani.

Chic Cerice on hyvin aniliininpunainen, ja jotenkin vähän kasari. Oli jopa ehkä vähän liian räväkkä, eikä sopinut vaaleisiin hiuksiini nyt ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Laitan sen siis varmaan sivumpaan odottelemaan syksyä, rusketusta ja hiusteni värjäämistä taas tummemmaksi. Silloin tulee olemaan todella sävähdyttävä ja moderni tummemman tukan ja ruskettuneen ihon kanssa.



IsaDora Jelly Kiss Chic Cerice on hyvin samanvärinen Helsingin puistoissa ja tienvarsilla nyt kukkivien ihanien aniliininpunaisten kurtturuusujen kanssa.

Ja miksi sitten tämä koko hirveä testirumba näiden vaaleanpunaisten kanssa?

Minua polttelee Stockmanin Väritä kesä -tapahtuman katalogin mukana saamani - 20 %:n alennuslappu Stockalle kosmetiikasta. Sen voimassaolo päättyy sunnuntaina 26.6.2011, joten ensi viikolla pitäisi investoida jos sillä jotakin haluaa ostaa.

Minua kiinnostaisi hirveästi MACn Flighty-kokoelmassa ilmestyneet uudet vaahtomaiset Big Bounce -luomivärit. Himoitsen niistä erityisesti vaaleanpunaista Good Fortunea, joten siksi kaikki nämä testit minulla jo nyt olevilla vaaleanpunaisilla luomiväreillä.

Big Bouncet ovat kuitenkin saaneet netissä aika negatiivisia arvioita. Eivät levity tasaisesti, eivät pysy luomilla, eivät häivyty nätisti. Esimerkiksi maskeeraaja Saara Sarvas ei ymmärtänyt niitä yhtään. Jos ammattilainenkaan ei osaa niitä käyttää, niin kuinka tällainen amatööri sitten osaisi?

Toisaalta Fashioned in Finlandin Nea tykkäsi Big Bounceista kyllä. Nean mukaan ne eivät vain sovi rasvaisille luomille, mutta sellaisia minulla ei kyllä olekaan.

En vain oikein tiedä, että uskallanko lähteä kokeilemaan. Big Bouncien normaalihinta on 19 euroa, eli tuon alennuslappusen kanssa hinnaksi jäisi 15,20 euroa. Eli melkoisen paljon, jos tuote ei vain kerta kaikkiaan toimi. Mutta kun minä haluaisin, haluaisin sitä kevyen kesäistä, vaaleanpunaista vaahtomaista vaikutelmaa, jonka noilla Big Bounceilla voisi parhaimillaan loihtia.

Toinen vaihtoehto alennuslappusen tuhlaamiseen olisi L'Orealin kesän 2011 uudessa värikkäässä So Fresh -kokoelmassa ilmestynyt punertava voidemais-puuterinen luomiväri Sweet Strawberry. Se on niin uusi, ettei sitä näkynyt vielä Lorkun nettisivuillakaan. Mutta siis Lorkun uudet luomivärit ovat samalla idealla kuin nuo kevään Color Infailliblet, mutta mattasävyinä.

Sweet Strawberry on selkeästi punaisempi ja tummempi kuin aiemmin ilmestynyt vaaleanpunainen Forever Pink. Stockalla ei ollut vielä testereitäkään näistä L'Orealin uusista luomiväreistä, mutta Sokoksella oli. Varmaan jo ensi viikolla Stockallakin.

Sweet Strawberry oli niin punertava, jopa aavistuksen ruosteenvärinen, että ensin ajattelin, että kuka ihme haluaa punaiset silmät? Lisäksi se ei vastannut ollenkaan vaaleanpunaisten luomivärien haavettani. Mutta kädelle testattaessa se alkoi pikkuhiljaa vaaleta ja muuttua nätimmäksi ja kevyemmäksi, joten en ole nyt kokonaan poissulkenut sitäkään. Parhaimmillaanhan punainen silmämeikki voisi olla todella jännittävä vihreiden silmieni kanssa.

Joten darlings, where shall I go, what shall I do, niin kuin Scarlett O'Hara sanoisi? MACn vai Lorkun tiskille vai jonnekin ihan muualle?