Jaguareja Monacossa

Viimeisenä näistä Ranskan Rivieran luksuskohteista pääsette vierailemaan kanssani Monacossa.

Monaco on maailman toiseksi pienin valtio Vatikaanin jälkeen.

Monacossa pienelle alueelle on kuitenkin keskittynyt varmaan eniten yleellisyyttä maailmassa.

Tämä kuva on otettu Chanelin ikkunasta, jolla on Monacossa oma kauppansa, samoin kuin esimerkiksi Guccilla, Diorilla ja Yves Saint Laurentillakin.

Myös meitä kosmetiikan ystäviä kiinnostava Sephora löytyy Métropole-ostoskeskuksesta keskustasta.

Ikkunassa Chanelilla niin kuin monella muullakin liikkeellä oli Monacon ruhtinasparin valokuva, eli Albert ja Charlenehan siinä nököttävät. 

Albertin äiti ja Monacon edellinen ruhtinatar oli Hollywood-tähti Grace Kelly. Hän oli se vaalea ja viileä kaunotar mm. Alfred Hitchcockin jännityselokuvassa Takaikkuna (1953). 

Amerikkalainen Grace Kelly tapasi tulevan puolisonsa, Monacon ruhtinas Rainierin itse asiassa Cannesin elokuvajuhlilla.

Rakastan kaikkea Hollywood-glamouria, joten siksi olen aina ihaillut myös Grace Kellya.

Monacoon on nyt tehty Grace Kelly -aiheinen kävelyreitti, jonka varrella on ruhtinattaren kuvia ja tarinoita hänen elämästään. Kartan saa turistitoimistosta. Minä huomasin sen valitettavasti liian myöhään, niin että en ehtinyt kävellä koko reittiä läpi, mutta muutaman valokuvataulun ehdin nähdä. 

Grace Kelly kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa 1980-luvun alussa. Puhutaankin Grimaldien kirouksesta, sillä myös Gracen ja Rainierin vanhimman tyttären prinsessa Carolinen aviomies kuoli yllättäen hyvin nuorena veneonnettomuudessa. 

Ruhtinatar Grace on haudattu Monacon kauniiseen katedraaliin Rainierin viereen. 

Toinen nähtävyys Monacossa on Monte Carlon kuuluisa kasino.

Kasinon ympärillä riittää hienoja autoja, joten etsin teille yhden Jaguarinkin, jotta sain kuvattua kynsilakkani Essie Jaguaren sen kanssa. Eikä muuten ollut edes vaikea tehtävä! 

Luksusloma Cannesissa ja Jo Malone -tuoksut

Diorin kesän 2012 meikkikokoelma oli nimeltään Croisette Collection. 

Se on saanut nimensä varmasti tästä Cannesin kuuluisasta rantakadusta Promenade de la Croisettesta eli La Croisettesta.

La Croisette on 2 kilometriä pitkä ja seurailee Cannesin rantaviivaa. Sen varrella on paljon luksusliikkeitä ja -hotelleja.  

Diorin Croisette-look on tässä.

Vaaleanpunaista luomiväriä kirkkaalla turkoosilla rajauksella, vaaleanpunainen nudehko huulipuna ja turkoosi kynsilakka.

I can do La Croisette too. 

Alarajaus omassa meikissäni on ehkä vielä vähän vihreämpi kuin Diorin Croisette-lookissa. Kyseessä on IsaDoran ihana Twist-Up Metallic Eye Pen sävyssä Paradise Green IsaDoran kesän 2012 Papagayo-kokoelmasta. 

Ihanan yksinkertainen tapa muuten piristää meikkiä tällainen värikäs alarajaus, pitäisi muistaa useamminkin. Sama idea, mutta helpompi mielestäni tehdä, kuin tuon Diorin Croisette-lookin turkoosi ylärajaus.  

Myös ranskalainen luonnonkosmetiikan meikkimerkki Couleur Caramel haki kesän 2012 meikkikokoelmaansa inspiraatiota Rivieralta.

Couleur Caramelin Riviera Bar -kokoelman huulipunat oli nimetty Rivieran luksushotellien mukaan. 

Toinen huulipuna oli nimeltään Negresco ja toinen Martinez. 

Hotelli Negresco sijaitsee Nizzassa ja se näkyy Nizzan kosmetiikkatarjontaa esittelevässä blogijutussani tässä.

Hotelli Martinez puolestaan sijaitsee Cannesissa La Croisetten varrella.

Oi miksi, miksi en ostanut noita huulipunia muistona näistä kahdesta upeasta luksushotellista silloin kun niitä oli vielä kevällä tarjolla Luonnonkosmetiikan messuilla? Nythän niitä ei saa varmaan enää mistään.

Hotelli Martinezilla on myös kuuluisa ja trendikäs yksityisranta La Croisettella, Zplage.

Siellä viihtyvät Cannesissa käyvät elokuvatähdet ja muu jet set.

Kovalla rahalla pääsee kuitenkin Zplagellekin. Kannattaa matkustaa off-season, niin hinnat ovat vähän halvemmat ja turisteja vähemmän.

Päivä Zplagella maksoi alkaen 30 euroa. Siihen hintaan saa kuitenkin omaa rauhaa, siistin rannan, life guardin ja komean rantapojan kantamaan pyyhettä, asettelemaan aurinkovarjoa ja kantelemaan drinksuja rannalle. La good life.

Ihana päivä Zplagella, eli The Carrie Diaries, ananas-kookos smoothie ja Hawaiian Tropic sekä aurinko. Nautin!

Hyvin piti muuten Hawaiian Tropicin aurinkorasvan suojakerroin 50 myös Cannesin polttavassa auringossa koko päivän, eli vaalea ihoni ei palanut.

Cannes on kuuluisa elokuvajuhlistaan ja elokuvatähdistään. 

Elokuvajuhlat pidetään Palais des Festivals et des Congrèsissa La Croisettella aina toukokuussa.

Palaisin edessä on elokuvatähtien kädenjälkiä sementtiin painettuna kuten Hollywoodin Walk of Famella. 

Kuvasin teille kauniin naisen eli Isabella Rossellinin kädenjäljet. Ingrid Bergmanin ja Roberto Rossellinin tytär Isabella Rossellini toimi 14 vuotta Lancomen mainoskasvona. Nykyään hänen tyttärensä, Elettra Rossellini Wiedemann on Lancomen vakiomalli. 

Pieneksi kaupungiksi Cannesissa on valtavasti luksuskauppoja ja merkkejä, joita ei muualta saa.

Minä ihastuin näihin englantilaisen Jo Malonen tyylikkäisiin tuoksuihin, joita ei tietääkseni saa Suomesta. Tätä ennen olen nähnyt Jo Malonea myynnissä vain Munchenin lentokentällä. 

Jo Malone on luksustuoksumerkki, joka tekee tuoksuja, vartalovoiteita ja tuoksukynttilöitä.

Jo Malonen tuoksujen idea on se, että ne ovat melko yksinkertaisia. Ne sisältävät yleensä vain muutamia, korkealaatuisia raaka-aineita. 

Yritettyäni itse luoda oman parfyymini Grassen parfyymiworkshopissa, osasin todella arvostaa näitä hienostuneita tuoksuja. 

Erityisen paljon Jo Malonella vaikutti olevan kevyitä, yhden tai kahden tuoksuyhdistelmän Eau de Cologne -tuoksuja. Esillä oli näyttävästi uutuus, Blackberry & Bay eli karhunvatukka ja laakeri. Siitä en kuitenkaan niin pitänyt.

Sen sijaan ihastuin voimakkaammista Cologne Intense -tuoksuista Rose Water & Vanilla -tuoksuun, joka oli minusta lämmin ja sensuelli. Ruusua, josta en yleensä niin tykkää, en siinä haistanut, mutta ihanan mausteisen vaniljan kylläkin.

En nyt kuitenkaan vielä ostanut Rose Water & Vanillaa, mutta seuraavan kerran varmaan sorrun jos törmään taas jossakin Jo Malone -tuoksuihin!

Parfyymiworkshop Grassessa

Grassen kaupunki on Ranskan parfyymiteollisuuden keskus. Se sijaitsee lähellä Nizzaa, joten vietin sadepäivää siellä.

Grassessa on runsaasti parfyymien raaka-aineiden valmistajia. Ne myyvät tuotteitaan pääasiassa muotitaloille ja muille, jotka sitten valmistavat niistä parfyymeja. Koko touhu on vähän salaperäistä, joten valmistajien tiloihin ei yleensä pääse tutustumaan. 

Onneksi Grassessa on myös kolme parfyymitaloa, jotka tekevät omia parfyymejaan ja toivottavat mielellään myös vieraiijat tervetulleiksi.

Galimard on ehkä perinteisin ja kuuluisin. Fragonard on modernein ja kaupallisin. Ja Molinard sitten jotakin siltä väliltä. 

Kaikilla on tehtaat ja myymälät Grassessa, joihin pääsee vierailemaan. 

Galimard sijaitsee noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Fragonardilla on myymälä keskustassa ja tehdas Galimardin lähellä. Molinard sijaitsee Grassen keskustassa.

Galimardilla ja Molinardilla on lisäksi vielä aivan loistava ohjelmanumero: parfyymiworkshop, jossa saa valmistaa oman parfyyminsa!

Toiveikkaana menin ensin Molinardille, sillä sen hienot tilat sijaitsevat lähellä Grassen keskustaa. 

Parfyymiworkshopiin tarvittaisiin periaatteessa vähintään kaksi henkilöä. Olin Grassessa yksin, mutta minulla kävi tuuri, sillä samaan aikaan englanninkieliseen workshopiin oli tulossa myös pieni amerikkalainen ryhmä, joten pääsin sitten heidän kanssaan.

Workshopin hinta oli 60 euroa ja kesto noin puolitoista tuntia. Siihen sisältyi myös itse tehty parfyyymi, 50 ml.   

Molinardin parfyymiworkshop pidettiin omassa, sitä varten nimenomaisesti suunnitellussa tilassaan, L'Atelier des Parfumsissa. 

Huoneessa oli tällaisia pöytiä täynnä erilaisia tuoksuja. 

Tuolla ylemmän kuvan taka-alalla vilahtaa myös ohjaajamme, aito parfymööri vai miten tätä ammattinimikettä nyt kutsuisi.

Parfyymin luominen alkoi siitä, että kerroin ohjaajalle, että millaisista tuoksuista pidän. Tuoksuryhmiä on kuusi: puu- (woody), kukkais- (floral), sitrus- (citrus), itämaiset- (oriental), nahka- (leather) ja saniaistuoksut (fern). 

Suosikkejani näistä ovat kukkaistuoksut sekä gourmand-tuoksut, jotka sisältävät yleensä kaikkea herkullista kuten vaniljaa, suklaata ja hunajaa. 

Sitten parfymööri kertoi tuoksun rakenteesta. 

Tuoksussa on ensituoksu eli top note, joka kestää iholla 20-30 minuuttia. Se aistitaan parfyymista ensin, ja monet ihmiset tekevätkin ostopäätöksensä virheellisesti jo pelkästään sen perusteella.

Tärkeämpi nimittäin vielä on tuoksun sydän eli middle note, joka muodostaa tuoksun teeman ja kestää iholla noin kaksi tuntia.

Sitten tulee vielä pohjatuoksu eli base note, joka tuoksuu parhaimmillaan koko päivän.

Hyvä tuoksu sisältää kaikki nämä kolme elementtiä. Jokaiseen luokkaan voi samassa parfyymissa kuulua useampiakin tuoksuja, ja sitä kohti mekin lähdimme pyrkimään. 

Pullot oli jaettu värikoodeilla base noteihin, middle noteihin ja top noteihin. Alimmassa rivissä olivat base notet ja ylimmässä top notet ja keskellä middlet. Jotkut tuoksut oli luokiteltu myös kahteen luokkaan, eli sama tuoksu saattoi käydä esimerkiksi pohjatuoksuksi ja sydäntuoksuksi.

Ja sitten ei kun nuuskuttelemaan!

Parfyymööri antoi minulle alkuun kuusi pulloa, joiden tuoksujen hän tiesi jo etukäteen sopivan yhteen. Joukossa oli kukkaistuoksuja ja gourmand-tuoksuja. Minun piti valita niistä ne joista pidin, ja sitten kastaa paperisia näyteliuskoja niihin ja tuoksutella niitä yhdessä. Ajatuksena oli saada käsitys siitä, miten tuoksut sopivat yhteen. Ei nimittäin riitä, että tuoksut yksinään ovat hyviä, niiden pitää myös sopia kokonaisuudeksi.

Valitsin pohjatuoksuista mielestäni parhaimmat ja sitten jatkettiin samalla tavalla sydäntuoksun ja ensituoksun kanssa.

Oli kyllä yllättävän vaikeaa! Joku tuoksu kuten cola saattoi tuoksua ihanalta yksinään, mutta ei sitten sopinut yhtään yhteen esimerkiksi valitsemani kukkaisen pohjatuoksun kanssa.  

Lopulta sain parfymöörin avustuksella valittua yhteensä kuusi tuoksua, jotka mielestäni sopivat vielä yhteenkin.

Pohjatuoksuna minulla oli valmis sekoitus kukkaispohjaa (floral base). Siihen yhdistettiin toinen pohjatuoksu, puuteri (powder). Middle noteksi valitsin toisen kukkatuoksun eli vesililjan (aquerous flowery base) sekä makean sokeroidun mantelin (sugared almond). 

Top notena ihastuin vihreän omenan tuoksuun (green apple). Parfymöörin mielestä se oli kuitenkin yksinään liian hallitseva, joten hän ehdotti siihen lisäksi frappea eli rusinaa. Aluksi epäröin, sillä en pitänyt rusinantuoksusta yksinään hirveästi. Oli kuitenkin mielenkiintoista, jos rusinan otti tuoksukimpusta pois. Tuoksu muuttui yhtäkkiä latteammaksi ja suoraviivaisemmaksi, ei yhtään niin hienostuneeksi ja mielenkiintoiseksi. Parfymööri oli siis oikeassa, ja rusina tarvittiin.

Lopputuloksesta tuli mielestäni yllättävän hyvä. Sain itse siirtää tuoksut isommista pulloista pipetillä omaan pullooni. Parfymööri laski tuoksujen suhteet, joka hänen mielestään oli melkeinpä merkittävintä parfyymissä. Loppuun sain sanoa, halusinko tuoksusta enemmän kukkaisen vai makean. Valitsin kukkaisen, ja parfymööri laski sitten middle noten vesililjan ja sokeroidun mantelin suhteen sen mukaan, eli mantelia tuli vähemmän.  

Oman tuoksun luomisessa hienointa oli ehkä se, että tuoksujen maailma aukeni aivan uudella tavalla. Kun tuoksun hajoitti osiin ja aloitti sen tekemisen aivan alusta, alkoi arvostaa monivivahteisia kaupallisia tuoksuja aivan eri tavalla.

Parfymöörikin piti tuoksustani. Hänen mukaansa se oli "elegant" ja "fashionable". Luulen, että se muodikkuus tuli tuosta ihanasta vihreästä omenasta. 

Miesten tuoksujen tekeminen on kuulemma yllättäen paljon vaikeampaa kuin naisten. Miesten tuoksut sisältävät pääosin puu- ja nahkaelementtejä sekä varmaan myös sitrusta.

Parfyymimyymälöiden ja tehtaiden lisäksi Grassessa on myös erinomainen parfyymimuseo. Siellä esitellään parfyymien historiaa, raaka-aineita, valmistusta ja suunnittelua. Todella mielenkiintoista!

Grasseen pääsee Nizzasta mm. bussilla. Matka kestää noin puolitoista tuntia ja maksaa euron (!). 

Kosmetiikkaostokset Nizzassa

Terveisiä aurinkoisesta ja lämpimästä Nizzasta!

Nizzaa käsittelevä juttu on pakko aloittaa kuvalla yhdestä maailman hienoimmista hotelleista, Negrescosta. Se sijaitsee Nizzan rantakadulla Promenade des Anglaisilla ja olen rakastanut sitä siitä asti kun näin sen ensimmäistä kertaa. 

Valkoinen ja vaaleanpunainen, belle époque -tyylin kaunotar Negresco katsoo merelle, Baie des Angesille eli Enkelten lahdelle.

Mutta sitten niihin kosmetiikkajuttuihin, jotka kiinnostavat teitä varmaan enemmän kuin nämä Rivieran ihasteluni. 

Sain ensinnäkin paikallisilta suosituksen käydä yhdessä Nizzan vanhimmista parfymerioista, Tanagrassa. 

Se sijaitsee Nizzan luksusostosalueella, rue Alphonse-Karrilla.

Heti alkuun on sanottava, että tiedän aivan liian vähän parfyymeista osatakseni riittävästi arvostaa tätä liikettä, jossa on tarjolla satoja eri parfyymeja.

Ikkunassa mainostettiin Tom Ford Private Blendia, L'Artisan Parfumeuria, Diptyqueta ja Kiliania. 

Sen verran minäkin ymmärrän, että kyseessä ovat varmaan harvinaiset ja etsityt merkit.

Heti liikkeeseen sisään mentäessä oli puinen esittelyvitriini, johon oli aseteltu aikajärjestyksessä kaikki Guerlainin vanhat parfyymit. Esittelyssä oli mm. kuuluisa Shalimar vuodelta 1925.

Parfyymeja oli kahdessa huoneessa. Niiden joukossa myytiin koruja ja muuta pientä ja kallisarvoista.

Meikkimerkkejä oli mielestäni vain kolme: Chanel, Guerlain ja amerikkalainen loistava Bobbi Brown. Jos myy vain hyvää, ei tarvita paljon.

Pääosin ranskaa puhuvat myyjät olivat hyvin ystävällisiä. Luulen, että vanhempi rouva oli ehkä liikkeen omistaja, ja lisäksi myyjiä oli useampia. 

Minulle tarjottiin kahvia ja annettiin aikaa rauhassa katsella valikoimaa.

En osannut aloittaa parfyymien tuoksuttelua oikein mistään sillä niitä oli niin valtavasti, joten keskityin meikkeihin.

Bobbi Brownia on vaikeasti saatavilla Euroopassa, joten ostin poskipunan ja huulipunan. Esittelen ostokseni tarkemmin myöhemmin kun olen palannut täältä kotiin. 

Sain Tanagralla niin "royal treatmentin", että olin aivan onnellisen hämmentynyt poistuessani sieltä.  

Tanagran jälkeen valitettavasti ranskalainen kosmetiikkaketju Sephora ei tuntunut enää niin ihmeelliseltä, vaikka olin etukäteen odottanut sitä eniten.

Sephoroita on Nizzassa ainakin pääostoskadulla Avenue Jean Medecinilla kaksi. Toinen, pienempi, on ostoskeskus Nice Étoilen alakerrassa, ja valtava jätti-Sephora on lähellä Place Massenaa. 

Sephorassa myydään monia Suomessa harvinaisia meikkimerkkejä kuten Urban Decay, Nars, Too Faced, Benefit ja Make Up For Ever. Yllätyksekseni löysin sieltä myös Bobbi Brownin. Uutuutena oli japanilaistyyppinen Tokidoki.

Lisäksi Sephoralla on oma Sephora -merkkinsä, jonka alla on kylpytuotteita, meikkejä ja kynsilakkoja.

Kynsilakoissa on tarjolla mm. laaja valikoima OPIa sekä Sally Hansenia. OPIlta oli myynnissä mm. James Bond -minikokoelma. 

Lisäksi Sephorassa ovat kaikki isot selektiiviset merkit kuten Dior, Lancome ja Chanel. Lisäksi valikoimaan kuuluu mm. Suomessa harvinaisempi Giorgio Armani. 

Massenan isossa Sephorassa oli lisäksi Benefitin Brow Bar eli kulmakarvabaari ja Urban Decayn meikkibaari, jossa sai meikin Urban Decayn tuotteilla 20 eurolla.

Minua kiinnosti myös arkisemman L'Orealin valikoima, joka on maailmalla usein eri kuin Suomessa. Tarjolla olikin upea kausikokoelma Le Look Versailles, jota en ole nähnyt Suomessa. Siihen kuului mm. kultainen crackle-kynsilakka ja musta kynsilakka nimeltä Black Swan. 

Koska ollaan Provencessa oli tietysti pakko käydä myös L'Occitane en Provencessa. 

Kävin ostamassa sieltä loistavaa karitevoi- eli sheajalkavoidetta, sillä kaupunkilomalla jalat ovat kovilla.

L'Occitanen liike oli todella kauniisti sisustettu. Ostokset pakattiin paperikassiin, johon laitettiin myös silkkipaperia, johon myyjätär suihkutteli hajuvettä. Se oli tuoksultaan vervaine eli verbena. En ole ennen huomannut sitä, mutta siinä oli ihana sitrusmaisen raikas tuoksu.

Näytteidenjakopolitiikka vaikutti Ranskassa olevan hyvin anteliasta. Sain lukuisia näytteitä L'Occitanesta samoin kuin parfymeria Tanagrasta. Ihanaa, esittelen nekin teille sitten myöhemmin.

Yksi hyvä kosmetiikan ostospaikka on vielä tavaratalo Galeries Lafayette.

Siellä on tarjolla lukuisia edullisempiakin merkkejä.

Lisäksi kynsilakkamerkki Sinful Colors vaikutti tekevän yhteistyötä Lafayetten kanssa, sillä myynnissä oli runsaasti Sinful Colorsin kynsilakkoja ja Lafayettelle tehty oma kokoelmansakin. 

Luonnonkosmetiikka ei vaikuta olevan Ranskassa aivan samanlaisessa suosiossa kuin Pohjoismaissa ja esimerkiksi Saksassa. Luonnonkosmetiikkaa oli Lafayettessa jonkin verran myynnissä, lähinnä Weledaa, mutta esimerkiksi etsimääni ranskalaista meikkimerkkiä Colour Caramelia en ole nähnyt Nizzassa missään. 

Tässä vielä ihanat ostoskassini Tanagrasta ja L'Occitanesta suloisen vintagetyylisen Emilie's Cookies -kahvilan pöydällä. Näiden lisäksi ostin Lafayettesta yhden L'Orealin kynsilakan.

Tuon viuhkan tuossa etualalla sain Parfumerie Tanagrasta. Oli kuuma päivä, joten sillä oli ihana löyhytellä.

Viuhkaan sai valita haluamaansa parfyymia, joka sitten tuoksuu kun viuhkaa liikuttelee. En osannut oikein itse valita mitään, joten pyysin myyjältä jotakin hyvin ranskalaista. Hän valitsi  Chanelin uutuuden Coco Noirin. Niin ihanaa!