lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pukeutumisopas: Löydä oma tyylisi

Pukeutumisoppaan nimikin "Löydä oma tyylisi" (Kikka Seppä; Minerva Kustannus 2014, sain blogin kautta arvostelukappaleen) kertoo, että tässä ei varsinaisesti ole kyse muodinmukaisesta pukeutumisesta, vaan siitä että löytää itselleen ne parhaiten sopivat vaatekappaleet.






Pukeutumisoppaan kansi oli minusta ensin jostakin syystä vanhanaikaisen näköinen. Mutta kun kuvia katsoi tarkemmin, näki kuinka nerokkaasti ja inspiroivasti asut olikaan koostettu: pinkki jakku ja hopeinen miesten kello, valkoiset naiselliset korkokengät mustan mekon kanssa, pirteä keltainen jakkutakki ja runsaat helmikorut punatukkaisella naisella. Arkisia, toteuttamiskelpoisia vaatteita with a fashion twist.

Kirjan kirjoittaja, helsinkiläinen pukeutumisvalmentaja Kikka Seppä (Dress You Up -yritys ja Dress You Up -blogi) kuvaa kirjassa hyvin juuri sen tunteen, kun näkee jollakin täydellisesti onnistuneen asukokonaisuuden. Sellaisiakin asuja on kansikuvassa.

Kiinnostuin Kikka Sepästä kun hän antoi mielestäni hyviä pukeutumisneuvoja Pupulandia-blogin Jennille, jolla on jo itselläänkin todella hyvä tyylisilmä. Juttu Pupulandia-blogissa täällä (Muotibloggaaja pukeutumisneuvojalla, osa 1) ja täällä (osa 2).

Kikka Sepän Löydä oma tyylisi -kirjan malleina on tavallisia naisia, vähän kuin meikkitaiteilija-kampaaja Mariela Sarkiman Make-Up Biblessa ja Hair Biblessä

Kikka Sepän mukaan jos lukija saa edes yhden toteuttamiskelpoisen vinkin kirjasta, se on täyttänyt tarkoituksensa. Minä sain oman vinkkini heti alussa: jos on leveät hartiat, vartalon mittasuhteita voi tasapainottaa kantamalla suurikokoista laukkua lantion kohdalla. Näin yksinkertaista se voi olla kunhan sen vain tietää!

Heti alkuun selitetään myös, miksi ei kannattaisi tehdä kuten minä usein teen: ihastuu johonkin vaatteeseen lehtikuvassa tai näyteikkunassa ja ostaa sen, mutta tyyli ei näytä hyvältä itsellä. Syynä tähän virheeseen on yleensä vartalomalli.

Aiempien pukeutumisoppaiden ja loistavien Trinnyn ja Susannahin What Not To Wear -neuvojen perusteella luulin itse aikoinani olevani pylväs eli Y (leveät hartiat, kapea suora lantio, ei vyötäröä) tai H (sama miinus hartiat eli tasapaksu). Vasta kun olin stylistillä, joka kylmästi mittasi vartaloni mittasuhteet, ymmärsin olevani lähes tiimalasi tai ainakin pehmeä H, eli H-vartalo, jolla on vyötärö. Tämä muutti pukeutumiseni kokonaan niin, että nykyään pyrin aina korostamaan vyötäröäni, kun ennen piilottelin sitä. Oman vartalomallin määrittämiseen kannattaa siis panostaa!

Päävartalomallit ovat A, Y, H ja X. Harva on vartaloltaan täsmälleen mikään näistä. Edes kaksi A-vartaloa eivät ole välttämättä keskenään samanlaiset. Useimmat ovat vielä yhdistelmiä joistakin, kuten minä Y:n, H:n ja X:n väliltä.

Periaatteessa kaikki vartalotyypit puetaan ymmärtääkseni kohti optimaalia naisen vartaloa eli X:ää. 

A-vartaloisen kapeaa yläosaa neuvotaan Löydä oma tyylisi -kirjassa tasapainottamaan runsaudella: huiveilla, olkatoppauksilla, venepäänteillä, röyhelöillä, boleroilla ja isoilla kuvioilla. Y-vartaloisella näiden ohjeiden voisi ajatella toimivan juuri toisinpäin. Leveäharteiselle Y:lle eli pylväälle neuvotaan myös halterneck, jonka ohjeen olen itsekin saanut. Se luo yläosaan kaventavan A-linjan.

Peittämisen lisäksi kaikki vartalotyypit saavat kirjassa ohjeita mitä kannattaa korostaa: A-vartalon kapeaa vyötäröä ja kaunista lantion kaarta, Y-vartalon kiinteää peppua ja hoikkia jalkoja. Y voi korostaa alavartaloaan yksityiskohdilla kuten taskuilla. Itse olen aikoinaan saanut ohjeen käyttää vaakaraidallisia hameita, ja ne tekevätkin taianomaisesti vartalostani täydellisen kurvikkaan tiimalasin.

Yksi neuvo on kirjassa yleispätevä: säkkimäisiin tai ylisuuriin vaatteisiin pukeutumisessa vaaditaan aina paljon taitoa. Sen vuoksi erityisesti suoravartaloisten H:iden kannattaa olla niiden kanssa tarkkana. Pätee myös niihin suurikokoisiin naisiin, jotka luulevat olevansa O-vartaloita. Todellisuudessa sieltä alta löytyy kirjan mukaan joku 4:stä vartalotyypistä, joihin saa vain turhia lisäkiloja ylisuurilla, muodottomilla vaatteilla. Erityisvinkkinä isokokoisille naisille kirjassa annetaan muotoillut nahkajakut, jotka näyttävät heillä upeilta!

X-vartalolla on aika helppoa, voi vain juhlia kruununjalokiveään eli vyötäröä. Inspiraatiota kannattaa hakea erityisesti 1950-luvun muodista.





Itse olen värianalyysin perusteella kevät, jolle sopivat heleät värit.
 


Vartalomallien jälkeen kirjassa on oma lukunsa väreistä. Jälleen kirjan kansikuva on hyvä todiste siitä, kuinka paljon väreillä voi vaikuttaa. Erityisesti tästä on hyötyä kirjan mukaan 40 ikävuoden jälkeen. Värijaottelu perustuu kirjassa tutuille vuodenajoille, vaikka kirjoittajan mukaan riittää jo se, että tunnistaa onko iho kylmä vai lämmin sävyltään. Kylmiä sinipohjaisia värejä voi huoletta yhdistellä keskenään, samoin kuin lämpimiä keltapohjaisia.

Värejä kannattaa kirjan mukaan käyttää, sillä "Onnistunut ja edustava kokomustan käyttö pukeutumisessa vaatii aina harjaantunutta tyylitajua ja pukeutumisen osaamista.". Ainoastaan talvinaiselle musta aidosti sopii. Yllättävästi myös business-pukeutumisessa mustaa kannattaisi kirjan ohjeiden mukaan välttää, sillä se antaa helposti negatiivisen vaikutelman. Parempia värejä olisivat tummansininen ja harmaa. 

Kirjan mukaan mustan värin helppous pukeutumisessa perustuu ainoastaan sen kykyyn olla näkymätön ja jäämättä ihmisten mieleen. Positiivisena esimerkkinä tästä on pikkumusta, little black dress tai mustat suorat housut. Oikealla vartalotyypin mukaisella pukeutumisella saavutetaan kuitenkin yhtä hyvin hoikentava vaikutus ja saadaan muita etuja.

Vartalomallin ja värien jälkeen kirjassa perehdytään vaatekaapin avainvaatteisiin. Jos tuntuu että täydestäkään vaatekaapista ei löydy mitään päällepantavaa, sieltä puuttuvat kirjan mukaan todennäköisesti juuri henkilökohtaiset avainvaatteet, joita on max 8 kpl. Nämä pätevät yhtä hyvin silloinkin, jos tuntuu että kiinnostusta pukeutumiseen tai ylimääräistä rahaa ei ole. 

Avainvaatteiden hankkimisessa hyödynnetään kaikki siihen mennessä kirjassa opittu, eli tieto vartalomallista ja väreistä. Loput on oikeastaan kiinni vain asustamisesta.

En nyt paljasta niitä avainvaatteita tässä, mutta sanotaan että muutama niistä on jo vilahtanut tässä tekstissä!





Tätä vihertävää housupukua kierrätetään kirjassa paljon. Tässä se on asustettu kiinnostavasti sinisellä huivilla ja viininpunaisella leveällä vyöllä, en olisi kyllä itse ikinä tullut ajatelleeksi!

Housupuku demonstroi tässä myös oikeaa hihan ja lahkeen pituutta sekä hyvää istuvuutta.


Pukeutumisoppaan Tilannepukeutuminen-osiossa tunsin syyllisyyttä, sillä olen itse nimenomaan ohjeiden vastaisesti sekoittanut sporttisen tyylin ja urheilupukeutumisen kulkiessani vapaa-ajalla joka paikassa juoksutrikoissa ja balettivaatteissa. Myöskin työpukeutumisen sääntöjä rikon jatkuvasti liian epämuodollisella ja muodikkaalla pukeutumisella.

Kirjan loppuosassa päästään huvittelemaan ja saadaan neuvoja siihen, miten oman tyylin voi parhaiten löytää. Esimerkkeinä on sekä kuuluisuuksia (Patti Smith, Janis Joplin, Catherine Deneuve...) että kiinnostavia suomalaisia naisia. Iloisena yllätyksenä lopussa on esitelty myös kirjan kuvissa esiintyvien naisten tyylit, jotka ovat kirjoittajan, Kikka Sepän asiakkaita.





Yksi kirjan kiinnostavimpia osioita oli tämä, jossa kerrottiin yhden naisen kohdalla kuinka avainvaatteita yhdistelemällä saa monta eri asukokonaisuutta.

Esimerkiksi alakuvan venemallinen neuleen pääntie sopii erityisen hyvin A-vartalolle, ja petroolinvärinen t-paita neuleen alla antaa pukeutumiseen kerroksellisuutta ja mielenkiintoa. Yläkuvassa samat tiilenpunaiset kapeat housut yhdistettynä tyylikkäämmin villakangasjakkuun.
 


Kirjasta selviää, että muiden ihailema tyyli voi löytyä vasta nelikymppisenä, värien käyttö on pukeutumisessa tärkeää ja että niillä tytöillä, joilla on vähiten rahaa, on yleensä kiinnostavimmat vaatekaapit, koska se pakottaa luovuuteen. Samaa vaatetta pitää käyttää monella tavalla ja uudet hankinnat pitää suunnitella tarkkaan.

Lopuksi saadaan neuvoja asustamiseen, joka koetaan kirjan mukaan usein vaikeaksi. Kirjassa kerrotaan hyvä esimerkki: asusta siniset farkut ja vaaleanpunainen t-paita esimerkiksi vaaleansinisellä sifonkihuivilla, tummanruskealla nahkavyöllä, sandaleteilla ja aurinkolaseilla. Heti mielenkiintoista ja tyylikästä!



7 kommenttia:

  1. Iik uskaltaako tätä lukea, sillä musta tuntuu jo valmiiksi, että rikon kaikkia sääntöjä :D Ainakin työpukeutumisessa rikon sääntöjä varmaan samoista syistä kuin sinä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kirjassa nyt niin hirveästi pukeutumissääntöjä ollut, ja aluksi luulin ettei ollenkaan kun nykyään usein anything goes. :)

      Tilannepukeutuminen-osiossa oli kuitenkin aika tiukka linja vapaa-ajan ja työpukeutumisen suhteen.

      Vapaa-ajalla ei saisi sekoittaa sporttista tyyliä urheilupukeutumiseen, vaan ne ovat kaksi eri asiaa. Sporttityyli tarkoittaa vaikutteiden ottamista urheilupukeutumisesta, mutta EI urheiluvaatteita, eli niitä juoksutrikoita, lenkkareita jne. joita itse harrastan ja joiden luulen menevän läpi sporttityylinä. Kirjan mukaan tilannetaju hämärtyy ihmisillä nykyään helposti, kun toisaalta kaikki sallitaan.

      Töissä pitäisi pukeutua ensisijaisesti asiallisesti ja työpaikan pukeutumiskoodin mukaan. Omalla työpaikallani se on virallinen, eli kirjan mukaan business formal. Siihen kuuluisi vain tummansininen tai harmaa villakangaspuku, hillitty kauluspaita, nahkakengät, arvokorut jne. Itse rikon tätä jatkuvasti kun se on minusta niin tylsää, ja haluan pukeutua värikkäämmin, luovemmin ja muodikkaammin. Se voi vaikuttaa uraan, uskon sen, mutta se tuotaa minulle vain aivan liian paljon iloa päivittäin, jotta olisin valmis luopumaan siitä. :)

      Pukeutumisoppaasta huomasin, että kirjan työpukeutumisen luokituksissa oma pukeutumiseni vastaa smart casualia, jota suositellaan mm. luovalle alalle, kouluttajille ja opettajille. Siinä voi käyttää yhdistelmäpukeutumista, värejä ja muodikkaita asuja. :)

      Kikka Seppä kuvaa kirjassa myös hyvin kuinka mietitysti hän itse pukeutuu tilaisuuksiin. Koulutustilaisuuteen opiskelijaksi mennessään hän oli mm. valinnut vihreän poolopuseron, koska se on empaattinen ja helposti lähestyttävä väri sekä neutraalin ja turvallisuushakuisen ruskean jakun, koska hän ei ollut itse pääosassa opettamassa ja innostamassa muita. Vau, näin hienosti kun osaisi aina itsekin miettiä ja ottaa muut huomioon, sen lisäksi että pukeutuu niin että asu näyttää kivalta! :)

      Poista
    2. Musta on hirveän mielenkiintoista, miten pukeutuminen vaikuttaa muihin ihmisiin :) Ei niin paljoa tule ajateltua tuollaisia seikkoja, miten esimerkiksi värit vaikuttaa kanssaihmisiin. Kunhan nyt katson, etten mitään liian avonaista laita päälle järkyttääkseni ihmisiä :D Täytyy laittaa tämä kirja varaukseen kirjastoon, kun nyt keväällä muutenkin tekee mieli uudistaa vaatekaapin sisältöä. Ehkä saisin siitä inspiraatiota ja ajatuksia, millaisia vaatteita oikeasti tarvisin enemmän :)

      Poista
    3. Minä olen kyllä miettinyt pukeutumista monelta kannalta, mutta en myöskään ole koskaan ajatellut niin pitkälle, että miten väreillä voisi vaikuttaa muihin. Kiinnostavaa! Tuo Kikka Sepän esimerkki kirjassa oli hyvin valaiseva.

      Sininen edustaa mm. asiantuntemusta ja arvokkuutta, joten sen pitäisi sopia hyvin työpukeutumiseen. Sen pitäisi myös rauhoittaa ja antaa itseluottamusta. Myös harmaan pitäisi olla hyvä väri työpukeutumiseen, sillä se kuvastaa mm. lujaa tahtoa ja järjestelykykyä. Tietysti riippuu mitä tekee työkseen. Minulle nämä olisivat hyviä värejä, kun taas vihreä edustaa esim. empaattisuutta ja helposti lähestyttävyyttä, ja sopisi siksi tietyn alan töihin.

      Hyvä idea lainata kirja kirjastosta! Se olikin yhdessä vaiheessa jo loppuunmyyty, mutta nyt pitäisi taas saada. Toivottavasti kirjasta olisi sinulle hyötyä! Luin sitä muuten itse juuri bussimatkalla kesäkaupungistani Helsinkiin. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirja!

    Itse tulin miettineeksi että X-tyyppinen vartalomalli ei ole tänä päivänä enää se "paras". Muoti ja kauneuskäsitykset ovat siirtyneet kohti suorempaa vartalomallia eli H:ta tai hyvin, hyvin lievää X-mallia. Mallit, näyttelijät, nykypäivän tyylin kantajat, ovat lähes poikkeuksetta hoikkia, sporttisia ja rinnanympäryksen ja lantionympäryksen sekä vyötärön ero ei oo kovin korostunut. Muodin maailmassa tämä johtuu osittain ihan käytännön syistä: X-kropalle vaatteen valmistaminen on kalliimpaa kuin suoremmalle vartalomallille. Kangasta joutuu ottamaan sisään korostuvan vyötärön takia ja ylimääräisiin laskutoimituksiin sekä ompeleiden tekoon menee aikaa. Ja aika on rahaa. Siksi kai X-vartalomalli on ollut oikeesti muotia viimeksi 50-luvulla. Silloin vaatteet valmistettiin vielä ihan eri tavoilla ja eri kankaista.

    Itse olen X, en ehkä kurvikkain mahdollinen mutta silti. Ja vaatteiden löytäminen ei oo kovin helppoa: jos rinnat mahtuu ja lantio mahtuu, vyötärö on aivan liian väljä :( Osittain tästä syystä en juuri käytä housuja. Vaatteiden suhteen vaihtoehtoina on teettää, muokata valmisvaatteita tai ostaa vintagea. Välillä toki löytyy kaupastakin sopivaa. Ainakin vöillä saan kurottua suoraksi leikatut mekot itselleni paremmin istuviksi :)

    Mustan värin hankaluus on ihan totta! Ihmeen paljon sitä käytetään siihen nähden, miten vaikea väri se on! Pieni musta mekko on minusta niin kulunut juttu että sitä en suosittelisi kenellekään. Musta mekko ja vielä helmet kaulaan niin samantien voi kantaa kylttiä "mulla ei oo omaa tyyliä mutta joku Chanel sanoi 20-luvulla että tää on hyvä".

    Kirjan asukuvista tuli mieleen että aikuisen naisen kannattaa peittää haarojen alue silloin kun on housut päällä, ainakin jos on hiukan enemmän leveyttä. Ne housujen poikittaisrypyt haaroissa ei pue ketään. Ja trikoopaita pömppömassun yli vedettynä on aina vähän koominen! Miks ei vois käyttää ei-trikoista paitaa mikä ei korosta pömppistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa sinulla tosi mielenkiintoisia havaintoja!

      Ihan totta, että x ei ole enää niin tavoiteltu ja muodikas, vaikka ehkä kuitenkin edelleen eniten miesten mieleen. Myös A-vartalolla voi mennä aika kivasti, jos ajattelee vaikka Jennifer Lopezia. Eli kaikissa vartalotyypeissä on kyllä onneksi paljon hyvää! :)

      Mallitytöthän ovat tosiaan nimenomaan niitä H-vartaloita, joka onkin hyvä, sillä kirjan mukaan H-vartalolle sopivat parhaiten kaikenlaiset vaatteet. Sitä en tiennyt, että se on myös vaatevalmistajien kannalta edullisinta, kun vaatteita ei tarvitse silloin muokata mallin päälle.

      Ystäväni on myös täydellinen, kurvikas petite x, eikä hänen ole todellakaan helppoa löytää sopivia vaatteita kaupoista. Ihan sama kuin sinulla, että jos ne istuvat lantiolta tai rinnoista, vyötärö on aivan liian väljä tai toisinpäin. Lisäksi työpukeutumisessa x:t joutuvat alasta riippuen kyllä vähän miettimään, ettei seksikäs vartalo korostu liikaa, eli aina ei voi sitä vyötäröäkään niin avoimesti juhlia. Mad Menissa sihteeri Joan (Christina Hendrix) on tästä hyvä esimerkki: hänen päällään tavallinenkin mekko voi olla a bit too much. :)

      Luin muuten juuri, että Marilyn Monroe, joka oli aivan ultimate x, joutui myös teettämään suurimman osan vaatteistaan. Ja koska hän halusi niistä mahdollisimman tiukkoja, osa jopa ommeltiin suoraan hänen päälleen. Toki vaatteiden teettäminen oli muutenkin 1950-luvulla yleistä. :)

      Itse rakastan kyllä 1950-luvun tyyliä, ja se on mielestäni ehdottomasti kaunein tyylisuunta. Olet mielestäni siis onnekas, että sinulla on x-vartalo! Omaankin vartalooni olen kyllä ihan tyytyväinen, sillä tanssissa se menee H:na tarvittaessa optimaalisesta balettivartalosta, mutta lantiota korostamalla saa myös latinoissa ja itämaisessa sen x:n esiin, eli muuntautuu sopivasti erilaisiin tansseihin, mikä on mulle tärkeätä. :)

      Itsekin olen luopunut melkein kokonaan mustasta väristä, koska se ei todellakaan imartele ihoni sävyä millään tavoin. Lisäksi en tiennyt sitä, että työpukeutumisessakin musta on huono, sillä itse olen kuvitellut, että se antaa arvokkaan vaikutelman, ja pyrkinyt suosimaan sitä tärkeissä tilaisuuksissa. Ei sitä kyllä tuossa pukeutumisoppaassakaan kokonaan tyrmätty mm. pikkumustaa tai mustia suoria housuja kyllä suositeltiin.

      Minusta olisi kiinnostavaa tietää mikä sinä olet värianalyysissa, sillä koen että meillä on aika paljon yhteistä. Itse olen kevät, mutta luulen kyllä että sinä saatat olla kesä. Eli silloin musta kävisi sinulle edes vähän paremmin kuin minulle. :)

      Kirjan vaatteiden oikeaa kokoa koskevassa luvussa käsiteltiin nimenomaan mm. housujen istuvuutta. En ollut tiennyt, että housujen etupuolen pitäisi nimenomaan olla sileä, eli niitä "kissanviiksiä" ei saisi tulla. Tuossa kuvassakin ne silti vähän näkyvät, eli tiukoissa housuissa niitä voi olla kyllä vaikea välttää. Jos on vähänkään enemmän muhkeutta lantiossa, varminta voisi olla tehdä juuri niin kuin sanoit, eli peittää lantio kokonaan. :)

      Ystäväni, joka on myös tosi hyvä pukeutumisasiantuntija, vihaa trikoopaitoja yli kaiken ja on kieltänyt ne minultakin kokonaan. Hän on sitä mieltä, että ne eivät kaunista ketään ja ovat aina halvan näköisiä, olipa millainen vartalo vain. Suomessa ne ovat kyllä todella suosittuja, varmaan helppoutensa ja mukavuutensa vuoksi. Itsekin niihin sen vuoksi aina silloin tällöin sorrun! :)

      Poista
    2. Mä oon niin samaa leiriä sun trikoopaitoja inhoavan ystävän kanssa! :D Varsinkin sellainen ohut, veltto trikookangas on aika vaikea kun se korostaa vartalon kaikkia muhkuroita - edessä näkyy maharöllykkä, takaa rintaliivien kiinnitys ja pahimmassa tapauksessa myös liivien alta pursuavat selkälöllöt. Ja jämptin, ryhdikkään kangaspaidan (puuvillaa, pellavaa) alla sama vartalo näyttäisi paljon solakammalta!

      Tuo värianalyysikysymyksesi on sellainen että siihen on vaikeaa vastata yhdellä sanalla. Mut on kerran luokiteltu jopa Talveksi! Tosin silloin mulla oli pikimusta tukka... Mutta myös luonnonsävyäni lähellä olevan vaalean tukan kanssa olen välillä asiantuntijoiden mukaan milloin Kevät, milloin Kesä. Eli olen joku välityyppi mutta omasta mielestäni enemmän Kesään kallellaan. Tiedän että mua pukee parhaiten pehmeät, hiukan utuiset sävyt ja pastellit, veden sävyt. Ja rakastan ruusukultaa sekä korallia, ne on ehkä enemmän tyypillisiä kevätvärejä.

      Mustaa käytän mutta lähinnä vain silloin kun tiedän että tulen olemaan sisätiloissa ja keinovalossa. Sähköinen valo vääristää sävyjä niin paljon että meikin avulla mustakin asu menettelee :D Tai joskus pukeudun mustaan jos haluan olla dramaattinen ja kohtalokas :D

      Olen tyytyväinen vartalooni. Olin nuorena hyvin hoikka, laiha jopa, silloin mittausten mukaan vartalotyypiltä lähinnä H. Mutta jotain tapahtui kolmenkympin jälkeen, painoa tuli lisää ja yhtäkkiä mulla oli rinnat (miten ihanaa!) ja lantioon ilmestyi kaaria :) Eli tavallaan pidän vartalostani nyt enemmän, vaikka pukeutuminen olikin silloin ennen paljon helpompaa kun oikeastaan mikä tahansa vaate istui hyvin eikä ollut mistään kohti liian väljä tai liian tiukka :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! :)