Bonjour, bonjour!
Vihdoinkin olen päässyt Saint-Tropeziin, jossa olen halunnut käydä jo pitkään.
Saint-Trop'ista kuten ranskalaiset sitä kutsuvat, tuli maailman jet setin keskus, kun Brigitte Bardot kuvasi siellä vuonna 1956 Et Dieu...crea la femme, Ja Jumala loi naisen... -elokuvan. Samalla Mademoiselle Bardotista tuli tähti ja hän sai lempinimen valkokankaan jumalatar.
Brigitte Bardot osti myöhemmin itselleen talon Saint-Tropezista ja asuu siellä vielä nykyäänkin.
Bardot näkyy myös Tropezin katukuvassa edelleen.
Tämän Brigitte B. liikkeen ikkunassa oli hauskasti vain vaaleaperuukkisia mallinukkeja ja Brigitte Bardotin tyylisiä vaatteita.
Brigitte Bardot -bikinit olisi voinut ostaa Kiwi Saint-Tropez -vaatekaupasta.
Kiwissa oli sovituskopeissa hieno lattia, jossa oli lasin alla Saint-Tropezin hiekkaa muistuttamassa sen kuuluisista hiekkarannoista.
Huomasin itsekin alitajuisesti pukeutuneeni vähän Bardot -vaikutteisesti.
Pidän Brigitte Bardotin tyttömäisestä tyylistä kovasti, ja olen muutenkin aina ihaillut hänen kauneuttaan. Myös Bardotin meikkityyli on minusta ihana ja seksikäs: mustaa kajalia runsaasti silmissä, Saint-Tropezin auringossa ruskettunut iho ja vaaleanpunaiset huulet. Kaiken kruunaa se tukka: vaalea, iso ja tupeerattu, joko nutturalla, otsatukalla tai puoliksi kiinni.
Brigitte Bardot toi muotiin balleriinat. Hän tanssi nuoruudessaan balettia, ja pyysi balettitossuvalmistaja Repettoa suunnittelemaan itselleen kengät myös vapaa-aikaan. Bardot käytti balleriinoja myös Et Dieu...crea la femmessa.
Saint-Tropezessa on Repetton liike, mutta oikeasti sinne tullaan ostamaan ihan Pariisista asti nahkasandaaleja - "tropeziennes" - vuodesta 1927 busineksessa olleelta Rondinilta.
Minä olisin kuitenkin halunnut ostaa Saint-Tropez t-paidan, mutta sopivaa ei ainakaan vielä löytynyt.
Tämä Brigitte Bardotin oman vaatemerkin t-paita olisi ollut ihan täydellinen, mutta miksi siinä lukee Brigitte Bardot New York eikä Saint-Tropez?
Koska Saint-Tropezessihan nyt ollaan!
Toinen Saint-Tropezlainen kuuluisuus on Saint-Tropez -torttu, joita myydään mm. pääaukiolla Place des Licesillä viehättävässä La Tarte Tropezienne -kahvilassa.
Ihmettelin, miksi kahvilan ikkunassa oli pariisilaisen muoti-ikonin ja entisen Chanelin mallin Ines de la Fressangen nimi.
Minulla oli nimittäin sattumalta matkalukemisena Ines de la Fressangen kirja Parisian Chic.
Osoittautui, että Ines de la Fressange on suunnitellut La Tarte Tropezienneille tänä vuonna kuljetuslaatikon.
Itse tortut näyttävät tältä, vähän kuin laskiaispullia.
Lanvinin liikkeen ikkunassa oli taas toisenlainen torttu. Lanvin täyttää tänä vuonna 125 vuotta.
Saint-Tropez on pieni kaupunki aivan täynnä luksusliikkeitä.
Jopa sen kuuluisilla markkinoilla myytiin vintage-Chanelia, tässä an orange number.
Yksi ihmeellisyyksistä oli Diorin pop up -ravintola, Dior des Lices.
Siellä voi syödä lounasta tai illallista puutarhassa, ja välissä käydä ihailemassa Dioreita ja ostamassa vaikka mekon sisältä Diorin liikkeestä.
