Tukholmassa asuva ystäväni oli muutama viikko sitten käymässä Suomessa ja katsokaa mitä sain:
Ei herran jestas, kylläpä minua taas hemmotellaan!
Mutta katsotaanpas näitä vähän tarkemmin.
Kuvan oikeassa laidassa on OPIn kynsilakka Rose Petals. Se on kyllä alunperin itse ostamani, mutta oli ystävälläni testattavana, josko kelpaisi hänelle. Surkuhupaisaa kyllä nimittäin, Rose Petals on varmaan ainoa OPIn kynsilakka, jonka olen ostanut Suomesta täydellä hinnalla noin 15 eurolla. Eikä se tahdo kelvata edes kenellekään ystävistäni.
Max Maralla oli muutama vuosi sitten mainoskampanja, jossa malleilla oli konservatiiviset musta-valkoiset vaatteet ja vaaleanruskeat trenssitakit, musta silmämeikki ja himmeän vanhan roosan väriset kynnet. Ihastuin väriyhdistelmään ja yritin etsiä sellaista marjapuuronväristä kynsilakkaa. OPI Rose Petals oli lähimpänä Max Maran mainosten väriä ja niinpä ostin sen hetken mielijohteesta nyt jo edesmenneestä Kampin Emotionista näkemättä swatcheja tai mitään.
Virhe. Rose Petals ei ole kynsillä ollenkaan sellainen creme vanha roosa vaan suoraan sanottuna lihanvärinen. The colour of flesh, you know. Teoriassa sen pitäisi siis sopia ainakin sellaiseen joskus muodissa olleeseen nudeen mannequin nails -lookiin. No eipä sovi. Aluksi luulin, että vika olisi siinä, että Rose Petals on vain liian lähellä vaaleaa ihonsävyäni. Nyt kaksi minua huomattavasti tummempaa ystäväänikin on kokeillut sitä ja molemmat ovat palauttaneet sen kerran kokeilun jälkeen kohteliaasti hymyillen.
Viimeinen koitos Rose Petalsin kohdalla on laittaa sen alle valkoista kynsilakkaa. Jos se ei silloinkaan toimi eikä pullossa näkyvä väri tule esiin, niin sori. Surkein OPI ikinä. Onneksi OPIkin on ilmeisesti vetänyt johtopäätöksensä Rose Petalsista ja se on discontinued. Eli jos valkoinen kynsilakkakaan ei auta, myyn sen täällä eniten tarjoavalle kynsitaiturille, joka uskoo saavansa siitä jotakin irti. Eli todennäköisesti lähetän ilmaiseksi jollekin, joka vain suostuu sen vastaanottamaan ja odottelen mielenkiinnolla tuloksia :)
Todella uhrautuvainen bloggari olisi tietysti swatchannut tuon murheenkryynin teille kynsillä, mutta minä en vain pysty. Sen verran pahat traumat jäi edellisestä kerrasta. Viimeisen pelastusyritykseni valkoisen kynsilakan kanssa tulette näkemään, kun sinne asti vain joskus pääsen.
Kaksi muutakin kynsilakkaa kuvassa vasemmalla puolella ovat ystäväni hylkyjä. Vasemmanpuoleinen on Lumene Super Gloss & Quick Dry 05, Burning Heart eli Pelkkää tulta. Nyt on kyllä silti Lumenella tainnut mennä vähän liian lujaa, sillä nimi viittaisi mielestäni johonkin kirkkaan punaiseen, leiskuvan dramaattiseen kynsilakkaan, mutta Pelkkää tulta on hennoista hennoin kevyt vaaleanpunainen. Odotusarvona on, että se tulee siis sopimaan minulle oikein hyvin.
Oikeanpuoleinen Maybelline Forever Strong 78, Porcelain on samaa värimaailmaa Lumenen kanssa. Siinä vaikuttaisi olevan kuitenkin hieman enemmän helmiäistä kuin Lumenessa.
Mielenkiinnolla lähden siis koittamaan. Kumpikin kynsilakka vaikuttaa oikein lupaavalta; kauniita, hillittyjä värejä. Maybellinen kynsilakkoja en ole aiemmin kokeillutkaan ja Lumene Quick & Chic -kynsilakasta Eternity, Ikuinen huuma minulla oli melko positiiviset kokemukset täällä.
Ystävänikään mukaan näissä hänen hylkäämissään kynsilakoissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, hänen ei ole vain tullut käytettyä niitä. Ystäväni sanoikin, että voin joko kokeilla kynsilakkoja tai heittää ne pois. Pelkkä ajatuskin sai minut järkyttymään. Herran jestas, eihän kynsilakkoja voi ainakaan heittää pois, kauhea ajatuskin!
Kuten tiedämme, one woman's trash can be another woman's treasure, niin kynsilakoissa kuin miehissäkin. Sillä periaatteella kierrätänkin aina meikeissä ja kynsilakoissa epäsopivat sävyt ystäväpiirissäni. Yleensä löytyy aina joku, jolle ne sopivat loistavasti. Miestä en ole kyllä sentään vielä pannut kiertämään :)
Näiden hand-me-down -kynsilakkojen lisäksi sain ystävältäni lisää kynsitarroja.
Aiemminhan sain jo Viva la Divan söpöjä punaisia, keltaisia ja valkoisia kukkatarroja, ja nyt sitten Broadway Nailsin valkoisia, hopeisia ja vaaleanpunaisia Fashion Diva -kukkatarroja.
Oikein mielenkiintoista! Nyt minä, joka en ymmärrä kynsikoristeluista mitään, pääsen suoraan kokeilemaan onko näiden kahden merkin tarrojen välillä mitään eroa. Nyt kun olen saanut molemmat kuvattua tänne, pääsenkin vihdoin testailemaan niitä. Halusin, että näette kokonaiset siistit arkit ennen kuin minä pääsen tahmatassuilemaan niitä. Jännitys tiivistyy, onnistuvatkohan kynsikoristeluni...
Ymmärrän hyvin, että ystäväni halusi nähdä, miltä nämä kynsitarrat oikein näyttävät kynsissä. Kiireisenä pienten lasten äitinä hänellä ei itsellään ole aikaa ryhtyä näiden kanssa tuhertamaan, joten minä saan olla koekaniinina. Niin jännittävää!
Broadway Nailsin kynsitarrat on ostettu ruotsalaisesta Coop-markettiketjusta. Samoja kynsitarroja oli kuitenkin mainostettu myös Åhlensin katalogin sivuilla. Ehkä niitä saa Suomestakin, en tiedä, kun en ole kovin kattavasti kartoittanut kynsikoristelumarkkinoita ennen tätä.
Coopista on myös seuraava löytö eli Ruby Kisses -merkin kelta-violetti luomiväriduo. Ruby Kisses on ilmeisesti amerikkalainen halpismerkki, jota en ole kyllä koskaan aiemmin testannut. On niin jännittävää aina kokeilla uuden merkin luomivärejä!
Luulen kyllä, että ainakin Ruby Kissesin kynsilakkoja myydään Suomessakin niissä Tokmanni/Tarjoustalo/Vapaa Valinta -halpakauppaketjuissa. Minulla on vielä tekemättä suuri halpiskynsilakkojen etsintäretkeni Tarjoustaloon, jonka vastoin aiempia tietojani pitäisi sijaita Helsingissäkin Kaisanniemessä (kiitos vielä tiedosta Netta!). Aion tsekata samalla myös nuo Ruby Kissesin tuotteet, jos tuo luomiväri osoittautuu hyväksi.
Ainakin Ruby Kissesin luomivärin kelta-violetti väriyhdistelmä on todella inspiroiva. Harvoin näkee tällaista yhdistelmää! Se on todella mielikuvituksekas, mitä arvostan todella, sillä tähän ikään alkaa olla jo kaikenlaisia luomivärejä nähty. Ei ole ainakaan mikään turvallisin ja tylsin yhdistelmä, that's for sure.
Ajattelin laittaa keltaisen luomivärin liikkuvalle luomelle ja violetin varjostuksiin. Ei ole kyllä ihan perussettiä melko konservatiiviselle ja jäykälle työpaikalleni, joten eka kokeilu on ehkä säästettävä vapaapäivään.
Aivan ihana on myös Ruby Kissesin luomivärin nimi: "Banana Cake With Purple Frosting". Ystäväni oli ostanut ruskea-punaisen Ruby Kisses -luomiväriduon myös itselleen. Senkin nimi on ihana: "Raspberry Truffle".
Olen kyllä aina niin innostunut haukka kun on kyse uusista halpisluomivärimerkeistä. Ties vaikka mitä aarteita voi taas löytyä. So far olen ainakin sold näille Ruby Kisseseille!
Vielä lopuksi aiheesta seuraavaan, eli huomenna 6.4.2011 alkavat Stockmannilla Hullut Päivät, jotka jatkuvat sunnuntaihin 10.4.2011 asti. Tämän blogin lyhyessä historiassa on jo tavaksi tullut, että käyn etukäteen läpi noita alennuspäivien katalogeja ja nostan sieltä omia suosikkejani. Tällä kertaa en aio kuitenkaan niin tehdä, sillä nopeassa etukäteistarkastelussa eteen ei tullut mitään pakko saada -kosmetiikkatarjouksia. Jos nyt kuitenkin joku ehdottomasti haluaa, voin toki "uhrautua" ja käydä katalogin läpi ja nostaa sieltä esiin mielestäni parhaat hankinnat. No, ehkä selviätte kuitenkin ilman minuakin ja osaatte itsekin lukea esitettä, se löytyy täältä :)
Itse yritän toistaiseksi vältellä sitä ja koko Hulluja Päiviä, sillä täällä Pumpulipupussa ollaan nyt tiukassa ostolakossa ja herran nuhteessa for obvious reasons. Sen verran on tullut tavaraa sisään viime aikoina, että yhtään enempää ei tarvita. Minulla kun on paha taipumus olla itse mainostukseni paras uhri. Eli kun hehkutan teille jotakin tuotetta - ihan vain hyvää hyvyyttäni tietenkin - alan itsekin himoita sitä.
Nimimerkillä L'Orealin violetti Color Infallible -luomiväri Purple Obsession, L'Oreal Chrome Intensity -luomiväri Purple Obsession ja IsaDoran pinkki Jelly Kiss -huulipuna Pink Parfait - kaikki ostettu.
