Tuija Luukkaisen, Taina Raivion ja Tuula Väliahon Meikkaus-kirja on parhaita meikkiopuksia, joita olen koskaan lukenut.
Oikeastaan kirja on tarkoitettu meikkaajaksi opiskeleville oppikirjaksi, mutta kyllä siitä tällainen harrastelijakin saa paljon irti.
Alunperin näin kirjan Miss Piggy's Pearls -blogin Sallan synttärilahjojen joukossa. Meikkaus-kirjaa saa ainakin Helsingin seudulla hyvin kirjastoista ja Akateemisesta kirjakaupasta, jossa se on aika kallis, yli 50 euroa.
Kirja alkaa kivalla esipuheella, jossa annetaan tuleville meikkaajille paljon hyviä ohjeita. Meikkaajia neuvotaan hygienian lisäksi myös siinä millainen meikkaustilanteen tulisi olla. Asiakkaana nämä neuvot kuulostivat minusta oikein hyvältä. Tulevan meikkaajan tulisi kunnioittaa asiakkaan yksityisyyttä, tukea asiakkaan ainutlaatuisuutta, koskettaa asiakasta luontevalla ja varmalla tavalla sekä luoda meikkaustilanteeseen muutenkin luottamuksellinen ilmapiiri. Meikkaajan pitäisi saada meikkaustilanteesta myös ylellinen ja rentouttava. Oma kokemukseni meikkauksista onkin, että ammattilaiset onnistuvat tässä yleensä erinomaisesti.
Kirjassa käydään läpi meikkivälineet ja -tuotteet, kasvojen muodot, perusmeikki ja kasvoja muotoileva meikki sekä erikoismeikkejä kuten aikuisen naisen meikki, silmälasimeikki ja etninen meikki. Vaikka osa kirjan ohjeista oli kirjoitettu meikkaajan näkökulmasta kuten ergonomia, työvaiheet tai meikkipakin sisältö, opin siitä harrastelijanakin kuitenkin paljon enemmän kuin meikkikirjoista yleensä.
Uutta tietoa minulle oli esimerkiksi, että meikkivoiteen levitys kannattaa aloittaa keskeltä kasvoja, josta edetään vaiheittain häivyttäen alas kohti leukaa. Vasta viimeisenä meikataan otsa. Meikkipohjan suhteen hyvä vinkki oli esimerkiksi myös, että meikkipuuteri sopii kuivallakin iholla meikin korjailuun ja kuuman-kosteaan ilmanalaan. Kirjassa on myös erikoisohjeita, joita ei yleensä perusteoksissa ole, kuten voidemaisten korostus- ja varjostusvärien käyttö kasvojen muotoilussa.
Ohjeita silmämeikkiin olisin toivonut vielä lisää. Nyt kirjassa neuvottiin klassisen silmämeikin tekoon pari-kolme tapaa, mutta niissä ei ollut minulle suoranaisesti uutta. En siis vieläkään oppinut sitä taianomaisen taidokkaasti häivytetyn ja silmää muotoilevan silmämeikin tekoa, vaikka kyseessä on ammattimeikkaajille tarkoitettu oppikirja. Ehkä minun on siis vain syytä hyväksyä, että meikkausta ei voi oppia vain kirjoja lukemalla, vaan kyseessä on selvästi käsityöammatti, learning by doing. Seuraavaksi minun pitää siis varmaan mennä johonkin meikkauskouluun, koska en usko että tämän asiantuntevampaa tai parempaa kirjaa enää löytyy.
Amatöörin näkökulmasta kirjan mielenkiintoisinta antia oli perusteellinen värioppi-osio, jollaista ei tämäntyyppisissä meikkikirjoissa yleensä ole.
Minulle aukeni ensimmäistä kertaa väriympyrän merkitys, ja aloin katsoa meikkejäni ja värejä ympärilläni muutenkin aivan uudella tavalla.
Huomasin, että esimerkiksi tässä Ruby Kissesin Banana Cake With Purple Frosting -halpisluomiväripaletissa on käytetty vastavärejä violettia ja keltaista. Vierekkäin laitettuna niiden pitäisi voimistaa toistensa vaikutusta.
Jos meikin aikoo saada kuitenkin tasapainoon eikä liian levottomaksi, pitäisi näiden värien suhteen meikissä olla 1:3. Eli keltaista pitäisi laittaa aivan häivähdys, ja violettia taas 3/4. Useinhan meikistä näkee myös ihan luonnossa mikä sopii ja toimii ja mikä taas ei, mutta tässä on siis teoriaa takana.
Kaikkien aikojen lempiluomiväripalettini on tämä Diorin Stylish Move. Meikki tällä onnistuu aina, ja se korostaa upeasti vihreitä silmiäni.
Väriopin perusteellakin all this makes sense, koska punavioletit ovat lähellä vihreän vastaväriä punaista, joka voimistaa vihreän loistoa. Violetin kautta sininen, jota on myös vihreässä, tuo meikkiin hillittyä tyylikyyttä, eli värien kontrasti ei ole liian iso.
Diorin Stylish Move on harmoniassa eli sen väreissä on samoja sävyjä eri tummuusasteissa. Siksi värit sulautuvat toisiinsa nätisti ja häivyttäminenkin on helppoa.
Katselin meikkikokoelmassani mielenkiinnolla myös suurten ja kuuluisien meikkitaiteilijoiden suunnittelemia luomiväripaletteja.
Tämä on Aaron de Meyn ensimmäinen Lancomelle suunnittelema Palette Liberté -paletti Indigo Royauté syksyn 2009 Declaring Indigo -kokoelmasta.
Indigo Royauté on aika vaativa, sillä siinä on lähes vastavärit eli sininen ja likainen kulta/keltainen. Sinisen vastavärihän olisi oranssi, ja tämä leikkii samoilla sävyillä. Kirkkaan, kylläisen värin kuten sinisen vastapainona kannattaa meikissä käyttää Meikkaus-kirjan ohjeiden mukaan esimerkiksi jotakin murrettua sävyä, niin kontrasti heikkenee ja vaikutelma on rauhallisempi. Toisaalta silloin taas puhdas väri korostuu. Tässä paletissa puhdas väri on siis mielestäni sininen ja murrettu kullankeltainen.
Lisäksi Aaron de Meyn paletissa on kylmän ja lämpimän kontrasti sekä erilaisia syvyysasteita väreissä ja tekstuureja kuten glitter ja matta. Näin meikistä tulee jännitteinen ja moniulotteinen.
Declaring Indigo -lookkiin kuului vielä punainen mattahuulipuna. Punainen on kolmas pääväri sinisen ja keltaisen lisäksi, joten meikissä voi nähdä nekin, vaikka keltainen onkin tässä enemminkin murrettu kultainen. Pääväririnnastus olisi Meikkaus-kirjan mukaan vahvin mahdollinen kontrasti.
Aaron de Mey on sanonut jossakin haastattelussa, että hänen lempivärinsä ovat puhtaat ja voimakkaat sävyt. Declaring Indigo -kokoelmaankin hän kertoi valinneensa intensiivisiä primäärivärejä: sinisen ja punaisen.
Meikkaus-kirjan mukaan disharmoniaa eli värien yhteensopimattomuutta hyödynnetään tarkoituksella usein esim. muotimaailmassa, koska sillä tavalla saadaan aikaan omaperäisiä ja jännittäviä yhdistelmiä. Samaa toteuttaa käytännössä taidokkaasti myös tyyli-idolini Blair Waldorf Gossip Girl -sarjassa.
Vielä analysoitavana suuren suosikkini Tom Pecheuxn Estee Lauderille suunnittelema fantastinen Violet Underground -paletti syksyltä 2012.
Violet Undergroundissa on pinkki ja sininen metallinen väri, joille on yhteistä sininen pohjasävy ja metallinen koostumus. Vastakkaisena niille ovat lämpimät persikka ja ruskea, joissa on molemmissa kyllä punaista. Paletti on siis tavallaan harmoniassa punertavien sävyjen osalta ja tavallaan taas ei, koska siinä rinnastetaan kahta pääväriä: punaista ja sinistä sekä kylmiä ja lämpimiä sävyjä. Musta taas korostaa ja kirkastaa kaikkien ympäröivien värien hehkua.
Oletan, että Tom Pecheux on niin perillä väriopista, että Estee Lauderin paletin nimi Violet Undergroundkaan ei ole sattumaa. Pelkkää violettia paletissa ei ole, mutta violettihan koostuu sinisestä ja punaisesta, joita sekoittamalla saa violettia, ja toisaalta kaikissa luomiväripaletin väreissä voi nähdä vähän violettia sävyä tuota lämmintä persikkaa lukuunottamatta.
Parhaat meikkisuunnittelijat ajattelevat varmaan juuri näin, eikö olekin kiehtovaa!
