Kosmetiikkaostoksia USA:sta; Sephora, Victoria's Secret, Bath & Body Works ja Bobbi Brown

Nyt päästäänkin sitten USA:n kosmetiikkatarjonnan parhaimmiston pariin. 

Nehän ovat tietenkin Sephora. Ja Victoria's Secret. Ja Bath & Body Works. Ja Bobbi Brown. 

Victoria's Secretissa kävin ihan tavallisella Mallilla eli ostoskeskuksessa. 

Victoria's Secretin liike oli iso, mutta ei niin boudoirmainen kuin New Yorkissa, vaan valoisampi, avarampi ja enemmän tavallisen kaupan kaltainen. 

Victoria's Secretin college-tytöille suunnattu Pink-linja vei liikkeestä noin neljänneksen, Beauty neljänneksen ja loput oli VS alusasuja.

Tykkään kovasti hajuvettä kevyemmistä body sprayista tai Fragrance Misteista, kuten niitä nykyään kutsutaan. Ihanan raikkaita erityisesti kesällä ja urheilun jälkeen. Opin käyttämään niitä kun olin aikoinani kesätöissä USA:ssa uimarannalla life guardina. Kolme muuta asiaa, jotka amerikkalaisilta life guard -tyttösiltä opin, olivat lenkkarien ja bleachin eli valkaisuaineen käyttö sekä pyyhkeiden laittaminen kuivuriin lämpenemään.   

Nyt ostin Victoria's Secretilta vain ystävälleni tuliaiseksi Sheer Love Fragrance Mistin, koska matkalaukussani ei ollut tilaa enempään. Ystäväni pitää naisellisista kukkaistuoksuista. White Cottonia ja Pink Lilya sisältävä Sheer Love oli mielestäni lähimpänä tätä, vaikka Victoria's Secretin tuoksut muuten ovatkin usein aika hedelmäisiä ja karkkisia.

Aika paljon olisi kyllä houkutellut Victoria's Secretin 3 for 25 $ tai 5 for 30 $ tarjous tästä Fantasies Body Care -linjasta (vartalovoiteita, suihkugeelejä ja vartalotuoksuja), kun pelkkä tämä Sheer Love Fragrance Mist maksoi 12,79 dollaria (9,23 euroa).  

Halusin kuitenkin ostaa itselleni for old times sake oman body sprayn Bath & Body Worksilta, joka on vanha lempikauppani. 

Suosikkejani jo 1990-luvulta asti ovat olleet Bath & Body Worksin kookos-, vanilja- ja metsämarjatuoksut. Mitään niistä ei enää oikeastaan tehdä vanhoilla koostumuksilla, joten oli pakko etsiä uutta tuoksua.


Tuoksuttelin varmaan koko kaupan Fragrance Mistit läpi, ja se ei ollut ihan helppoa, sillä valikoimaa oli aivan pyörryttävän paljon.

Uutuutena oli tullut kesäksi ihana Hawaii Collection, jossa oli 3 uutta Fragrance Mistia: sininen Maui Hibiscus Beach, oranssi Oahu Coconut Sunset ja pinkki Hawaii Passionfruit Kiss.
Toinen uutuussarja oli maailman eri tuoksuja esittelevä, johon kuului pinkki Tokyo Lotus & Apple Blossom, violetti London Tulips & Rasberry Tea ja sininen Morocco Orchid & Pink Amber.

Päädyin kuitenkin Mad About Youhun, jossa on pioneja ja mustaherukkaa kukkais-marjaisena sekoituksena.

Bath & Body Worksin Fragrance Mistit ovat aavistuksen kalliimpia kuin Victoria's Secretin, eli 14,92 dollaria (10,77 euroa). Kuten monessa muussakin asiassa USA:ssa, niissäkin oli kuitenkin paljoustarjous: Buy 2, get 1 free; Buy 3, get 2 free. 

Mallin eli ostoskeskuksen Sephorassa myytiin seuraavia merkkejä: Urban Decay, Too Faced, Smashbox, Make Up For Ever, Nars, Benefit, Philosophy, Stila, Tart, Becca, Kat von D, Anastasia Beverly Hills, Buxom, Ole Henriksen, Josie Maran ja St Tropez sekä tietenkin Sephoran oma merkki.

Kynsilakoista oli myynnissä mm. Ciate ja Deborah Lippman. Deborah Lippmanin upeat fantasiakynsilakat maksoivat 17 dollaria eli 12,27 euroa. Tuplaten enemmän kuin OPI:t ja Essiet, joiden hinta USA:ssa oli vähän yli 6 euroa.

Make Up For Everilta tein sen verran hintavertailua Suomeen ja Ranskaan (Sephoran ja MUFE:n kotimaa), että vakkarituotteeni High Definition -irtopuuteri maksoi USA:ssa 34 dollaria (24,54 euroa), kun Suomessa hinta on ollut lähemmäs 50 euroa ja Ranskassa 29,90 euroa.    

Olin super-onnellinen, että Sephorassa oli jäljellä yksi kappale Smashboxin palkittua meikinpohjustajaa Photo Finish Primeria. Olen testaillut nyt muitakin primereita kun Smashboxin saatavuus on heikentynyt Euroopassa, mutta en ole löytänyt parempaa. USA:n Sephorassa Smashboxin Photo Finish Primer maksoi 36 dollaria eli 25,98 euroa, kun Ranskan Sephorassa hinta oli viime kesänä 31,50 euroa. Oslosta olen myös löytänyt Smashbox Photo Finish Primeria, siellä hinta oli 34,80 euroa.

Luottotuotteeni Photo Finish Primerin lisäksi halusin ostaa Sephorasta jotakin hauskaa uuttakin kokeiluun. Valitsin Benefitin kehutun High Beam -valovoiteen, jonka hinta oli 26 dollaria eli 18,77 euroa. 

Urban Decaylta olivat Sephorassa myynnissä kaikki Naked-luomiväripaletit, myös uutuus Naked 3. Hinta olisi ollut houkuttelevat 54 dollaria (38,98 euroa), mutta yritän nyt ensin käyttää Naked 1:seni loppuun, joka on ollut minulla hyvin toimivana matkapalettina. 

Käydessäni New Yorkissa vuonna 2009 katselin jo siellä Bobbi Brownin Makeup Manual -meikkikirjaa. Silloin se jäi minua harmittamaan, joten olin jo etukäteen päättänyt hankkia sen tältä matkalta. 

Hinta oli Barnes & Noble -kirjakaupassa 21,19 dollaria (15,29 euroa). Netistä olisi voinut saada ehkä vieläkin halvemmalla, mutta halusin sen muistoksi nimenomaan USA:n matkalta. 

Makeup Manualin päällä on toinen Amerikan muisto, Wet n Wildin Fergie Center Stage -kokoelman korostuspuuteri sävyssä Rosé Champagne Glow. 

Olin hämmästynyt, että Fergie-kokoelmaa myytiin vielä CVS Pharmacy -apteekkiketjussa, joten päätin ostaa tämän harvinaisuuden muistoksi matkasta. Suomessahan nämä Fergie-korostuspuuterit myytiin nopeasti loppuun.

Fergie-puuteri maksoi USA:ssa 6,88 dollaria eli 4,97 euroa. Wet n Wild on halpismerkki siis sielläkin, ja nimesinkin tämän puuterin "köyhän naisen Bobbi Brown Shimmer Brickiksi", joka on Bobbi Brownin menestystuote. Bobbi Brownin Shimmer Brickit maksoivat USA:ssa Sephorassa 42 dollaria (30,31 euroa), kun hinta on Helsingin Stockmannilla n. 45 euroa.

Minusta oli hauskaa tutkia CVS Pharmacyssa muutenkin Wet n Wildin valikoimaa, joka oli vähän erilainen kuin Suomessa. Myynnissä oli Comfort Zone ja Petal Pusher -luomiväripalettien lisäksi myös iloisia perusvärejä keltaista, vihreää, sinistä ja punaista sisältävä Poster Child -luomiväripaletti. Näiden kahdeksan sävyn luomiväripalettien hinta oli ihan uskomattoman halpa: 5 dollaria eli 3,61 euroa. Lisäksi myynnissä oli uusia neljän luomivärin paletteja, kun Suomessa on myyty kasien lisäksi vain trioja.   

CVS Pharmacyssa oli minusta muutenkin tosi kiva kosmetiikkavalikoima. Myynnissä oli OPI:n, Essien ja Sally Hansenin kynsilakkoja, Revlonia, Maybellinea, Rimmelia, L'Orealia, Milani Cosmeticsia ja ihonhoidon puolella mm. Neutrogenaa, Almayta, Vichya, La Roche-Posayta, Dermablendia, Physicians Formulaa, Jergensia, Burt's Beesia jne. Taas olisin voinut viettää muutaman tunnin sielläkin kosmetiikkavalikoimaa tutkien!  

Vintage-meikkejä; 1940- ja 1950-luku

Kävin pari viikkoa sitten helsinkiläisessä 1950-luvun kampaamossa Pinkki Paplarissa järjestetyn Pink Me Up! vintage-kampauskurssin. Hurahdin kurssilla vintage-tyyliin ihan täysin (juttuni kurssista täällä). 

Pinkki Paplarissa oli useampia vintage-tyylin kirjoja selailtavana, ja kysyin kurssin järjestäneeltä Hannalta mitä hän niistä suosittelisi jos haluaisi oppia vintage-tyylistä lisää.

Hannan mukaan yksi parhaita on tämä Style Me Vintage -kirjasarja, jossa on ainakin kolme osaa: Hair, Clothes ja Make-Up. 

Style Me Vintage -sarjaa ei löytynyt Make-Up -osaa lukuunottamatta Helsingin suurista kirjakaupoista, joten tilasin Hairin ja Clothesin Adlibriksestä. Hinta oli 10,60 euroa kappale. 

Koska olin kuitenkin malttamaton, ostin heti kurssia seuraavana päivänä tuplahintaan eli 20 eurolla Akateemisesta kirjakaupasta Style Me Vintage Make-Up -kirjan. 

Kurssilla ehdin kirjaa jo vähän selailla, ja toiseksi kurssipäiväksi tein omasta päästäni mielestäni 1940-luvun tyylisen meikin.

Luomiväriksi halusin mahdollisimman kevyttä valkoista ja beigeä, joten käytin vanhaa IsaDoran kesän 2011 Ocean Drive -kokoelman luomiväripalettia Ocean Dream. Lisäsin meikkiin vähän extra-kimallusta IsaDoran tämän kevään Ray of Light -kokoelman Twist Up Eye Gloss -luomivärikynällä Champagne Cocktail*.

Poskipunana oli saman kokoelman Twist-Up Blush & Go -poskipunapuikko Coral Island* ja huulipunana Twist-Up Gloss Stick Red Romance*.

Tulipa puikkopainotteinen meikki, mutta tällaiset kynämäiset tuotteet ovat nyt selvästi in!

Luomiväreissä oli siis kimallusta, ja rajaukset tein puolipehmeästi ensin mustalla kynällä ja sen päälle nestemäisellä eyelinerillä.

Huulipuna on 1940- ja 1950-luvulle tyypillisesti raikas punainen. Olen aivan rakastunut tähän IsaDoran joulun 2013 Shine Bright -kokoelman Red Romance -huulipunakynään*. Erinomainen sävy lämpimälle iholle.  Mielestäni sitä saa kyllä edelleenkin, jos ihastutte.   

Saatuani Style Me Vintage Make-Up -kirjan itselleni, katsoin jälkeenpäin siitä miten 1940-luvun meikki oikeasti pitäisi tehdä. 

Kirjassa on selvät ja tarkat vaihettaiset ohjeet kuvien kanssa meikkien tekemiseen.

Meikkipohja 1940-luvun meikissä pitäisi olla mattainen, joten käytin toisin kuin tuossa ylläolevassa meikissä mattaisempaa meikkivoidetta eli Giorgio Armanin Luminous Silkia. Ylemmässä meikissä meikkivoide on YSL:n valoaheijastava Le Teint Touche Eclat. 

Luomiväripalettina käytin IsaDoran Matte Chocolatesia. 1940-luvun meikkiin neuvottiin laittamaan liikkuvalle luomelle neutraalin beige luomiväri. Vaikka tuo IsaDoran Matte Chocolates -paletin vasemmanpuoleisin luomiväri näyttää pannussa neutraalille, muuttuu se lämminsävyisellä ihollani yllättävän oranssiksi. 

Luomivakoon neuvottiin, että iltameikkiin voi laittaa tummempaakin ruskeaa. Käytin tuota Matte Chocolatesin keskimmäistä vaaleaa kaakaonruskeaa ja varovasti sen päälle oikean nurkan tummanruskeaa.

Huulipuna 1940-luvun meikissä pitäisi olla punainen ja matta. Vaatetukseni oli viininpunainen, joten en halunnut meikkiin kirkkaanpunaista, vaikka se olisikin ollut ehkä enemmän forties, vaan käytin IsaDoran syksyn 2013 Color Chock -kokoelman Deco Rose -huulipunaa*, joka on kyllä koostumukseltaan nimenomaan matta.   

Aluksi pelkäsin että silmämeikistä tulisi liian hailakka, sillä olin jatkamassa sillä päivätöistä iltatilaisuuteen. Olen tottunut, että painopiste on silmämeikissä, joten vaalean beiget silmät tuntuivat alastomilta. Siksi tuputin luomivakoon ehkä liikaakin ruskeaa, jolloin muoto vähän kärsi. 1940-luvun meikissä varjostus pitäisi ymmärtääkseni olla melko tarkkaan luomivaossa. 

Silmänrajaukset ovat 1940-luvun meikissä nestemäiset ja ohuet, joten tein ne Sensain erinomaisella eyelinerilla, joka piirtää siistit viivat kuin itsestään. 

Poskipunaa saa 1940-luvun meikissä onneksi käyttää runsaasti, joten silläkin sain vähän väriä meikkiin. Sävy on kuvassa 1940-luvulle uskollisesti ruusuisen pinkki. 

Tästäkin meikistä tuli oikein mukava! Ensimmäinen kimaltavampi meikki ehkä kaunistaa minua enemmän, mutta toisaalta tämä jälkimmäinen on 1940-luvulle uskollisempi ja lähempänä alkuperäistä. Style Me Vintage -kirjaa lukiessani huomasin, että ensimmäiseksi tekemäni meikki olikin oikeastaan sattumalta lähempänä 1950-luvun meikkiä, jossa lämpöä ja kimallusta saa olla enemmän.

Näistä vintage-meikeistä voi ottaa myös inspiraatiota nykypäivän meikkiin, mutta tehdä sen modernimmin ja vain joitakin vaikutteita ottaen. Sanotaan, että muotikin kiertää kehää, eli kaikki kiinnostavat tyylit on jo oikeastaan nähty menneinä vuosikymmeninä! 

* Tuotteet saatu blogia varten testattavaksi. 

Meikkaus-kirja ja värioppia

Tuija Luukkaisen, Taina Raivion ja Tuula Väliahon Meikkaus-kirja on parhaita meikkiopuksia, joita olen koskaan lukenut.

Oikeastaan kirja on tarkoitettu meikkaajaksi opiskeleville oppikirjaksi, mutta kyllä siitä tällainen harrastelijakin saa paljon irti. 

Alunperin näin kirjan Miss Piggy's Pearls -blogin Sallan synttärilahjojen joukossa. Meikkaus-kirjaa saa ainakin Helsingin seudulla hyvin kirjastoista ja Akateemisesta kirjakaupasta, jossa se on aika kallis, yli 50 euroa.

Kirja alkaa kivalla esipuheella, jossa annetaan tuleville meikkaajille paljon hyviä ohjeita. Meikkaajia neuvotaan hygienian lisäksi myös siinä millainen meikkaustilanteen tulisi olla. Asiakkaana nämä neuvot kuulostivat minusta oikein hyvältä. Tulevan meikkaajan tulisi kunnioittaa asiakkaan yksityisyyttä, tukea asiakkaan ainutlaatuisuutta, koskettaa asiakasta luontevalla ja varmalla tavalla sekä luoda meikkaustilanteeseen muutenkin luottamuksellinen ilmapiiri. Meikkaajan pitäisi saada meikkaustilanteesta myös ylellinen ja rentouttava. Oma kokemukseni meikkauksista onkin, että ammattilaiset onnistuvat tässä yleensä erinomaisesti.  

Kirjassa käydään läpi meikkivälineet ja -tuotteet, kasvojen muodot, perusmeikki ja kasvoja muotoileva meikki sekä erikoismeikkejä kuten aikuisen naisen meikki, silmälasimeikki ja etninen meikki. Vaikka osa kirjan ohjeista oli kirjoitettu meikkaajan näkökulmasta kuten ergonomia, työvaiheet tai meikkipakin sisältö, opin siitä harrastelijanakin kuitenkin paljon enemmän kuin meikkikirjoista yleensä.

Uutta tietoa minulle oli esimerkiksi, että meikkivoiteen levitys kannattaa aloittaa keskeltä kasvoja, josta edetään vaiheittain häivyttäen alas kohti leukaa. Vasta viimeisenä meikataan otsa. Meikkipohjan suhteen hyvä vinkki oli esimerkiksi myös, että meikkipuuteri sopii kuivallakin iholla meikin korjailuun ja kuuman-kosteaan ilmanalaan. Kirjassa on myös erikoisohjeita, joita ei yleensä perusteoksissa ole, kuten voidemaisten korostus- ja varjostusvärien käyttö kasvojen muotoilussa.

Ohjeita silmämeikkiin olisin toivonut vielä lisää. Nyt kirjassa neuvottiin klassisen silmämeikin tekoon pari-kolme tapaa, mutta niissä ei ollut minulle suoranaisesti uutta. En siis vieläkään oppinut sitä taianomaisen taidokkaasti häivytetyn ja silmää muotoilevan silmämeikin tekoa, vaikka kyseessä on ammattimeikkaajille tarkoitettu oppikirja. Ehkä minun on siis vain syytä hyväksyä, että meikkausta ei voi oppia vain kirjoja lukemalla, vaan kyseessä on selvästi käsityöammatti, learning by doing. Seuraavaksi minun pitää siis varmaan mennä johonkin meikkauskouluun, koska en usko että tämän asiantuntevampaa tai parempaa kirjaa enää löytyy.  

Amatöörin näkökulmasta kirjan mielenkiintoisinta antia oli perusteellinen värioppi-osio, jollaista ei tämäntyyppisissä meikkikirjoissa yleensä ole.

Minulle aukeni ensimmäistä kertaa väriympyrän merkitys, ja aloin katsoa meikkejäni ja värejä ympärilläni muutenkin aivan uudella tavalla.

Huomasin, että esimerkiksi tässä Ruby Kissesin Banana Cake With Purple Frosting -halpisluomiväripaletissa on käytetty vastavärejä violettia ja keltaista. Vierekkäin laitettuna niiden pitäisi voimistaa toistensa vaikutusta.

Jos meikin aikoo saada kuitenkin tasapainoon eikä liian levottomaksi, pitäisi näiden värien suhteen meikissä olla 1:3. Eli keltaista pitäisi laittaa aivan häivähdys, ja violettia taas 3/4. Useinhan meikistä näkee myös ihan luonnossa mikä sopii ja toimii ja mikä taas ei, mutta tässä on siis teoriaa takana.

Kaikkien aikojen lempiluomiväripalettini on tämä Diorin Stylish Move. Meikki tällä onnistuu aina, ja se korostaa upeasti vihreitä silmiäni.

Väriopin perusteellakin all this makes sense, koska punavioletit ovat lähellä vihreän vastaväriä punaista, joka voimistaa vihreän loistoa. Violetin kautta sininen, jota on myös vihreässä, tuo meikkiin hillittyä tyylikyyttä, eli värien kontrasti ei ole liian iso.

Diorin Stylish Move on harmoniassa eli sen väreissä on samoja sävyjä eri tummuusasteissa. Siksi värit sulautuvat toisiinsa nätisti ja häivyttäminenkin on helppoa.

Katselin meikkikokoelmassani mielenkiinnolla myös suurten ja kuuluisien meikkitaiteilijoiden suunnittelemia luomiväripaletteja.

Tämä on Aaron de Meyn ensimmäinen Lancomelle suunnittelema Palette Liberté -paletti Indigo Royauté syksyn 2009 Declaring Indigo -kokoelmasta. 

Indigo Royauté on aika vaativa, sillä siinä on lähes vastavärit eli sininen ja likainen kulta/keltainen. Sinisen vastavärihän olisi oranssi, ja tämä leikkii samoilla sävyillä. Kirkkaan, kylläisen värin kuten sinisen vastapainona kannattaa meikissä käyttää Meikkaus-kirjan ohjeiden mukaan esimerkiksi jotakin murrettua sävyä, niin kontrasti heikkenee ja vaikutelma on rauhallisempi. Toisaalta silloin taas puhdas väri korostuu. Tässä paletissa puhdas väri on siis mielestäni sininen ja murrettu kullankeltainen. 

Lisäksi Aaron de Meyn paletissa on kylmän ja lämpimän kontrasti sekä erilaisia syvyysasteita väreissä ja tekstuureja kuten glitter ja matta. Näin meikistä tulee jännitteinen ja moniulotteinen.   

Declaring Indigo -lookkiin kuului vielä punainen mattahuulipuna. Punainen on kolmas pääväri sinisen ja keltaisen lisäksi, joten meikissä voi nähdä nekin, vaikka keltainen onkin tässä enemminkin murrettu kultainen. Pääväririnnastus olisi Meikkaus-kirjan mukaan vahvin mahdollinen kontrasti. 

Aaron de Mey on sanonut jossakin haastattelussa, että hänen lempivärinsä ovat puhtaat ja voimakkaat sävyt. Declaring Indigo -kokoelmaankin hän kertoi valinneensa intensiivisiä primäärivärejä: sinisen ja punaisen. 

Meikkaus-kirjan mukaan disharmoniaa eli värien yhteensopimattomuutta hyödynnetään tarkoituksella usein esim. muotimaailmassa, koska sillä tavalla saadaan aikaan omaperäisiä ja jännittäviä yhdistelmiä. Samaa toteuttaa käytännössä taidokkaasti myös tyyli-idolini Blair Waldorf Gossip Girl -sarjassa. 

Vielä analysoitavana suuren suosikkini Tom Pecheuxn Estee Lauderille  suunnittelema fantastinen Violet Underground -paletti syksyltä 2012.

Violet Undergroundissa on pinkki ja sininen metallinen väri, joille on yhteistä sininen pohjasävy ja metallinen koostumus. Vastakkaisena niille ovat lämpimät persikka ja ruskea, joissa on molemmissa kyllä punaista. Paletti on siis tavallaan harmoniassa punertavien sävyjen osalta ja tavallaan taas ei, koska siinä rinnastetaan kahta pääväriä: punaista ja sinistä sekä kylmiä ja lämpimiä sävyjä. Musta taas korostaa ja kirkastaa kaikkien ympäröivien värien hehkua.

Oletan, että Tom Pecheux on niin perillä väriopista, että Estee Lauderin paletin nimi Violet Undergroundkaan ei ole sattumaa. Pelkkää violettia paletissa ei ole, mutta violettihan koostuu sinisestä ja punaisesta, joita sekoittamalla saa violettia, ja toisaalta kaikissa luomiväripaletin väreissä voi nähdä vähän violettia sävyä tuota lämmintä persikkaa lukuunottamatta. 

Parhaat meikkisuunnittelijat ajattelevat varmaan juuri näin, eikö olekin kiehtovaa!

Lauren Conrad Beauty -kirja

Olen tykännyt ihanasta, ihanasta tosi tv -tähti Lauren Conradista jo silloin kun hän esiintyi LA:n Orange Countyssa asuvista high school -teineistä kertovassa Laguna Beach -sarjassa Music TV:llä. Sittemmin Lauren jatkoi MTV:llä myös omassa sarjassaan The Hills, jossa seurattiin hänen harjoitteluaan Teen Vogue -lehdessä. 

Lauren on sievä ja mukava all american girl next door, jolla on silmää myös muodille. 

Viime keväänä Hulluilla Päivillä oli alennuksessa Lauren Conradin kauneuskirja Beauty hintaan 9,90 euroa. Aiemmin Laurenilta on ilmestynyt tyyliopas Style sekä Los Angelesin julkkismaailmasta kertovia romaneja kuten L.A. Candy, joista olen myös tykännyt kovasti. Lauren osaa siis ainakin kirjoittaa. 

Beauty-kirjassa minua kiinnosti eniten antaako Lauren vinkkejä siitä miten hänen oman tyylinsä voi toteuttaa. LC:n tavaramerkkejä ovat pitkät, keskiruskeat aaltoilevasti kiharretut hiukset, mustat silmänrajaukset ja juhlissa tumma huulipuna. 

Näihin kaikkiin neuvot kirjasta löytyivätkin, joten olen tyytyväinen. Suurimmassa osassa kirjan kuvista on Lauren itse, mutta osassa on käytetty myös ammattimalleja.

Lauren kertoo kirjassa kiinnostavasti siitä, millaista on kasvaa aikuiseksi OC:ssä ja tv-kameroiden valoissa.

Sunny Californian varjopuolia on se, että ensimmäinen ihosyöpäepäily Laurenilla oli jo 14-vuotiaana. Sen vuoksi hänet nähtiin The Hillsissäkin uima-altaalla ja beachilla usein pitkähihaisissa ja hellehatuissa. Hyvä esimerkki auringolta suojautumisesta meille muillekin!

Laurenilla on ollut myös nuoresta asti ongelmia ihonsa kanssa, joten hän antaa neuvoja akneihon kanssa selviämiseen. 

Laurenin tapa kirjoittaa asioista omakohtaisen kokemuksen kautta on minusta muutenkin kiehtova. Itseäni kiinnostivat mm. Laurenin kokemukset stressin vaikutuksista hyvinvoinnille. Mielenkiintoista oli mm. että stressi ja liian vähäinen uni oli ilmeisesti syynä Laurenin muutamille lisäkiloille The Hillsin puolivälissä.    

Beauty-kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä Prep-osiossa käsitellään yleisiä kauneuden ja hyvinvoinnin aiheita ja toisessa Play-osiossa annetaan meikkaus- ja kampausvinkkejä (kiharoita ja lettejä Laurenin tyyliin!). Myös manikyyreista on oma lukunsa, sillä Lauren kertoo rakastavansa kynsilakkoja ja lakkaavansa kyntensä noin joka toinen päivä. 

Meikki- ja kampausvinkkeihin Lauren on hyödyntänyt myös oman meikkaajansa ja kampaajansa ammattitaitoa. 

Aivan kirjan lopussa on myös leikittelevä vintage-osuus, jossa näemme Laurenin eri vuosikymmenten meikeissä.

Mitään suoranaisesti uutta en kirjasta oppinut (paitsi ehkä että silmänalusille käytettävä peitevoide saa olla vaaleampaa ja nestemäisempää kuin muu peitevoide). Parasta antia olikin saada selitykset sille miten Lauren itse tekee meikkinsä ja laittaa hiuksensa taikka miten hän treenaa tai syö ollessaan matkoilla. 

Laurenin elämä on varmaan aika hektistä, joten hän ymmärtää hyvin myös meitä muita kiireisiä nuoria naisia ja antaa neuvoja mm. siihen miten meikin saa freesattua päivästä iltaan, toimistosta dinnerille tai partyihin.

Kirjan meikit ovat aika luonnollisia. Mitään väri-iloitteluja tai fantasiameikkejä ei nähdä, sillä Lauren itse käyttää mieluiten ihonväristä luomiväriä ja mustaa eyeliner-rajausta. 

Meikkiä luonnonkaunis Lauren ei niin paljon tarvitsekaan. Sen sijaan hän paljastaa, että omissa kasvoissaan häntä häiritsee epäsymmetrisyys, joka näkyy kuulemma ainakin tämän Style -kirjan kansikuvassa.

Stylen, jossa Lauren on varmaan vahvimmillaan, aion lukea seuraavaksi, mutta Beautykin oli ihan kiva opus ainakin LC-faneille kuten minä!  

Mariela Sarkima Make Up Bible -meikkikirja

Valitsin pääsiäisen lukemiseksi meikkitaiteilija Mariela Sarkiman Make Up Bible -meikkikäsikirjan. 

Make Up Bible on harvinaisuus: suomalainen meikkikirja. Itse en tiedä sen lisäksi muita vastaavia kuin Raili Hulkkosen vuonna 1989 ilmestynyt Suomalainen meikkikirja ja Kaikkien aikojen parhaat meikkivinkit vuodelta 2005 sekä Riitta Vaaran Meikki itselle ja ammatiksi vuodelta 2011. Harvinaista herkkua siis nämä suomalaiset meikkioppaat! 

Mariela Sarkiman Make Up Bible on hänen pitkäaikainen unelmansa, ja suunnattu jokaiselle suomalaiselle naiselle. Hieno oivallus kirjassa on se, että myös malleina on käytetty tavallisia, eri-ikäisiä suomalaisia naisia ammattimallien lisäksi. 

Muuten suomalaisuus ei mielestäni kirjassa erityisesti näy muuten kuin ehkä niin, että Mariela Sarkima varmasti tietää mikä suomalaista naista meikissä kiinnostaa. Itse luulisin että ne ovat luonnollinen look, ripsiväri ja huulipuna, jotka kaikki onkin esitelty kirjassa kattavasti. 

Omassa kappaleessani on ilokseni kirjoittajan, meikkitaiteilija Mariela Sarkiman omistuskirjoitus kirjan ilmestymisajankohdalta syksyltä 2011.

Aloin silloin lukea kirjaa ensimmäisen kerran, mutta hyydyin meikkipohjassa jonnekin poskipunan paikkeille. En ole todellakaan mikään erinomainen meikkaaja, mutta en silti kokenut saavani varsin yleisluontoisista ohjeista hirveästi apua. Nyt päätin, että luen kirjan sitkeästi loppuun asti.  

Mariela Sarkima on hyvin kokenut ammattilainen, joka on ollut monessa mukana ja myös opettaa meikkausta meikkauskouluissa. Hänellä olisi siis paljon annettavaa.

Parasta kirjassa olivat mielestäni mm. opastukset eri kasvojen muodoista ja niiden varjostamisesta. Koin myös muutaman oivalluksen kuten esim. että irtopuuteri kannattaa levittää ensin siveltimellä koko kasvoille ja sitten vasta vipalla tarvittaessa t-alueelle (eikä toisinpäin, kuten olen jostakin syystä tehnyt) tai että silmämeikissä mattaluomiväri on aina varjostukseen paras, koska se lisää syvyyttä. 

Kirjassa oli myös kiinnostavaa yksityiskohtaista tietoa kuten että vanhan roosan sävyistä poskipunaa ei kannata laittaa iltakäyttöön tai kerrostaa, mutta pinkkiä voi. Sain myös teoriasta vahvistusta joillekin käytännössä oppimilleni asioille kuten että luomiväri kannattaa häivyttää sisäänpäin tai että vaahtomuoviaplikaattorilla ei kannata tehdä luomivärin varjostuksia.  

Kirja oli jaettu kahteen osaan, Kulmakivet ja Pintaa syvemmälle, josta ensimmäinen Kulmakivet-osa oli hyödyllistä perustietoa meille kaikille meikkaaville. Sen sijaan toisen osan Pintaa syvemmälle koin aika turhana. Siinä oli mm. ohjeita veden juontiin, häämeikkivinkkejä (en tiedä ketään joka haluaisi tehdä oman häämeikkinsä) ja pelkkiä tyylikuvia ilman tarkkoja ohjeita. Itse en ole kuitenkaan niin edistynyt meikkailija, että osaisin pelkän kuvan perusteella kopioida meikkejä ilman sanallisia ohjeita. 

Kirjan yleisilme ja taitto oli todella raikas ja kiva. Kansi on turkoosi, joka on varmaan Marielan lempiväri, sillä mielestäni olen nähnyt hänen meikkaavan myös usein sillä. Meikkikuvat olivat kauniita ja hehkeitä. Siinä mielessä kirjaa oli ihana lukea. Toivoisin kuitenkin, että Mariela Sarkima voisi tehdä vähän tarkemmankin meikkioppaan näiden yleisohjeiden sijaan. Siihen toivoisin yksityiskohtaisempiakin kuvia silmämeikistä kuin vain kokokasvokuvia.    

Kirja on silti mielestäni erinomainen opas nuorelle, meikkausta vasta aloittelevalle tai meikkausta vain vähän harrastaneelle naiselle, mutta minä en saanut siitä valitettavasti irti niin paljon kuin olisin halunnut. 

Kirjan alkuperäinen hinta on n. 30 euroa (nyt sitä on saanut myös vähän edullisemmin), ja löydät siitä arviot myös mm. Saara Sarvas, Sensaisti ja Tyttö ilman helmikorvakorua -blogeista.

Muuten pääsiäiseni on kulunut näissä merkeissä. 

Aurinko on paistanut ihanasti, mutta on ollut vielä kovin talvista ja lumista. Mutta kyllä tässä maisemassa sielu on levännyt.

Ehdin jopa toivottaa teille vielä ihanaa pääsiäistä kaikki rakkaat Pumpulipupun lukijat!

Kutsu Kauneuteen -tapahtuma Sokoksella

Kuten toivottavasti jo tiedättekin, Sokoksella on parhaillaan käynnissä taas ihana Kutsu Kauneuteen (vai Kauneus Kutsuu, kummin päin se meneekään) -tapahtuma. Se on tällä viikolla mm. täällä pääkaupunkiseudulla, ja ensi viikolla 5.-11.9.2011 esim. Turussa, Porissa, Kouvolassa ja Kokkolassa.

Kutsu Kauneuteen -tapahtuman aikana Sokoksella esitellään kosmetiikan uutuustuotteita. Koko viikon on erilaisia tarjouksia kosmetiikkatuotteista, tuote-esittelyjä ja muuta kivaa.

Sain taas Helsingin Sokokselta kutsun myös kauneusiltoihin. Maanantaina 29.8.2011 oli Lancome-ilta ja tiistaina 30.8. Dior. Samoina päivinä oli myös merkkien omat esittelypäivät tavaratalossa. Tänään keskiviikkona 31.8. on ollut Sensai-päivä, huomenna torstaina 1.9. on Biotherm ja perjantaina 2.9. Clinique. Viikonloppu on omistettu Lumenelle. Merkkien omina päivinä on myös erikoistarjouksia ja tuote-esittelyitä näiltä merkeiltä.

Ihanaa kun Sokos järjestää aina tämän tapahtuman, kiitos siitä! Mielestäni se vielä paranee aina kerta kerralta, eli aina on enemmän tarjouksia, tuotteita esittelyssä ja muuta kiinnostavaa oheisohjelmaa.

Ilmoittautuessani kauneusiltaan Dior oli jo täynnä, mutta ilokseni pääsin taas Lancomeen. Olin siellä jo viime keväänä, kun esiteltiin Lancomen kevään 2011 lilaa Ultra Lavande -kokoelmaa.

Menimme Lancome-iltaan yhdessä Tyttö ilman helmikorvakorua -blogin ihanaisen Sonian kanssa. Sonia oli muuten meikannutkin sattumalta Lancomella. Sonialla oli kaunis vaalean liilahtava silmämeikki, joka oli tehty jollakin Lancomen vanhalla luomiväripaletilla, ehkäpä tällä Color Focus Palette 312 L'amante du matinilla (kuva Sonialta)?

Kauneusillan kaava oli aivan sama kuin keväälläkin, eli ravintola Loisteen tyylikkäässä yksityistilassa ravintola Kaarteessa Helsingin kattojen yllä lasillinen viiniä ja pientä syötävää, ja sitten nauttimaan tuote-esittelyistä.  

Meikkaajina olivat tällä kertaa meikkitaiteilija Outi Broux ja Liv-kanavaltakin tuttu Mariela Sarkima. Meikkauksen kohteet oli poimittu yleisön joukosta, viimeksihän siellä oli malleina upea Nina Herala ja Lancomen vakioasiakasrouva.

Tällä kertaa aloitettiin kokonaan ilman meikkiä, kun viimeksi malleille oli tehty jo aika pitkälle pohjat ja alustava meikki. Parempi minusta näin päin!

Nuorempaa naista meikkasi Outi Broux Lancomen tämän syksyn 29 St Honoré -kokoelmalla ja vanhempaa Mariela Sarkima uudella Doll Eyes -kokoelmalla. Ihan hauskaa, että roolit oli käännetty, eli aikuisemmalle naiselle nuorempi meikkaaja ja nuoremmille suunnattu kokoelma ja toisinpäin.

Varsinaiset tuote-esittelyt kohdistuivat enemmän ihonhoitotuotteisiin, eli erityisesti Visionnaire-seerumiin ja Rénergie-voiteisiin. Viime vuonna teemana oli Genifique-tiiviste, ja joku yleisöstä kysyikin ihan aiheellisesti, että mitä eroa oikein on Visionnairella ja Genifiquella. Ihan eri tarkoitus, sen ymmärsin, mutta tarkemmat yksityiskohdat jäivät minulle vähän epäselväksi. Kummatkin lupaavat kyllä omalla tavallaan tehdä ihoa nuoremman näköiseksi.

Oikein kiinnostavaa, jos tuotteilla saisi näkyvää eroa ihossa aikaan. Genifiqueta olen testannut, mutta en huomannut silloin mitään suurta parannusta ihossani.

Lancomen uusia meikkikokoelmia olisi voinut mielestäni esitellä kauneusillassa vieläkin enemmän, sillä ne olisivat kiinnostaneet minua kovasti. Asiakaskunta oli kuitenkin suurimmaksi osaksi vähän iäkkäämpiä tätejä, ja olimme Sonian kanssa lähes ainoita nuorempia, joten sikäli ihonhoitotuotteiden painottumisen esittelyssä ymmärtää.

Kuva Sonia, Tyttö ilman helmikorvakorua

Olisin kuitenkin toivonut, että esimerkiksi 29 St Honoré ja Doll Eyes -kokoelmien kaikki tuotteet olisi lyhyesti esitelty. Se kävi kuitenkin selväksi, että 29 St Honoré -kokoelman tähti on kauniin kimaltava poskipuna Maison Lancome, jossa on puuterisen pinnan päällä kohokuvana, no se Maison Lancome eli Lancomen pääkonttori 29 Rue du Faubourg St Honorélla ja Eiffel-torni.

Lisäksi kokoelmaan kuuluu ainakin ns. kulmakarvapaletti Les Oeillades Eye Palette Blondette Fatale, jossa on kaksi ruskeaa sävyä erityisesti kulmakarvoille ja kaksi muuta luomivärisävyä.

Le French Touch Absolu -huulipunia on kolme: Rouge 29, 102 Rouge Saint Honoré ja 104 Rouge Faubourg, kaikki erisävyisiä kirkkaita punaisia. 

Kuva Sonia, Tyttö ilman helmikorvakorua

29 St Honoré on hyvin klassinen look. Mustat rajaukset, ruskeasävyiset luomivärit, kirkas punainen huulipuna sekä punaiset tai mustat kynnet kohtalokkaaseen 1930- ja 1940 luvun tyyliin. C'est French, c'est chic, c'est Lancome!

Pidän kokoelmasta kovasti, sillä olen vuosikausia meikannut aina vain samalla kaavalla, eli pääpaino silmissä ja luomiväreissä. Nyt kesän aikana innostuin kirkkaista huulipunista, ja olen koittanut välillä kääntää rutiiniani toisin päin, eli pääpainoa huuliin. Nyt siis Lancomen taiteellinen johtaja Aaron de Mey, joka on suunnitellut 29 St Honoré -kokoelman suosittaa myös tätä, ja minä aion tarttua tilaisuuteen.

Lancome Doll Eyesista kehuttiin tietysti uutta Hypnose Doll Eyes -ripsiväriä ja erityisesti sen harjaa, jolla pitäisi päästä käsiksi niihin pienimpiin ja hennoimpiin reunaripsiinkin. Aion kyllä ehdottomasti testata tuon Doll Eyes -ripsarin, kunhan saan ensin vanhat ripsivärivarastoni kulutettua loppuun.

Lisäksi Mariela Sarkima mainitsi Doll Eyesista, että kaksi kokoelman luomiväripaleteista sopii erityisen hyvin suomalaisille ja kaikenvärisille silmille. Mielestäni ne olivat ruskea Baby Nu ja liilahtava Baby Glam, jotka näkyvätkin sattumalta juuri alla olevassa kuvassa.

Mariela Sarkima oli itse meikannut Lancome Doll Eyes -paletilla Baby Pop, jossa on turkoosin sinertäviä sävyjä.

Lancome Hypnose Doll Eyes -ripsivärin harja on myös kuvattu Mariela Sarkiman uuteen meikkikirjaan Make Up Bible, joka julkaistiin myös maanantaina. Se on myynnissä yksinoikeudella Sokoksissa ja Emotioneissa Kutsu Kauneuteen -tapahtuman ajan, ja tulee sen jälkeen ymmärtääkseni myös tavallisiin kirjakauppoihin.

Sonia oli päättänyt jo etukäteen, että hän ostaa ko. meikkiraamatun. Minä olin epäilevämpi, sillä minulla on mielestäni jo kaksi aika hyvää englanninkielistä meikkikirjaa, Robert Jonesin Makeup Makeovers ja Kevyn Aucoinin Making Faces.

Makeup Makeovers on enemmän perusteos ja Making Facesissa on sitten värikkäitä ja inspiroivia erikoismeikkejäkin.

Kävin kuitenkin eilen Sokoksella vielä katsomassa Mariela Sarkiman Make Up Biblea, ja kiinnostuin kyllä. Siinä vaikutti olevan hyvin selkeitä kuvia ja ohjeita, niin että tumpelommankin (minun!) pitäisi tajuta. Sain 30 euron hintaisesta kirjasta vielä -15 % alennusta Sokoksen alennussetelillä, joten it was a deal.



Sonia sai kirjaansa omistuskirjoituksen Mariela Sarkimalta, koska oli oikeaan aikaan sitä ostamassa. Minä jäin ilman, kun harkitsin näin yön yli. Jos Mariela Sarkima on kuitenkin Kauneusmessuilla meikkailemassa lokakuussa, niin aion pyytää siellä omistuskirjoituksen kirjaani. Nyt kun on kerran tällainen harvinainen tilaisuus, että tekijäkin on suomalainen!

Halusin ostaa lisäksi jotakin minua inspiroivasta, kauniista 29 St Honoré -kokoelmasta. 29 St Honoréhan on siis Maison Lancomen osoite Pariisissa, ja jostakin minä halusin muistaa tämän kokoelman, joka on Lancomelta ikään kuin paluu alkuun, vuoteen 1935 jolloin Lancome on perustettu.

Päädyin yhteen kokoelman huulipunista, sillä luomivärejähän minulla on jo – no, riittävästi. Silti jäin kyllä vielä harkitsemaan tuota kulmakarvapalettiakin, sen verran kivalta se vaikutti.

Huulipunista lämpimimmän punainen numero 102 vaikutti juuri sopivalta minulle, ja lisäksi koostumus tuntui kivan kostealta ja hyvin levittyvältä. Ja kuinkas ollakaan, sen nimi on juuri Rouge Saint-Honoré. Parempaa muistoa kokoelmasta on vaikeampi keksiäkään.

Minulla ei valitettavasti ollut aikaa jäädä shoppailemaan kauneusillan päättymisen jälkeen, vaikka olimme saaneet -15 %:n alennussetelit sille illalle kaikista Lancomen tuotteista. Kutsu Kauneuteen -esitteen mukana tuli kuitenkin taas perinteinen -20 %:n alennuslappunen mistä tahansa kosmetiikkatuotteesta, joten päätin käyttää sen Lancomen huulipunaan.   

Lämpimän punainen 102 Rouge Saint-Honoré oli kuitenkin loppuunmyyty Helsingin keskustan Sokokselta jo heti maanantaina. Ymmärrän sen hyvin, sillä muillakin Lancomen kauneusiltaan osallistuneilla oli varmaankin ollut sama ajatus, että punaista huulipunaahan tarvitsee AINA ja se on helpoin ostos tästä kausilookista.

29 St Honorén huulipunat ovat limited edition, joten lisää ei ole ilmeisesti Helsingin Sokoksellekaan tulossa. Huono puoli näissä limited edition -huulipunissa onkin se, että jos sävyyn tykästyy, sitä ei saa lisää mistään. Mutta silläkin riskillä halusin kokeilla.   

Sain meikkitaitelija Outi Brouxilta vakuutuksen, että lämmin 102 sopisi minulle ”kuin nenä päähän”, joten lähdin metsästämään sitä Hakaniemen Sokokselta. Hakaniemen Sokoksella niitä oli vielä plenty, koska Hakaniemi ei välttämättä ole Lancomen yli 30 euron huulipunien kovimman kysynnän aluetta.    

Huulipunan hinta oli 34 euroa, joten aika paljon kirpaisi, vaikka sainkin siitä alennusta 6 euroa, eli maksoin lopulta 28 euroa. Ehdottomasti kallein huulipunani tähän mennessä!

En kuitenkaan uskaltanut luottaa, että 29 St Honoré olisi välttämättä ilmestynyt vielä Helsinki-Vantaalle, josta lennän nyt syyskuun aikana sekä Kroatiaan että Kööpenhaminaan. Joudun vielä nyt ensimmäisellä kerralla sinne halpalentoterminaalin puolelle, jonka tax freen valikoima on lievästi sanottuna rajoittunut.

Outi Broux mainitsi minulle vielä erikseen, että 29 St Honoré -kokoelman huulipunissa on upea art deco -hylsy. Pidän kovasti art deco -tyylistä, joten odotukseni olivat korkealla, vaikka huulipunan hylsy ei yleensä minulle nyt niin paljon merkitsekään. 

Aluksi Rouge Saint-Honorén hylsy vaikutti minusta aika yksinkertaiselta ja tavalliselta. Mitä enemmän sitä kuitenkin katselin, sitä enemmän aloin sitä arvostaa. Sehän on kuin vanhoissa 1930-luvun huulipunissa voisi kuvitella olevan. Lancomen tyyli ja yhtenäinen linja kestää siis viimeisiin yksityiskohtiin asti. Sinänsä hyvä, sillä vähän minua hirvittää kuinka paljon huulipunaan törsäsinkään.

Lancomen Le French Touch Absolu -huulipunien hylsy on myös selvästi laadukkaampaa materiaalia kuin L’Oreal Color Riche -huulipunien vastaavat kultaiset hylsyt. Lorkku on muovia ja Lancome metallia, siinä on varmaan niiden suurin ero.  

Aluksi vähän epäilevin mielin vertasin Lancome 102 Rouge Saint-Honorén sävyä aiempiin punaisiin huulipuniini eli MAC Russian Rediin (vasemmalla) ja L’Oreal 377 Perfect Rediin (oikealla). Pelkäsin ostaneeni tyhmänä aivan samanvärisen huulipunan kuin minkä jo omistan. On niissä kuitenkin selvästi eroja, eli L’Oreal Perfect Red on selvästi oranssimpi, ja MACn Russian Red taas tummempi matta. Rouge Saint-Honoré menee ehkä aavistuksen kuitenkin kylmään ja koralliin.

Olen tykännyt L’Oreal Perfect Redista jo todella paljon, mutta nainenhan haluaa aina vaihtelua, ja mahdollisesti sen vielä paremman punaisen. Nyt kokeilen vielä Yves Rocherille syksyksi ilmestynyttä kirkkaanpunaista Coleurs Nature -huulipunaa, niin katsotaan sitten että mikä näistä punaisista kaunottarista on paras.

Samasta tehtaastahan Lancome ja L’Oreal varmaankin tulevat, ja valitettavasti myös haju on melkein sama. L’Orealin Color Riche -huulipunathan ”tuoksuvat” voimakkaasti vanhanaikaiselle vahalle ja parfyymille, mikä onkin niiden ainoa huono puoli. Lancomessa tuoksu on onneksi aavistuksen lievempi ja marjamaisempi, mutta silti aika tätimäinen. En tykkää yhtään! MAC on sentään ymmärtänyt tuoksuttaa huulipunansa ihanalla vaniljalla.

Yksi asia mihin kiinnitin lisäksi huomiota oli huulipunien pituus. Lancome Rouge Saint-Honoré  on aika pikkuinen ja lyhyt (hinta n. 35 euroa). L’Oreal Perfect Red on selvästi pidempi (hinta n. 12 euroa) ja MAC Russian Red pisin (hinta n. 17 euroa). En tiedä välittääkö kukaan näistä määrä-hintasuhteista, mutta jonkin verran ne toki kiinnostavat, kun hintaerot ovat kerran noinkin suuret. Laatuerot saattavatkin sitten olla ihan kokonaan toinen juttu.

Tässä vielä swatchit huulipunista varjossa, eli vasemmalta MAC Russian Red, keskellä Lancome 102 Rouge Saint-Honoré ja oikealla L'Oreal 377 Perfect Red.

Ja tässä vielä sama juttu auringonvalossa. MAC Russian Red on selvästi matta, kun taas Rouge Saint-Honoré ja Perfect Red ovat kiiltäviä. Kauniita kyllä kaikki!