Taidenäyttely kauneushoitolassa

Olin viime perjantaina mitä ihastuttavimmissa taidenäyttelyn avajaisissa. 

Shampanjaa, vaahtokarkkeja, muotikuvia, meikkejä ja pikamanikyyrejä...

Taidenäyttely avautui nimittäin Beauty Queens -kauneushoitolassa Helsingissä. 

Muotikuvat ovat fashion illustrator Olesja Hännikäisen. 

Avajaisissa oli mahdollisuus tavata myös itse taiteilija.

Olesja kertoi, että muotipiirustuksia käytettiin muotilehdissä kuvituksena erityisesti 1900-luvun alussa ennen kuin oli valokuvia. 

Muotisuunnittelijat nykyäänkin myös itse piirtävät kokoelmiaan, ennen kuin ompelimot toteuttavat ne. 

Olesja on inspiroitunut vanhoista Voguen kansikuvista ja haute couture -muotinäytöksistä. 

Ooh la la!

Vogue Cover (100 euroa).

Le Fashion, La Mode, Le Look...

Koska rakastan pilkkuja, yksi ehdoton suosikkini oli tämä Polkadot. 

Se olisi vielä myynnissä (100 euroa).

Reunoilla goodie bagien yläpuolella näkyvät keltaiset kuvat Olesja maalasi, koska tykkäsi niin paljon Armanin Far East -teemaisesta näytöksestä muutama vuosi sitten.  

Hurmaavan Olesjan teoksista tehtyjä julisteita voi ostaa myös Juniquesta täältä (12 euroa). 

Alkuperäisiä on vielä muutaman viikon myynnissä Beauty Queensissa (hinnat n. 100-300 euroa). 

Olesja tekee kuvituksia myös tilauksesta (http://olesjafi.wordpress.com). 

Olesjalta voi tilata high fashion -muotikuvan vaikka itsestään Voguen kannessa lempisuunnittelijansa luomuksissa; Diorissa, Chanelissa tai vaikka Alexander McQueenissa. 

A chance to go all out, ladies!

Taidenäyttelyn avajaisissa kauneushoitolassa oli mahdollisuus saada myös pikamanikyyreja ja -meikkejä. 

Minulla oli niin kiire, että ehdin ottaa vain pikahoidon käsille, jossa kynnet siistittiin huolellisesti.

Kynsilakka on omani, Essien viime kesän upea ja superkestävä Sunset Sneaks, joka nyt valitettavasti loppui, nyyh.

Kaikki kuvat viimeistä lukuunottamatta Olesja Hännikäinen ja Beauty Queens. 

Ateneum, Art and Fashion

Suosittelen lämpimästi kaikille muodista ja kauneudesta kiinnostuneille vierailua taidemuseoissa!

Taidemuseot ovat kuin tutkielmia väreistä ja muodoista.

Todelliset connoisseurit osaavatkin mielestäni yhdistää asuihinsa ja meikkeihinsä inspiraatiota kaikesta siitä kauniista ja kiinnostavasta mitä näkevät. Olen ihaillut sitä taitoa aina!

Taideteoksia suoraan haute couture -muodissa ovat käyttäneet mm. Yves Saint Laurent Pierre Mondrian -väripalkkimekossa ja Diorin Raf Simons Sterling Ruby -iltapuvuissa.

Ateneumin ei tarvinnut tehdä pressitilaisuudessa mitään muuta vaikutuksen tehdäkseen kuin tarjota aamiaista ainutlaatuisten taideteostensa keskellä.

Ateneumissakin osataan designin hyödyntäminen, sillä nämä kahviastiastot ja lautasliinat on suunniteltu varta vasten Ateneumia varten. Kuvioissa on käytetty vuonna 1887 valmistuneen Ateneumin rakennuksen yksityiskohtia.

Ateneum esitteli myöhemmin tänä vuonna avautuvia Modiglianin ja Alice Neelin näyttelyitä. 

Modiglianin 1900-luvun alussa Pariisissa ja Alice Neelin 1960-1970-luvulla New Yorkissa maalaamat taulut ovat vaikuttaneet myös muotiin (kuvassa Alice Neel: Joey Skaggs (1967). Yksityiskokoelma. Kuva: Malcom Varon. Copyright Estate of Alice Neel).

Varsinainen nähtävyys oli kuitenkin Ateneumin uusi kokoelmaripustus. Sen takana olivat hollantilaiset, jotka tietävät kyllä a thing or two taiteesta ja taidemuseoista mm. Amsterdamin taidemaailman takia. 

Ei enää mitään yksi taulu per seinä ja kunnon välit jokaisen taideteoksen välillä -asetelmia, vaan more is more!

Eikä mitään tylsiä neutraaleja harmaita tai valkoisia taustoja, vaan väriä!

Tässä esim. suomalaisen taiteen klassikot räväkästi turkoosilla seinällä.

Ja yhtäkkiä Albert Edelfeltin Pariisi-taulu Luxembourgin puistossa (1887) tulee aivan uudella tavalla esiin ja alkaa yllättäen näyttää myös modernimmalta.

Yksi taidemuseon kohokohtia on minusta aina museokauppa. Sieltä löytää usein vaikka mitä kivaa.

Albert Edelfeltin ihanaihana Virginie muistikirjana. Aito, aivan lumoava Virginie (1883) on tällä hetkellä esillä Ateneumin Japanomania-näyttelyssä.

Tai miten olisi Pekka Halosen värikäs Tomaatteja-maalaus sateenvarjona?

Eipä varmaan tuntuisi sateinen päiväkään enää niin harmaalta tämän taideteoksen kanssa!

Amsterdamin kosmetiikkatarjonta

Lomailimme viikonloppuna herra Pumpulipupun kanssa Amsterdamissa. Matkan teemana oli taidetta ja tulppaaneja, mutta valitettavasti kumpikaan ei täysin toteutunut.

Hollantilaiset rakastavat selvästi kukkia, mutta kevät oli vielä aika alkutekijöissään eivätkä tulppaanit olleet alkaneet vielä kukkia. Näin niitä vain Amsterdamin suurella kukkatorilla.

Taiteenkaan osalta homma ei mennyt ihan putkeen, sillä suurin taidemuseo Rijksmuseum, jossa on kaikki suuret mestarit Rembrandtista alkaen, avaa pitkän remontin jälkeen vasta huhtikuussa 2013. Samoin van Goghit olivat evakossa omasta taidemuseostaan, mutta näimme sentään väistötiloissa kuuluisat, keltaiset auringonkukat. Modernin taiteen museossa ihastuin de Kooningin abstrakteihin keväisiin teoksiin ja CoBrA (Copenhagen, Brussels, Amsterdam) -koulukunnan leikillisiin, lapsenomaisiin maalauksiin. 

Muodista sen verran, että kukkakuosia oli joka paikassa, myös Guccin ja Jimmy Choon ikkunassa. Ralph Laurenilla luotettiin trooppisiin, kirkkaisiin väreihin, Mulberrylla oli hempeää vaaleanvihreää ja Burberrylla karkkipaperimaisia metallivärejä. 

Mutta sitten siihen kosmetiikkatarjontaan, ja paras ensimmäiseksi.

Skins Cosmeticsin takia kannattaa jo melkein pelkästään matkustaa Amsterdamiin.

Skins Cosmeticsin liike sijaitsee suositulla ostosalueella, 9 pikkukatua, niin kuin aluetta kutsutaan.

Skins Cosmetics on täynnä harvinaisia designparfyymimerkkejä ja kosmetiikkaa, jota on muuten vaikea Euroopasta saada. Painotus kosmetiikan osalta on selvästi luonnollisella puolella. Skins Cosmeticsista löytyy mm. luonnonkosmetiikan luksussarja Patyka, Rodial, Rahua-hiustuotteet, Philosophy, Dr. Brandt ja ruotsalainen Estelle & Thild. Meikkipuolella on Laura Mercier!

Kuljin hyllyjä läpi ja tajusin, että varmaan kaikki minulle tuntemattomatkin merkit ovat jotakin huippukosmetiikkamerkkejä, kun ne kerran tässä seurassa olivat. Tuli hiukea tunne: niin paljon maailman parasta kosmetiikkaa saman katon alla, jotka pystyvät varmaan vaikka mihin ihmeisiin! Vaikka mitä huipputuotteita, joiden olemassaolosta en ole tiennyt!

Vaikka myyjät tarjosivat apuaan, en oikein osannut tarttua mihinkään. Dr. Brandtin BB-voidetta testasin, mutta se oli minulle liian tumma.

Skins Cosmeticsiin pitäisi ehdottomasti mennä pitkään mietityn ja harkitun ostoslistan kanssa! Minulle tuli shokki tarjonnasta, enkä osannut ostaa oikein mitään. Vähän samalla tavalla kuin ensimmäisen kerran Sephorassa New Yorkissa.  

   

Skins Cosmetics sijaitsi 9 pikkukadun ostosalueella, jossa oli muutenkin paljon söpöjä pieniä kauppoja. 

Tässä on Darlingsin mainoskyltti: Clothes, Coffee and Cupcakes. Niitä todella olikin, eli monessa vaatekaupassa oli samassa yhteydessä myös kahvila. 

Toinen harvinaisuus oli Jordaanin alueella tämä Perfumes of the Past -kauppa.

Tänne kannattaa suunnata, jos oma suosikkituoksu on lakkautettu jo vuosia sitten!

Nyt kauppa ei ollut auki, mutta tutkin pitkään kaupan ovessa olevia pikkuisia miniatyyripulloja.

Tunnistin sieltä Salvador Dalin turkoosissa huulipullossa olleen parfyymin, joka minulla oli joskus 1990-luvulla (viides hylly alhaalta, keskellä).  

Muutoin näin Amsterdamissa ainakin Kiehl'sin, joka oli sivukadulla luksusostoskadulta P.C. Hoofstraatilta, lähellä suuria taidemuseoita. Kiehl's sopikin sinne hyvin, sillä kivijalkamyymälä muistutti New Yorkin East Villagesta, josta Kiehl's on kotoisin. 

Keskihintaisemmalla ostoskadulla Leidestraatilla oli Inglotin iso pop-up myymälä, Hollannin oma merkki Rituals ja mm. Body Shop.  

Luonnonkosmetiikka oli selvästi myös suosittua, ja sitä myytiin lukuisissa ekokaupoissa ja mm. De Tuinen -ketjussa. Sieltä sai mm. Weledaa, Burt's Beesia ja hauskasti nimettyä Yes To Carrotsia. 

Suuria kosmetiikan ketjuliikkeitä vaikutti olevan kaksi: Ici Paris XL ja Douglas. Ici Parisissa oli perusselektiiviset merkit ja L'Orealit, ja Douglasissa vähän vielä laajempi tarjonta. Ketjujen siisteimmät ja ylellisimmät liikkeet olivat luksusostoskadulla P.C. Hoofstraatilla. 

P.C. Hoofstraatin Douglasissa oli harvinaisempia parfyymeja (Armani Privé, Tom Ford, Acqua di Parma, Hermes) ja laaja valikoima amerikkalaista laadukasta meikkimerkkiä Bobbi Brownia. Douglasissa myytiin myös OPI:n kynsilakkoja. 

OPI:a oli myös runsaasti keskihintaisemmalla Leidestraatilla sijaitsevassa DA-kosmetiikkaliikkeessä. DA myi myös Essieta. Lisäksi DA:ssa oli hollantilaista kynsilakkamerkkiä KOH:ia. Kynsilakkojen hinnat olivat edullisemmat kuin Suomessa, eli OPI:t 14,25 euroa ja Essiet 10,15 euroa. Saatavana olivat myös uusimmat kausikokoelmat; OPI:lta Mariah Carey ja Euro Centrale ja Essielta Madison Ave-Hue, jossa oli tosi nättejä liiloja.    

Sephoraa Amsterdamissa ei ole, vaikka Hollannissa kai muuten onkin. Mikähän tähän voisi olla selityksenä, en ymmärrä kun Amsterdam on kuitenkin pääkaupunki. 

Aikaisemmin Amsterdamissa on myös ollut Shu Uemuran liike, mutta nyt se on tietääkseni lopettanut. Harmi, koska olisin todella mielelläni käynyt siellä!

Onnistuin löytämään myös yhden metsästämäni harvinaisuuden Kruidvat-halpakauppaketjusta.

Kruidvat myi Essenceä, ja sain sieltä tämän kauan kaipaamani Peel Off -aluslakan glitterkynsilakkojen alle. 

Pakkauksessa lukee top innovation, ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Inhoan glitterlakkojen poistoa, mutta tällä aluslakalla ne pitäisi saada vain kuorittua pois kynneltä.

Jännityksellä odotan miten tämä toimii! Varovaisena tyttönä otin näin alkuun vain yhden pullon, vaikka saattaa kyllä tulla Amsterdamiin ikävä jos tämä toimii! 

Hintaa Essencen Peel Off -aluslakalla oli vain 2,39 euroa.

Jos Essencen Peel Off osoittautuu toimivaksi keksinnöksi, uskon kuitenkin että on vain ajan kysymys, milloin suuremmat kynsilakkamerkit tulevat perässä.


Tässä tällaista pientä katsausta Amsterdmin kosmetiikkatarjontaan. Itselleni jäi kaupungista hieman sekava kuva, sillä se oli levittäytynyt useisiin pieniin keskustoihin, joissa oli kaikissa oma tarjontansa. 

Onneksi olin tulostanut etukäteen Sinistä pintaa -blogista Hellinin mukavat Amsterdamin tuoksu- ja kosmetiikkatarjontaa koskevat jutut viime keväältä mukaani. Ilman niitä olisinkin ollut ihan hukassa!

Mennessä ostin Helsinki-Vantaan lentokentältä perinteiset Sensain kaksoispuhdistukset Cleansing Oil ja Creamy Soap varastoon. Hintaa niillä oli 38,20 euroa kappaleelta.

Lentokentän Finnair Shopista muuten sikäli suru-uutisia, että Finnair Shop luopuu luonnonkosmetiikkamerkki Weledasta. Se on ollut mielestäni toistaiseksi ainoa luonnonkosmetiikan merkki lentokentällä. Hyvänä puolena tässä oli tietysti se, että Weledan tuotteet olivat kaikki - 40 %:n alennuksessa.

En kuitenkaan ostanut Weledaa, vaan paluumatkalla Amsterdamin lentokentältä L'Occitanen kirkastavan Angelica-kasvoveden. Testailin hetki sitten erilaisia kasvovesiä, ja tästä pidin eniten, joten halusin sitä täysikokoisen pullon. Aion käyttää sitä aamupuhdistuksessa veden sijaan.

L'Occitanea saa Helsinki-Vantaan lentokentältäkin, mutta Amsterdamissa hinta oli 14,50 euroa. Täytyy huvikseni katsoa mitä se maksaisi Helsinki-Vantaalla, kun lennän seuraavan kerran. 

Amsterdamin lentokentällä pitäisi olla myös Victoria's Secretin myymälä. Se oli Euroopan ensimmäinen kun se avattiin vuonna 2011. Sen jälkeen myös Lontooseen on kai tullut Victoria's Secret. 

Victoria's Secret on kuitenkin Lounge 3:ssa, kun KLM lensi Suomeen Lounge 1:stä. Siellä käymiseen pitäisi varata kuulemma runsaasti aikaa, joten minulla ollut noin puoli tuntia ei riittänyt siihen. 

Muuten Amsterdamin lentokentän tax freessa on the usual suspects, eli isot selektiivisen kosmetiikan merkit. Lisänä on myös ranskalainen edullisempi Bourjois ja OPI, jolla oli saatavana myös Mariah Carey ja Euro Centrale -kokoelmaa. OPI:n kynsilakkojen hinta oli 11,40 euroa, eli aika paljon edullisempi kuin Suomessa.   

Lounge 1:ssä oli keskellä aulaa myös yllättäen laaja MAC:in tiski. MAC:in tunnuksia ei näkynyt kunnolla missään, mutta kyllä, siinä se oli, en nähnyt unta! Muutoin olen nähnyt MAC:ia Euroopassa mm. Kööpenhaminan ja Munchenin lentokentillä.

Taiteiden yö Helsingissä 23.8.2012

Rakastan kirjoittaa erilaisista tapahtumista, joten nyt haluan kertoa teille Taiteiden yön ohjelmastamme torstaina 23.8.2012. Mutta kyllä tähän juttuun kosmetiikkanäkökulmaakin tulee, vähän yllättävistä suunnista kyllä.

Aloitimme Taiteiden yön jo klo 16 Cafe Piritasta Tokoinrannasta aikaisella päivällisellä. Herra Pumpulipupun on nimittäin parasta saada jotakin syötävää kun hän on töiden jälkeen nälkäinen, muuten ei mistään tule mitään. 

Piritassa oli Art Goes Kapakan tapahtuma MAISTA: Terva, jossa asiantuntija Anuliina Pineda kertoi tervan historiasta ja hyödyntämisestä ruoanlaitossa.

Esitys oli niin miellyttävä, että olisin kuunnellut vaikka asiaa auton renkaista. Suurin piirtein yhtä paljon tiesin tervasta, mutta Anuliina osasi tehdä siitä mielenkiintoista. 

Saimme myös tutustua tervatuotteisiin, ja kiinnostavinta minusta oli tietenkin tervan käyttäminen kosmetiikassa.

Tutuin tuote on ehkä tervashamppoo. Sinisessä, apteekkimaisessa pullossa myytävä Erittäin Hieno Suomalainen Shamppoo on vanha klassikko vuodelta 1974. Se on ilmeisesti edelleen Suomen myydyin shamppoo. Sitä minäkään en tiennyt, että sen on luonut alunperin Marimekon Kirsti Paakkanen. 

Samanlainen klassikko on myös ruskeassa pullossa oleva tervashamppoo. Sen pitäisi ehkäistä mm. hilsettä. Tervaa onkin vanhastaan käytetty ihon hoitoon ja hilseen ehkäisyyn.

Minua kiinnosti myös tervan käyttäminen hyttysmyrkkynä. Edelleen sitä käytetään ilmeisesti eläimillä, mutta ihmisillekin se olisi mahtava luonnonmukainen ja vähän paremmantuoksuinen vaihtoehto!

Lentiiran Tervasalva on ihan oikea kosmetiikkatuote, jonka pitäisi auttaa mm. ihottumien, kovettumien ja haavaumien hoidossa.

Lentiiran Terwa Oy on kainuulainen perheyritys, joka valmistaa erilaisia tervatuotteita.

Seuraavaksi siirryimme sitten Eläinmuseoon, jossa meitä odotti näin lempeännäköinen otus.

Kirahvi on kyllä ihan valtavan kokoinen!

Missä muualla sellaisen voi nähdä näin läheltä kuin Eläinmuseossa?

Minua kiinnostivat myös nämä eläinten turkit, sillä eläinkuosithan ovat nyt niin muodikkaita.

Tässä on yksi suosikeistani, kirahvi.

Selvyyden vuoksi minun on kyllä sanottava, että turkki on minusta kaunein alkuperäisen omistajansa, eli eläimen (ja mieluiten vielä elävän!) päällä. Mutta hyvin tehtyä ja laadukasta jäljitelmää vastaan minulla ei ole mitään.

Tässä on sitten tällainen vähemmän lempeä kaveri eli tiikeri.

Eikö olekin upeat, lämpimät värit!

Tiikerin turkkia. Tästä voisi ottaa mallia vaikka kynsikoristeluihin!

Tämä söpöläinen on gepardi. Sen turkissa on pelkkiä mustia pilkkuja.

Tässä vaanii sitten jaguaari. 

Ja tässä on jaguarin peppu.

Jaguarin turkki oli minusta hienoin.

Upeita, epäsäännöllisiä ruskea-mustia läikkiä. Ne näyttivät vähän jopa Marimekon Unikko-kuosilta!

Sitten vielä kynsikoristeluiden perinteinen aihe, leopardi.

Se köllöttelee tässä Afrikan yössä.

Eläinmuseossa on muuten todella panostettu näyttelyasetteluun. Eläimistä ja ympäristöstä on pyritty tekemään mahdollisimman aidon näköistä, sen huomaa näistäkin kuvista.

Leopardilla on pienemmät ja tiiviimmät täplät kuin jaguaarilla, just in case jos joskus tarvitsette näitä tunnistetietoja!

Itse joudun varmaan ainakin palaamaan näihin kuviin jos joskus yritän tehdä kynsiini leopardikoristeluja. Sellaiset olisivat minusta aivan ihanat! Ehkä harjoittelemalla oppisi...

Eläinmuseosta siirryimme Kansallismuseoon.

Kovasti oli museopainotteinen kierroksemme tällä kertaa, mutta epävakaisen sään vuoksi se oli ihan hyväkin.

Kansallismuseossa oli myynnissä vintagevaatteita: Kallio Block Partyssa ihastelemani Hoochie Mama Jane, Mekkomania, Play It Again Sam ja Yesterday Once More.  

Tämä upea hehkuvanoranssi pitkä mekko oli Yesterdayn valikoimassa. 

Kansallismuseossa pidettiin myös vintage-muotinäytös museon upean keskihallin kupolin ja Akseli Gallen-Kallelan maalaamien Kalevala-aiheisten freskojen alla.   

Suosikkini muotinäytöksessä oli tämä, varmaankin 1920- tai 1930-luvun tyyliä edustava asu.

Niin muodikkaita juttuja nytkin: ruosteenruskea väri, turkikset, rintaneula ja upea kirsikanpunainen tukka.

Kampaus on lainekampaus ja huulipuna kohtalokkaan tumma.

Nyt myös muodissa olevaa pitsiä tässä 1970-luvulta.

Nättiä on!

Kansallismuseosta jatkoimme matkaamme Amos Andersonin taidemuseoon. 

Siellä on parhaillaan muotia ja kuvataidetta yhdistävä Boutique-näyttely 12.11.2012 asti. Esillä on mm. Minna Parikan kenkiä ja Samujin asuja.

Minä ihastuin näyttelyssä aivan suunnattomasti yhteen kuvasarjaan, jossa on yhteys myös kosmetiikkaan. Minulla on kuitenkin neuvottelut taiteilijoiden kanssa kesken saanko julkaista kuvan myös täällä teidän iloksenne, joten palataan siihen ehkä myöhemmin.

Boutique-näyttely teki meihin kuitenkin ehkä suurimman vaikutuksen tänä Taiteiden yönä, joten suosittelen sitä kyllä. Ehkä jos joku teistä käy siellä, arvaattekin että mihin kuvasarjaan rakastuin. 

Ilta päättyi perinteisesti Kansallisoopperan syksyn ohjelmiston näytteisiin. 

Tässä pieniä balettikoululaisia esittämässä kohtausta Tuhkimosta.

Minusta on hienoa, että joskus ehkä vähän elitistisenäkin pidetty Kansallisooppera tuo ainakin kerran vuodessa esityksensä ulos ja ihmisten nähtäville ilmaiseksi.

Ooppera ja baletti sopivatkin kauniisti pehmeään elokuiseen yöhön. 

Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä kotiin päästyämme meitä odotti kerrostalomme rapun edessä ulkona pimeässä yössä tällainen näky.

Herra Pumpulipupu sanoi vitsinä, että ehkä se on lahja sinulle, kun ihmettelimme tätä.

Ja niin se olikin, sillä osoitekortissa luki "Pumpulipupu"!

Jotakin aivan ihanaa kosmetiikkaan liittyvää paljastui tästä yllätyslahjasta, joka teki Taiteiden yöstäni täydellisen. Mutta mitä, se selviää ensi viikolla!