Ateneum, Art and Fashion

Suosittelen lämpimästi kaikille muodista ja kauneudesta kiinnostuneille vierailua taidemuseoissa!

Taidemuseot ovat kuin tutkielmia väreistä ja muodoista.

Todelliset connoisseurit osaavatkin mielestäni yhdistää asuihinsa ja meikkeihinsä inspiraatiota kaikesta siitä kauniista ja kiinnostavasta mitä näkevät. Olen ihaillut sitä taitoa aina!

Taideteoksia suoraan haute couture -muodissa ovat käyttäneet mm. Yves Saint Laurent Pierre Mondrian -väripalkkimekossa ja Diorin Raf Simons Sterling Ruby -iltapuvuissa.

Ateneumin ei tarvinnut tehdä pressitilaisuudessa mitään muuta vaikutuksen tehdäkseen kuin tarjota aamiaista ainutlaatuisten taideteostensa keskellä.

Ateneumissakin osataan designin hyödyntäminen, sillä nämä kahviastiastot ja lautasliinat on suunniteltu varta vasten Ateneumia varten. Kuvioissa on käytetty vuonna 1887 valmistuneen Ateneumin rakennuksen yksityiskohtia.

Ateneum esitteli myöhemmin tänä vuonna avautuvia Modiglianin ja Alice Neelin näyttelyitä. 

Modiglianin 1900-luvun alussa Pariisissa ja Alice Neelin 1960-1970-luvulla New Yorkissa maalaamat taulut ovat vaikuttaneet myös muotiin (kuvassa Alice Neel: Joey Skaggs (1967). Yksityiskokoelma. Kuva: Malcom Varon. Copyright Estate of Alice Neel).

Varsinainen nähtävyys oli kuitenkin Ateneumin uusi kokoelmaripustus. Sen takana olivat hollantilaiset, jotka tietävät kyllä a thing or two taiteesta ja taidemuseoista mm. Amsterdamin taidemaailman takia. 

Ei enää mitään yksi taulu per seinä ja kunnon välit jokaisen taideteoksen välillä -asetelmia, vaan more is more!

Eikä mitään tylsiä neutraaleja harmaita tai valkoisia taustoja, vaan väriä!

Tässä esim. suomalaisen taiteen klassikot räväkästi turkoosilla seinällä.

Ja yhtäkkiä Albert Edelfeltin Pariisi-taulu Luxembourgin puistossa (1887) tulee aivan uudella tavalla esiin ja alkaa yllättäen näyttää myös modernimmalta.

Yksi taidemuseon kohokohtia on minusta aina museokauppa. Sieltä löytää usein vaikka mitä kivaa.

Albert Edelfeltin ihanaihana Virginie muistikirjana. Aito, aivan lumoava Virginie (1883) on tällä hetkellä esillä Ateneumin Japanomania-näyttelyssä.

Tai miten olisi Pekka Halosen värikäs Tomaatteja-maalaus sateenvarjona?

Eipä varmaan tuntuisi sateinen päiväkään enää niin harmaalta tämän taideteoksen kanssa!

Helsingin kaunein paikka ja bäst i Stockholm

Ruusuja, ruusuja, ruusuja... 

Helsingin kaunein paikka tällä hetkellä on ehdottomasti Kaupunginpuutarhan Ruusutarha Töölönlahdella Olympiastadionin vieressä.

Ruusutarha on avoinna joka päivä klo 9-21 ja för gratis, ilmaiseksi. Siellä on myös kahvila.

Ruusutarhassa pääsee tuoksuttelemaan aitoa ruusuntuoksua.

Go before it's too late, Ruusutarhan sadat ruusut ovat nyt kauneimmillaan.

Toinen kiinnostava, uusi paikka Helsingissä on Hernesaaren Rannan ravintola-alue.

Rakastan palmuja, ja huhu kertoi että Helsingissä olisi nyt ensimmäistä kertaa niitä.

Palmut olivat kyllä fake, mutta tunnelma luksus ja aurinkoinen. Suosittelen lämpimästi! 

Tukholman suosikkini ovat sen sijaan vakiokohteitani.

Tavaratalo NK, also known as "himlen på jorden".

Kuumin kosmetiikkavinkki NK:lle: siellä myydään amerikkalaista Laura Mercieria, jota ei Suomesta saa, vaikka muita hyviä merkkejä on Suomeen viime aikoina kiitettävästi rantautunutkin (MAC, Bobbi Brown, Kiehl's, Bliss, Philosophy, lentokentälle Jo Malone, Tom Ford jne.).

Laura Mercierin Creme Brulee ja Ambre Vanille -tuoksut olivat edelleen niin tasaväkisen ihania, että en pystynyt valitsemaan niistä, vaikka käyn tuoksuttelemassa niitä aina kun käyn NK:lla.

NK:n vieressä on lempikauppani Tukholmassa Mathilde Et Sa Vie. Sieltä saa Ralph Laurenia, Hunkydorya ja kaikkea muuta ihanaa hurmaavana, vähän boheemina sekoituksena.

Mathilden ikkunassa oli nyt hopeista glitteriä, vaikka muuten Tukholmassa tuntui olevan muodissa hipahtava boheemityyli.

Mutta 1970-lukuahan paljettiasutkin ovat. 

Inspiraatiota glitteriin löytyy Tukholmasta Abba-museosta: platåstövlar och vit lycra.

Muuten koko Ruotsi on yhtä kanelbullea, niitä myydään joka paikassa.

Perinteisessä Sturekatten kahvilassa näki, mitä muuta ruotsalaiset syövät: toscakakkua, mustikkapiirakkaa, prinsessakakkua ja kokosbollar! 

New York JFK

New York, New York, kuulutti Finnairin lentokapteenikin, kun lähdimme Helsingistä kohti New Yorkia.

New Yorkin lentokenttä JFK on nimetty hurmuripresidentti John F. Kennedyn mukaan.

Asiaankuuluvasti Finnairin lennolla oli yhtenä elokuvavaihtoehtona Oliver Stonen "JFK".

Siellä se jossain siintää iltapäiväauringossa, New York ja varmaan myös John F. Kennedyn lomapaikka Hyannis Cape Codilla. Kennedyjen Hyannis-aika loi pohjan koko classy, casual American stylelle (Ralph Lauren, Tommy Hilfiger, Gant...). 

USA:ssa lentokentät eivät ole mitään luksusta tai ostoskeskuksia, mikä on tavallaan outoa, kun muualla siellä on aina niin hyvät shoppailumahdollisuudet.

New Yorkin lentokentällä oli sentään edes jotakin.

Kosmetiikka keskittyi kolmen Estee Lauder -yhtiöiden omistaman merkin ympärille: Estee Lauder, Clinique ja MAC. Kaikilla oli oma kauppansa.

Esimerkiksi Cliniquen hinnat olivat USA:ssa noin kolmanneksen halvemmat kuin Suomessa, vaikka dollarin kurssi on tällä hetkellä hyvin vahva. Legendaarinen kuoriva kasvovesi Clarifiying Lotion maksoi lentokentällä esim. n. 20 euroa (23 dollaria), kun hinta Suomessa on n. 30 euroa.

MAC:ilta ystäväni etsi hyvää luomivärisävyä vihertävän-sinisille silmilleen. Sinisyyden korostamiseen MAC:n myyjä neuvoi harmaita sävyjä ja vihreän vaaleanpunaisen-persikkaisia sävyjä. Parhaita arkimeikkiin oli myyjän mukaan Da Bling, "pink with gold pearl".

Kausikokoelmista New Yorkin lentokentällä oli ystävänpäivään sopien MAC:n Red, red, red, joka on parhaillaan myynnissä myös Helsingissä. Oikeasti se oli USA:ssa joulukokoelma.

Minusta oli hauskaa viettää New Yorkin lentokentällä aikaa myös siksi, että lempisarjani Gossip Girlin yksi jakso tapahtui aikoinaan siellä. 

Blair Waldorf pakeni Monaco-häistään Vera Wangin hääpuvussa lentokentälle, ja joutui vaihtamaan sen näihin matkamuistomyymälässä myytäviin I Love New York -paitoihin, joissa "a true new yorker wouldn't be caught dead in". 

Blair myös sanoo lentokentällä eräälle tytölle: "You think I'd be insulted by someone with a Samsonite?". Minullakin oli tietenkin Samsoniten laukku. :)

Blairin muistoksi ostin lentokentän museokaupasta The Metropolitan Museum of Art -mukin, jonka portailla Blair ja muut Gossip Girlit viettivät New Yorkissa aina aikaansa.  

1950-luvun muoti ja kampaamo taas auki!

Helsingin kaupungin Hakasalmen huvilassa on 1950-luvun valokuvanäyttely Rasvaletti 30.11.2014 asti. Hakasalmen huvila on aivan keskustassa Musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Valokuvanäyttelyyn on rakennettu myös 1950-luvun kampaamo. 

Kampaamossa on paikalla nyt syyskuun ajan ihan oikeita kampaajia. He tekevät museovieraille maksutta 1950-luvun tyylisiä kampauksia museon aukioloaikoina (ti-su klo 11-17 ja to klo 11-19).

Oi katsokaa nyt tuota kampaamon musta-valkoista shakkiruutu-lattiaa, niin hieno!

Kävin itse museon kampaamossa ennen vappua (juttuni täällä). Jo 1950-luvulla kampaamoa Helsingissä pitänyt Ritva Sellman teki minulle silloin tämän aivan käsittämättömän upean banaaninutturan. 

Ritvan rautaisella yli 60 vuoden kokemuksella se oli vips vain, kuin tämä taidokas nuttura oli valmis. 

Minulla ei ole koskaan ollut yhtä yksinkertaisen kaunista kampausta. Sellmanin kokemus johtuu varmaan myös siitä, että 1950-luvulla kampaamoissa käytiin ihan vain laitattamassa kampaus jopa kerran viikossa. Nythän se on harvinaisempaa, moni ottaa kampauksen vain isompiin juhliin, häihin ym.  

Viime viikonloppuna Rasvaletti-näyttelyssä oli myös luento 1950-luvun muodista.

Muotitutkija Piia Lempiäinen oli itsekin pukeutunut 1950-luvun tyyliin: pastellivärejä ja valuva olkalinja neulepuserossa.

1950-luvulla pukeutumisen säännöt olivat kuulemma tarkkoja. Värejä sai periaatteessa olla asussa vain 3, ja asusteista korkeintaan kaksi sai olla samansävyisiä. Tutkijan omassakin pukeutumisessa tämä näkyi hienosti, sillä roosanväriseen neuleeseen ja vaaleansiniseen hameeseen hän oli yhdistänyt täsmälleen samansävyisen silkkihuivin, jossa kolmantena värinä oli vielä kenkien ruskea. Olin aivan hurmaantunut tästä asusta!

Yksi 1950-luvun esikuvista oli Miss Universum Armi Kuusela.

1947 tuli Diorin New Look, jossa vyötärö oli kapea ja helma leveä. Se näkyy myös tässä Armi Kuuselan mekossa. Lisäksi Armilla on pienet valkoiset pitsihansikkaat. 

Muuten hameet olivat joko kapeita kynähameita tai A-linjaisia. Jos hame oli kapea, olkapäitä puolestaan korostettiin, niin että siluetti oli käänteinen kolmio.

Sukissa oli saumat takana, koska ne toivat jalat kauniimmin esiin. Hameen kanssa käytettiin puseroa, neuletta tai villatakkia.

Yksi 1950-luvun suurista idoleista oli myös Audrey Hepburn.

Tässä on 1950-luvun uimapukumuotia Helsingistä. Itse rakastan noita pilkkukankaita, helminauhoja ja silkkihuiveja.

Oikeastaan jos hallitsisi hyvin 1950-luvun pukeutumissäännöt, olisi se klassista pukeutumista vielä tänäkin päivänä. Se näkyy mielestäni hienosti vanhempien rouvien pukeutumisessa, joka on tyylikästä nykypäivän standardienkin mukaan. 

1960-lukua lähestyttäessä muotiin tulivat myös naisilla housut. Tässäkin vaikutteita otettiin mm. Audrey Hepburnin elokuvista Loma Roomassa ja Kaunis Sabrina. 

Yläosana pepita-ruudullisten kapeiden housujen kanssa näyttää olevan hihaton kauluspaita tai poolo. Ja jalassa ovat balleriinat.

Ja näkyy tuossa kuvassa myös niitä rasvalettejä!

Muotiperjantai; Svenskt Mode -näyttely 2000-2015

Tukholmassa käydessäni siellä oli viimeisiä päiviä menossa Sven-Harrys konstmuseumissa  Vasaparkenissa näyttely Svenskt Mode 2000-2015.

Sven-Harrys konstmuseum on uusi museo hyvin modernissa, messingillä päällystetyssä kultaisessa talossa keskellä puistoa. Vasaparken on muutaman kilometrin päässä Tukholman keskustasta.

Aluksi ajattelin, että ruotsalaista muotia 15 vuoden ajalta, mitä niin ihmeellistä siinä on, että siitä kannattaa pitää oma taidenäyttely?

Sitten kun katsoin näyttelyssä esillä olevia vaatemerkkejä aloin ymmärtää: Cheap Monday, Acne, Rodebjer, Weekday, Nudie, Tiger of Sweden, The Local Firm, Blk Dnm, Odd Molly, House of Dagmar, Our Legacy, Minimarket, Fifth Avenue Shoe Repair, Filippa K, Whyred, J. Lindeberg, Carin Wester, Hunkydory, Hope...

Nämä merkit toivat 2000-luvun alussa muotiin farkut, rock chicin ja mustan värin.

Aivan kuin esim. mahtava ruotsalainen indie-yhtye The Sounds ja sen upea laulajatar Maja Ivarsson.  

Näyttelyssä oli esillä myös ruotsalaisille artisteille tehtyjä asuja.

Tässä on House of Dagmarin tyttödj-duo Icona Popin New Yorkin Times Squaren esiintymiseen vuonna 2013 suunnittelemat esiintymisasut.

Hauska sattuma, sillä olen viime aikoina kuunnellut paljon Icona Popin loistavaa I don't care, I love it -biisiä (linkki Youtubeen). 

Musta väri muoti-ilmiönä oli kuvattu näyttelyssä hienosti kokoamalla yhteen huoneeseen pelkkiä mustia asuja. 

Niissä huomasi, kuinka suuri merkitys on leikkauksella, materiaalilla ja struktuurilla, vaikka väri on sama. 

Ehdottomasti 2000-luvun muodikkain väri!

Tämä Fifth Avenue Shoe Repairin miestenpaidoista ommeltu mekko keväältä 2009 oli aivan fantastinen. 

Jos tätä olisi vielä ollut kaupoissa jäljellä, olisin kävellyt suoraan ostamaan sen.

Näyttelyssä oli hauskaa myös se, että periaatteessa melkein kaikki asut ovat varmaan joskus olleet Åhlensilla ja NK:lla myynnissä. Molemmissa tavarataloissa on isot ruotsalaisen muodin osastot. 

Museon katolta oli hienot näkymät Vasastaniin.

Oi kuinka kaipaankaan noihin Tukholman aurinkoisiin päiviin. Voi kun pääsisin pian takaisin!

Tässä on lemppariasuni koko näyttelystä, eli Odd Mollyn ihanasti nimetty I so deserve my Sunday morning reward.

Tummansinisen ja roosan väriyhdistelmä oli tosi kaunis. Asussa oli virkattu pitsinen hame ja kudottu villatakki, satiinitoppi ja vaaleanpunaiset puukengät. Aivan ihana!

Rasvaletti-näyttely ja aito 1950-luvun banaaninuttura

Sadepäivän kunniaksi esittelen teille oivan kesäretkikohteen Helsingissä: Hakasalmen huvilan Rasvaletti-näyttelyn, jossa on valokuvia 1950-luvun Helsingistä. 

Hakasalmen huvila sijaitsee aivan keskustassa Musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä. Rasvaletti-näyttely on auki 30.11.2014 asti ja sinne on vapaa pääsy. 

Itse olin tutustumassa näyttelyyn Muotikatsaus-opastuskierroksella ennen vappua. Luin näyttelystä alunperin Sinistä pintaa -blogista, jonka kivaan juttuun pääset tästä. 

Muotikatsauksessa 1950-luvun asuun pukeutunut opasneitokainen esitteli meille 1950-luvun muotia näyttelyn valokuvien kautta. Opastus oli aivan loistava, joten toivottavasti sellaisia järjestettäisiin myös vaikka syksyllä. 

Kuva on vuodelta 1952, joka oli Suomelle oikea supervuosi: Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi ja Helsingissä oli olympialaiset.

Kuvassa näkyy myös 1950-luvulle tyypillistä muotia. Vuonna 1947 Dior esitteli New Lookin, ja sitä kautta muotiin tulivat ampiaisvyötärö ja leveät helmat. Muotia olivat myös tylli-iltapuvut ja pienet käsineet kuten Armi Kuuselalla kuvassa. Värien käytössä puhuttiin kolmisoinnusta, ja asusteissa sai olla enintään 2 väriä. Ranskalaista muotia ihannoitiin.  

Yksi näyttelyn kohokohdista oli aitoon 1950-luvun tyyliin sisustettu kampaamo.

Seinällä näkyy 1950-luvun kaunottaria ajalle tyypillisissä kampauksissa ja meikeissä. 

Kiharat puolipitkät hiukset olivat 1950-luvulla yleisin kampaus. Kampaamossa saatettiin käydä kerran viikossa laittamassa hiukset ja kynnet. Tukka pestiin yleensä kotona, ja sitten mentiin kampaajalle rullattavaksi. Maitokaupassakin käytiin rullat ja sifonkihuivi päässä.

Väreissä punaiset ja korallit olivat muotia. Lisäksi neutraalit sävyt, mutta maailmalla myös siniset ja vihreät kynsilakat. Myös ranskalaista manikyyria tehtiin salongeissa. 

Huhtikuun ajan Rasvaletin kampaamossa oli myös aito 1950-luvun kampaaja!

Ritva Sellman aloitti kampaajanuransa vuonna 1956 Helsingissä. Hänellä oli mukanaan leikekirja, josta näki hänen asiakkaitaan muotikuvissa ja näytöksissä. Hänellä oli myös aivan uskomattomia tarinoita Elizabeth Taylorista ja muista kuuluisuuksista. 

Huomatkaa muuten, kuinka Ritva Sellman on edelleen muodikas sinisessä kynsilakassaan, sekä tuo kampaamon fantastinen musta-valkoruudullinen lattia!

Ritva Sellmanilla on päällään valkoinen työtakki, jollaisia kampaajat käyttivät kampaamoissa 1950-luvulla.

Kampaamossa tehtiin museovieraille pikakampauksia täysin ilmaiseksi. Mahtava idea elävöittää museota! Museossa myös myytiin aitoa, varta vasten sinne tilattua Brylcreem-hiusrasvaa, josta näyttelyn nimikin varmaan tuli.

Minulle Ritva Sellman teki tällaisen aivan upean banaaninutturan eli french twistin. Itse liitän sen jostakin syystä 1960-lukuun, mutta alunperin sen toi muotiin Grace Kelly 1950-luvulla. Myös Brigitte Bardot oli Sellmanin mukaan tyyli-idoli 1950-luvulla: ruutuhame, nuttura ylhäällä ja valkoinen huulipuna. 1960-luvulla tuli sitten Jackie Kennedy.

Mutta katsokaa tuota nutturan profiilia, ei tällaisia saa enää mistään! 

Ritva Sellman vain tupeerasi tukkani, käänteli sitä vähän ja vips vain, tämä hattaramainen muoto oli valmis. Edes kiharoita ei ollut pohjalla. Ritva nauroikin, että jos nyt alan opetella, niin ehkä osaan tehdä samanlaisen nutturan yhtä nopeasti 60 vuoden päästä!

Nuttura herätti aivan suunnatonta ihastusta minne tahansa meninkin sillä viikolla. Se oli niin tukevasti tehty, että kesti hiuksissani monta päivää, kunnes minun oli aivan pakko pestä hiukset.

Yritin epätoivoisesti kysellä tekeekö nyt eläkkeelle jäänyt Ritva Sellman kampauksia enää missään. Olisi ihana saada joskus tällainen vaikka juhliin. Ritva saattaa kuulemma kuitenkin kammata enää hyvää hyvyyttään vain vanhoja vakioasiakkaitaan harrastuksenaan silloin tällöin. Eli töölöläisrouvilla voi ehkä joskus nähdä näitä taidokkaasti tehtyjä nutturoita!

Amsterdamin kosmetiikkatarjonta

Lomailimme viikonloppuna herra Pumpulipupun kanssa Amsterdamissa. Matkan teemana oli taidetta ja tulppaaneja, mutta valitettavasti kumpikaan ei täysin toteutunut.

Hollantilaiset rakastavat selvästi kukkia, mutta kevät oli vielä aika alkutekijöissään eivätkä tulppaanit olleet alkaneet vielä kukkia. Näin niitä vain Amsterdamin suurella kukkatorilla.

Taiteenkaan osalta homma ei mennyt ihan putkeen, sillä suurin taidemuseo Rijksmuseum, jossa on kaikki suuret mestarit Rembrandtista alkaen, avaa pitkän remontin jälkeen vasta huhtikuussa 2013. Samoin van Goghit olivat evakossa omasta taidemuseostaan, mutta näimme sentään väistötiloissa kuuluisat, keltaiset auringonkukat. Modernin taiteen museossa ihastuin de Kooningin abstrakteihin keväisiin teoksiin ja CoBrA (Copenhagen, Brussels, Amsterdam) -koulukunnan leikillisiin, lapsenomaisiin maalauksiin. 

Muodista sen verran, että kukkakuosia oli joka paikassa, myös Guccin ja Jimmy Choon ikkunassa. Ralph Laurenilla luotettiin trooppisiin, kirkkaisiin väreihin, Mulberrylla oli hempeää vaaleanvihreää ja Burberrylla karkkipaperimaisia metallivärejä. 

Mutta sitten siihen kosmetiikkatarjontaan, ja paras ensimmäiseksi.

Skins Cosmeticsin takia kannattaa jo melkein pelkästään matkustaa Amsterdamiin.

Skins Cosmeticsin liike sijaitsee suositulla ostosalueella, 9 pikkukatua, niin kuin aluetta kutsutaan.

Skins Cosmetics on täynnä harvinaisia designparfyymimerkkejä ja kosmetiikkaa, jota on muuten vaikea Euroopasta saada. Painotus kosmetiikan osalta on selvästi luonnollisella puolella. Skins Cosmeticsista löytyy mm. luonnonkosmetiikan luksussarja Patyka, Rodial, Rahua-hiustuotteet, Philosophy, Dr. Brandt ja ruotsalainen Estelle & Thild. Meikkipuolella on Laura Mercier!

Kuljin hyllyjä läpi ja tajusin, että varmaan kaikki minulle tuntemattomatkin merkit ovat jotakin huippukosmetiikkamerkkejä, kun ne kerran tässä seurassa olivat. Tuli hiukea tunne: niin paljon maailman parasta kosmetiikkaa saman katon alla, jotka pystyvät varmaan vaikka mihin ihmeisiin! Vaikka mitä huipputuotteita, joiden olemassaolosta en ole tiennyt!

Vaikka myyjät tarjosivat apuaan, en oikein osannut tarttua mihinkään. Dr. Brandtin BB-voidetta testasin, mutta se oli minulle liian tumma.

Skins Cosmeticsiin pitäisi ehdottomasti mennä pitkään mietityn ja harkitun ostoslistan kanssa! Minulle tuli shokki tarjonnasta, enkä osannut ostaa oikein mitään. Vähän samalla tavalla kuin ensimmäisen kerran Sephorassa New Yorkissa.  

   

Skins Cosmetics sijaitsi 9 pikkukadun ostosalueella, jossa oli muutenkin paljon söpöjä pieniä kauppoja. 

Tässä on Darlingsin mainoskyltti: Clothes, Coffee and Cupcakes. Niitä todella olikin, eli monessa vaatekaupassa oli samassa yhteydessä myös kahvila. 

Toinen harvinaisuus oli Jordaanin alueella tämä Perfumes of the Past -kauppa.

Tänne kannattaa suunnata, jos oma suosikkituoksu on lakkautettu jo vuosia sitten!

Nyt kauppa ei ollut auki, mutta tutkin pitkään kaupan ovessa olevia pikkuisia miniatyyripulloja.

Tunnistin sieltä Salvador Dalin turkoosissa huulipullossa olleen parfyymin, joka minulla oli joskus 1990-luvulla (viides hylly alhaalta, keskellä).  

Muutoin näin Amsterdamissa ainakin Kiehl'sin, joka oli sivukadulla luksusostoskadulta P.C. Hoofstraatilta, lähellä suuria taidemuseoita. Kiehl's sopikin sinne hyvin, sillä kivijalkamyymälä muistutti New Yorkin East Villagesta, josta Kiehl's on kotoisin. 

Keskihintaisemmalla ostoskadulla Leidestraatilla oli Inglotin iso pop-up myymälä, Hollannin oma merkki Rituals ja mm. Body Shop.  

Luonnonkosmetiikka oli selvästi myös suosittua, ja sitä myytiin lukuisissa ekokaupoissa ja mm. De Tuinen -ketjussa. Sieltä sai mm. Weledaa, Burt's Beesia ja hauskasti nimettyä Yes To Carrotsia. 

Suuria kosmetiikan ketjuliikkeitä vaikutti olevan kaksi: Ici Paris XL ja Douglas. Ici Parisissa oli perusselektiiviset merkit ja L'Orealit, ja Douglasissa vähän vielä laajempi tarjonta. Ketjujen siisteimmät ja ylellisimmät liikkeet olivat luksusostoskadulla P.C. Hoofstraatilla. 

P.C. Hoofstraatin Douglasissa oli harvinaisempia parfyymeja (Armani Privé, Tom Ford, Acqua di Parma, Hermes) ja laaja valikoima amerikkalaista laadukasta meikkimerkkiä Bobbi Brownia. Douglasissa myytiin myös OPI:n kynsilakkoja. 

OPI:a oli myös runsaasti keskihintaisemmalla Leidestraatilla sijaitsevassa DA-kosmetiikkaliikkeessä. DA myi myös Essieta. Lisäksi DA:ssa oli hollantilaista kynsilakkamerkkiä KOH:ia. Kynsilakkojen hinnat olivat edullisemmat kuin Suomessa, eli OPI:t 14,25 euroa ja Essiet 10,15 euroa. Saatavana olivat myös uusimmat kausikokoelmat; OPI:lta Mariah Carey ja Euro Centrale ja Essielta Madison Ave-Hue, jossa oli tosi nättejä liiloja.    

Sephoraa Amsterdamissa ei ole, vaikka Hollannissa kai muuten onkin. Mikähän tähän voisi olla selityksenä, en ymmärrä kun Amsterdam on kuitenkin pääkaupunki. 

Aikaisemmin Amsterdamissa on myös ollut Shu Uemuran liike, mutta nyt se on tietääkseni lopettanut. Harmi, koska olisin todella mielelläni käynyt siellä!

Onnistuin löytämään myös yhden metsästämäni harvinaisuuden Kruidvat-halpakauppaketjusta.

Kruidvat myi Essenceä, ja sain sieltä tämän kauan kaipaamani Peel Off -aluslakan glitterkynsilakkojen alle. 

Pakkauksessa lukee top innovation, ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Inhoan glitterlakkojen poistoa, mutta tällä aluslakalla ne pitäisi saada vain kuorittua pois kynneltä.

Jännityksellä odotan miten tämä toimii! Varovaisena tyttönä otin näin alkuun vain yhden pullon, vaikka saattaa kyllä tulla Amsterdamiin ikävä jos tämä toimii! 

Hintaa Essencen Peel Off -aluslakalla oli vain 2,39 euroa.

Jos Essencen Peel Off osoittautuu toimivaksi keksinnöksi, uskon kuitenkin että on vain ajan kysymys, milloin suuremmat kynsilakkamerkit tulevat perässä.


Tässä tällaista pientä katsausta Amsterdmin kosmetiikkatarjontaan. Itselleni jäi kaupungista hieman sekava kuva, sillä se oli levittäytynyt useisiin pieniin keskustoihin, joissa oli kaikissa oma tarjontansa. 

Onneksi olin tulostanut etukäteen Sinistä pintaa -blogista Hellinin mukavat Amsterdamin tuoksu- ja kosmetiikkatarjontaa koskevat jutut viime keväältä mukaani. Ilman niitä olisinkin ollut ihan hukassa!

Mennessä ostin Helsinki-Vantaan lentokentältä perinteiset Sensain kaksoispuhdistukset Cleansing Oil ja Creamy Soap varastoon. Hintaa niillä oli 38,20 euroa kappaleelta.

Lentokentän Finnair Shopista muuten sikäli suru-uutisia, että Finnair Shop luopuu luonnonkosmetiikkamerkki Weledasta. Se on ollut mielestäni toistaiseksi ainoa luonnonkosmetiikan merkki lentokentällä. Hyvänä puolena tässä oli tietysti se, että Weledan tuotteet olivat kaikki - 40 %:n alennuksessa.

En kuitenkaan ostanut Weledaa, vaan paluumatkalla Amsterdamin lentokentältä L'Occitanen kirkastavan Angelica-kasvoveden. Testailin hetki sitten erilaisia kasvovesiä, ja tästä pidin eniten, joten halusin sitä täysikokoisen pullon. Aion käyttää sitä aamupuhdistuksessa veden sijaan.

L'Occitanea saa Helsinki-Vantaan lentokentältäkin, mutta Amsterdamissa hinta oli 14,50 euroa. Täytyy huvikseni katsoa mitä se maksaisi Helsinki-Vantaalla, kun lennän seuraavan kerran. 

Amsterdamin lentokentällä pitäisi olla myös Victoria's Secretin myymälä. Se oli Euroopan ensimmäinen kun se avattiin vuonna 2011. Sen jälkeen myös Lontooseen on kai tullut Victoria's Secret. 

Victoria's Secret on kuitenkin Lounge 3:ssa, kun KLM lensi Suomeen Lounge 1:stä. Siellä käymiseen pitäisi varata kuulemma runsaasti aikaa, joten minulla ollut noin puoli tuntia ei riittänyt siihen. 

Muuten Amsterdamin lentokentän tax freessa on the usual suspects, eli isot selektiivisen kosmetiikan merkit. Lisänä on myös ranskalainen edullisempi Bourjois ja OPI, jolla oli saatavana myös Mariah Carey ja Euro Centrale -kokoelmaa. OPI:n kynsilakkojen hinta oli 11,40 euroa, eli aika paljon edullisempi kuin Suomessa.   

Lounge 1:ssä oli keskellä aulaa myös yllättäen laaja MAC:in tiski. MAC:in tunnuksia ei näkynyt kunnolla missään, mutta kyllä, siinä se oli, en nähnyt unta! Muutoin olen nähnyt MAC:ia Euroopassa mm. Kööpenhaminan ja Munchenin lentokentillä.