Pukeutumisoppaan kansi oli minusta ensin jostakin syystä vanhanaikaisen näköinen. Mutta kun kuvia katsoi tarkemmin, näki kuinka nerokkaasti ja inspiroivasti asut olikaan koostettu: pinkki jakku ja hopeinen miesten kello, valkoiset naiselliset korkokengät mustan mekon kanssa, pirteä keltainen jakkutakki ja runsaat helmikorut punatukkaisella naisella. Arkisia, toteuttamiskelpoisia vaatteita with a fashion twist.
Kirjan kirjoittaja, helsinkiläinen pukeutumisvalmentaja Kikka Seppä (Dress You Up -yritys ja Dress You Up -blogi) kuvaa kirjassa hyvin juuri sen tunteen, kun näkee jollakin täydellisesti onnistuneen asukokonaisuuden. Sellaisiakin asuja on kansikuvassa.
Kiinnostuin Kikka Sepästä kun hän antoi mielestäni hyviä pukeutumisneuvoja Pupulandia-blogin Jennille, jolla on jo itselläänkin todella hyvä tyylisilmä. Juttu Pupulandia-blogissa täällä (Muotibloggaaja pukeutumisneuvojalla, osa 1) ja täällä (osa 2).
Kikka Sepän Löydä oma tyylisi -kirjan malleina on tavallisia naisia, vähän kuin meikkitaiteilija-kampaaja Mariela Sarkiman Make-Up Biblessa ja Hair Biblessä.
Kikka Sepän mukaan jos lukija saa edes yhden toteuttamiskelpoisen vinkin kirjasta, se on täyttänyt tarkoituksensa. Minä sain oman vinkkini heti alussa: jos on leveät hartiat, vartalon mittasuhteita voi tasapainottaa kantamalla suurikokoista laukkua lantion kohdalla. Näin yksinkertaista se voi olla kunhan sen vain tietää!
Heti alkuun selitetään myös, miksi ei kannattaisi tehdä kuten minä usein teen: ihastuu johonkin vaatteeseen lehtikuvassa tai näyteikkunassa ja ostaa sen, mutta tyyli ei näytä hyvältä itsellä. Syynä tähän virheeseen on yleensä vartalomalli.
Aiempien pukeutumisoppaiden ja loistavien Trinnyn ja Susannahin What Not To Wear -neuvojen perusteella luulin itse aikoinani olevani pylväs eli Y (leveät hartiat, kapea suora lantio, ei vyötäröä) tai H (sama miinus hartiat eli tasapaksu). Vasta kun olin stylistillä, joka kylmästi mittasi vartaloni mittasuhteet, ymmärsin olevani lähes tiimalasi tai ainakin pehmeä H, eli H-vartalo, jolla on vyötärö. Tämä muutti pukeutumiseni kokonaan niin, että nykyään pyrin aina korostamaan vyötäröäni, kun ennen piilottelin sitä. Oman vartalomallin määrittämiseen kannattaa siis panostaa!
Päävartalomallit ovat A, Y, H ja X. Harva on vartaloltaan täsmälleen mikään näistä. Edes kaksi A-vartaloa eivät ole välttämättä keskenään samanlaiset. Useimmat ovat vielä yhdistelmiä joistakin, kuten minä Y:n, H:n ja X:n väliltä.
Periaatteessa kaikki vartalotyypit puetaan ymmärtääkseni kohti optimaalia naisen vartaloa eli X:ää.
A-vartaloisen kapeaa yläosaa neuvotaan Löydä oma tyylisi -kirjassa tasapainottamaan runsaudella: huiveilla, olkatoppauksilla, venepäänteillä, röyhelöillä, boleroilla ja isoilla kuvioilla. Y-vartaloisella näiden ohjeiden voisi ajatella toimivan juuri toisinpäin. Leveäharteiselle Y:lle eli pylväälle neuvotaan myös halterneck, jonka ohjeen olen itsekin saanut. Se luo yläosaan kaventavan A-linjan.
Peittämisen lisäksi kaikki vartalotyypit saavat kirjassa ohjeita mitä kannattaa korostaa: A-vartalon kapeaa vyötäröä ja kaunista lantion kaarta, Y-vartalon kiinteää peppua ja hoikkia jalkoja. Y voi korostaa alavartaloaan yksityiskohdilla kuten taskuilla. Itse olen aikoinaan saanut ohjeen käyttää vaakaraidallisia hameita, ja ne tekevätkin taianomaisesti vartalostani täydellisen kurvikkaan tiimalasin.
Yksi neuvo on kirjassa yleispätevä: säkkimäisiin tai ylisuuriin vaatteisiin pukeutumisessa vaaditaan aina paljon taitoa. Sen vuoksi erityisesti suoravartaloisten H:iden kannattaa olla niiden kanssa tarkkana. Pätee myös niihin suurikokoisiin naisiin, jotka luulevat olevansa O-vartaloita. Todellisuudessa sieltä alta löytyy kirjan mukaan joku 4:stä vartalotyypistä, joihin saa vain turhia lisäkiloja ylisuurilla, muodottomilla vaatteilla. Erityisvinkkinä isokokoisille naisille kirjassa annetaan muotoillut nahkajakut, jotka näyttävät heillä upeilta!
X-vartalolla on aika helppoa, voi vain juhlia kruununjalokiveään eli vyötäröä. Inspiraatiota kannattaa hakea erityisesti 1950-luvun muodista.
Vartalomallien jälkeen kirjassa on oma lukunsa väreistä. Jälleen kirjan kansikuva on hyvä todiste siitä, kuinka paljon väreillä voi vaikuttaa. Erityisesti tästä on hyötyä kirjan mukaan 40 ikävuoden jälkeen. Värijaottelu perustuu kirjassa tutuille vuodenajoille, vaikka kirjoittajan mukaan riittää jo se, että tunnistaa onko iho kylmä vai lämmin sävyltään. Kylmiä sinipohjaisia värejä voi huoletta yhdistellä keskenään, samoin kuin lämpimiä keltapohjaisia.
Värejä kannattaa kirjan mukaan käyttää, sillä "Onnistunut ja edustava kokomustan käyttö pukeutumisessa vaatii aina harjaantunutta tyylitajua ja pukeutumisen osaamista.". Ainoastaan talvinaiselle musta aidosti sopii. Yllättävästi myös business-pukeutumisessa mustaa kannattaisi kirjan ohjeiden mukaan välttää, sillä se antaa helposti negatiivisen vaikutelman. Parempia värejä olisivat tummansininen ja harmaa.
Kirjan mukaan mustan värin helppous pukeutumisessa perustuu ainoastaan sen kykyyn olla näkymätön ja jäämättä ihmisten mieleen. Positiivisena esimerkkinä tästä on pikkumusta, little black dress tai mustat suorat housut. Oikealla vartalotyypin mukaisella pukeutumisella saavutetaan kuitenkin yhtä hyvin hoikentava vaikutus ja saadaan muita etuja.
Vartalomallin ja värien jälkeen kirjassa perehdytään vaatekaapin avainvaatteisiin. Jos tuntuu että täydestäkään vaatekaapista ei löydy mitään päällepantavaa, sieltä puuttuvat kirjan mukaan todennäköisesti juuri henkilökohtaiset avainvaatteet, joita on max 8 kpl. Nämä pätevät yhtä hyvin silloinkin, jos tuntuu että kiinnostusta pukeutumiseen tai ylimääräistä rahaa ei ole.
Avainvaatteiden hankkimisessa hyödynnetään kaikki siihen mennessä kirjassa opittu, eli tieto vartalomallista ja väreistä. Loput on oikeastaan kiinni vain asustamisesta.
En nyt paljasta niitä avainvaatteita tässä, mutta sanotaan että muutama niistä on jo vilahtanut tässä tekstissä!
Pukeutumisoppaan Tilannepukeutuminen-osiossa tunsin syyllisyyttä, sillä olen itse nimenomaan ohjeiden vastaisesti sekoittanut sporttisen tyylin ja urheilupukeutumisen kulkiessani vapaa-ajalla joka paikassa juoksutrikoissa ja balettivaatteissa. Myöskin työpukeutumisen sääntöjä rikon jatkuvasti liian epämuodollisella ja muodikkaalla pukeutumisella.
Kirjan loppuosassa päästään huvittelemaan ja saadaan neuvoja siihen, miten oman tyylin voi parhaiten löytää. Esimerkkeinä on sekä kuuluisuuksia (Patti Smith, Janis Joplin, Catherine Deneuve...) että kiinnostavia suomalaisia naisia. Iloisena yllätyksenä lopussa on esitelty myös kirjan kuvissa esiintyvien naisten tyylit, jotka ovat kirjoittajan, Kikka Sepän asiakkaita.
Kirjasta selviää, että muiden ihailema tyyli voi löytyä vasta nelikymppisenä, värien käyttö on pukeutumisessa tärkeää ja että niillä tytöillä, joilla on vähiten rahaa, on yleensä kiinnostavimmat vaatekaapit, koska se pakottaa luovuuteen. Samaa vaatetta pitää käyttää monella tavalla ja uudet hankinnat pitää suunnitella tarkkaan.
Lopuksi saadaan neuvoja asustamiseen, joka koetaan kirjan mukaan usein vaikeaksi. Kirjassa kerrotaan hyvä esimerkki: asusta siniset farkut ja vaaleanpunainen t-paita esimerkiksi vaaleansinisellä sifonkihuivilla, tummanruskealla nahkavyöllä, sandaleteilla ja aurinkolaseilla. Heti mielenkiintoista ja tyylikästä!
Peittämisen lisäksi kaikki vartalotyypit saavat kirjassa ohjeita mitä kannattaa korostaa: A-vartalon kapeaa vyötäröä ja kaunista lantion kaarta, Y-vartalon kiinteää peppua ja hoikkia jalkoja. Y voi korostaa alavartaloaan yksityiskohdilla kuten taskuilla. Itse olen aikoinaan saanut ohjeen käyttää vaakaraidallisia hameita, ja ne tekevätkin taianomaisesti vartalostani täydellisen kurvikkaan tiimalasin.
Yksi neuvo on kirjassa yleispätevä: säkkimäisiin tai ylisuuriin vaatteisiin pukeutumisessa vaaditaan aina paljon taitoa. Sen vuoksi erityisesti suoravartaloisten H:iden kannattaa olla niiden kanssa tarkkana. Pätee myös niihin suurikokoisiin naisiin, jotka luulevat olevansa O-vartaloita. Todellisuudessa sieltä alta löytyy kirjan mukaan joku 4:stä vartalotyypistä, joihin saa vain turhia lisäkiloja ylisuurilla, muodottomilla vaatteilla. Erityisvinkkinä isokokoisille naisille kirjassa annetaan muotoillut nahkajakut, jotka näyttävät heillä upeilta!
X-vartalolla on aika helppoa, voi vain juhlia kruununjalokiveään eli vyötäröä. Inspiraatiota kannattaa hakea erityisesti 1950-luvun muodista.
 |
Itse olen värianalyysin perusteella kevät, jolle sopivat heleät värit. |
Vartalomallien jälkeen kirjassa on oma lukunsa väreistä. Jälleen kirjan kansikuva on hyvä todiste siitä, kuinka paljon väreillä voi vaikuttaa. Erityisesti tästä on hyötyä kirjan mukaan 40 ikävuoden jälkeen. Värijaottelu perustuu kirjassa tutuille vuodenajoille, vaikka kirjoittajan mukaan riittää jo se, että tunnistaa onko iho kylmä vai lämmin sävyltään. Kylmiä sinipohjaisia värejä voi huoletta yhdistellä keskenään, samoin kuin lämpimiä keltapohjaisia.
Värejä kannattaa kirjan mukaan käyttää, sillä "Onnistunut ja edustava kokomustan käyttö pukeutumisessa vaatii aina harjaantunutta tyylitajua ja pukeutumisen osaamista.". Ainoastaan talvinaiselle musta aidosti sopii. Yllättävästi myös business-pukeutumisessa mustaa kannattaisi kirjan ohjeiden mukaan välttää, sillä se antaa helposti negatiivisen vaikutelman. Parempia värejä olisivat tummansininen ja harmaa.
Kirjan mukaan mustan värin helppous pukeutumisessa perustuu ainoastaan sen kykyyn olla näkymätön ja jäämättä ihmisten mieleen. Positiivisena esimerkkinä tästä on pikkumusta, little black dress tai mustat suorat housut. Oikealla vartalotyypin mukaisella pukeutumisella saavutetaan kuitenkin yhtä hyvin hoikentava vaikutus ja saadaan muita etuja.
Vartalomallin ja värien jälkeen kirjassa perehdytään vaatekaapin avainvaatteisiin. Jos tuntuu että täydestäkään vaatekaapista ei löydy mitään päällepantavaa, sieltä puuttuvat kirjan mukaan todennäköisesti juuri henkilökohtaiset avainvaatteet, joita on max 8 kpl. Nämä pätevät yhtä hyvin silloinkin, jos tuntuu että kiinnostusta pukeutumiseen tai ylimääräistä rahaa ei ole.
Avainvaatteiden hankkimisessa hyödynnetään kaikki siihen mennessä kirjassa opittu, eli tieto vartalomallista ja väreistä. Loput on oikeastaan kiinni vain asustamisesta.
En nyt paljasta niitä avainvaatteita tässä, mutta sanotaan että muutama niistä on jo vilahtanut tässä tekstissä!
 |
Tätä vihertävää housupukua kierrätetään kirjassa paljon. Tässä se on asustettu kiinnostavasti sinisellä huivilla ja viininpunaisella leveällä vyöllä, en olisi kyllä itse ikinä tullut ajatelleeksi! Housupuku demonstroi tässä myös oikeaa hihan ja lahkeen pituutta sekä hyvää istuvuutta. |
Pukeutumisoppaan Tilannepukeutuminen-osiossa tunsin syyllisyyttä, sillä olen itse nimenomaan ohjeiden vastaisesti sekoittanut sporttisen tyylin ja urheilupukeutumisen kulkiessani vapaa-ajalla joka paikassa juoksutrikoissa ja balettivaatteissa. Myöskin työpukeutumisen sääntöjä rikon jatkuvasti liian epämuodollisella ja muodikkaalla pukeutumisella.
Kirjan loppuosassa päästään huvittelemaan ja saadaan neuvoja siihen, miten oman tyylin voi parhaiten löytää. Esimerkkeinä on sekä kuuluisuuksia (Patti Smith, Janis Joplin, Catherine Deneuve...) että kiinnostavia suomalaisia naisia. Iloisena yllätyksenä lopussa on esitelty myös kirjan kuvissa esiintyvien naisten tyylit, jotka ovat kirjoittajan, Kikka Sepän asiakkaita.
 |
Yksi kirjan kiinnostavimpia osioita oli tämä, jossa kerrottiin yhden naisen kohdalla kuinka avainvaatteita yhdistelemällä saa monta eri asukokonaisuutta. Esimerkiksi alakuvan venemallinen neuleen pääntie sopii erityisen hyvin A-vartalolle, ja petroolinvärinen t-paita neuleen alla antaa pukeutumiseen kerroksellisuutta ja mielenkiintoa. Yläkuvassa samat tiilenpunaiset kapeat housut yhdistettynä tyylikkäämmin villakangasjakkuun. |
Lopuksi saadaan neuvoja asustamiseen, joka koetaan kirjan mukaan usein vaikeaksi. Kirjassa kerrotaan hyvä esimerkki: asusta siniset farkut ja vaaleanpunainen t-paita esimerkiksi vaaleansinisellä sifonkihuivilla, tummanruskealla nahkavyöllä, sandaleteilla ja aurinkolaseilla. Heti mielenkiintoista ja tyylikästä!
