Sensai Sensai (+ 2 hyvää meikkisivellintä)

Sanon heti alkuun, että tämä blogijuttu on tehty yhteistyössä Sensain kanssa. 

Aion nimittäin hehkuttaa tässä täysillä Sensain tuotteita, joita olen itse käyttänyt säännöllisesti vuodesta 2006 asti. Alunperin niitä suositteli minulle kosmetologi Nina Orell, jonka liikkeessä Mannerheimintiellä myytiin Sensain ihonhoitotuotteita (ja Diorin meikkejä, best of the best!).

Vasta nyt saatuani blogin kautta kutsun Sensain esittelytilaisuuteen, opin kuitenkin kunnolla käyttämään ko. tuotteita. Samalla sain selityksen siihen, miksi Kanebo-tuotemerkki on pikkuhiljaa vuosien varrella kadonnut ja vaihtunut Sensaihin.

Sensai on japanilaisen Kanebo-yhtiön premium-brändi, jossa käytetään vain parhaimpia raaka-aineita. Sitä tehdään Japanissa vain vientiin. Kanebo tuli myyntiin Euroopassa jo 1970-luvulla, alunperin Lontooseen Harrodsille.

Luksusmerkille sopivalla tavalla Sensain esittelytilaisuus pidettiin Radisson Blu Seaside -hotellin ylellisessä loungessa, josta oli huikea merinäköala. 

Helsingin sää on ollut viime päivinä hyvin harmaa, joten ihanana kontrastina marraskuuhun saimme kuulla, miten Sensain tuotteilla voi hemmotella ja hoitaa ihoaan arjessa.

Tässä kouluttajamme Tuija Lindström esittelee Sensai-koruaan, jonka sisällä on Koishimaru-silkkiä, jota on käytetty kaikissa Sensain tuotteissa. 

Sensain tausta on japanilaisessa ihonhoitoperinteessä, jossa tavoitellaan mahdollisimman kirkasta ja heleää ihoa. Tiedättehän japanilaisten naisten geishamaisen sileät kasvot. Olen itse havainnut käytännössä, että Sensain tuotteilla pääsee juuri tähän.

Tärkeää on ihon huolellinen puhdistus, jonka jälkeen kosteusvoiteetkin imeytyvät paremmin. 

Puhdistus toteutetaan kaksoispuhdistuksena. 

Ensin iholta puhdistetaan öljypohjainen meikki ja tali öljyä sisältävällä 1. vaiheen tuotteella. Ykkösvaiheen tuotteita on Sensailla 5 erilaista, ja niiden valinnassa ei ole väliä ihotyypillä. Pitää vain tietää haluaako mielummin tuubin vai pullon ja käyttääkö meikkiä paljon vai vähän.

Itse käytän yleensä tehokasta 1. Cleansing Oilia. Nyt halusin kokeilla jotakin uutta, ja testasin 1. Cleansing Gelia. Siinä oli ihana sitruksinen tuoksu ja mukana silkkirakeita.

Toisen vaiheen puhdistuksessa on sitten merkitystä myös ihotyypillä, kun iholta poistetaan vesipohjainen lika ja kuolleet ihosolut. Omalle kuivahkolle sekaiholleni olen käyttänyt jo vuosia 2. Creamy Soapia, joka kuorii kevyesti samalla kun puhdistaa.  

Tärkein oivallus oli kuitenkin, miten puhdistustuotteet kannattaisi levittää, jotta puhdistus olisi mahdollisimman tehokas. Samoja ohjeita voi käyttää myös muihin meikinpuhdistusaineisiin, eli ei tarvitse välttämättä olla kallista Sensaita.

Aluksi öljy tai saippua hierotaan käsiin, ja sitten kasvot käydään läpi pyöritellen ensin otsalta ja sitten ohimoilta sekä poskilta alas leukaan. Tästä siirrytään kasvojen keskiosaan nenään ja nenänpieliin, huuliin ja lopuksi kaulaan. 

Puhdistustuotteiden poispyyhkimiseen voi molemmissa väleissä käyttää Sensain Sponge Chief -puhdistusliinaa, joka samalla viimeistelee puhdistuksen. Sillä välttyy pitkin käsiä valuvan ja hihat kastelevan veden lotraukselta. 

Tässä kouluttajamme Tuija demonstroi, miten liina kannattaa kiertää käden ympärille puhdistusta varten. 

Itseasiassa koin tässä vaiheessa jonkinlaisen déjà vu -ilmiön, kun tajusin että Tuija on vuonna 2006 Sokoksella myynyt minulle Sensain Silky Purifying Peeling Powder -entsyymikuorinnan ja antanut ohjeet sen käyttöön. En kehdannut sanoa, että sama luottotuote on viikottaisesta käytöstä huolimatta minulla vieläkin. Muistan, että kuorinta-aine tuntui hurjan kalliilta ostettaessa ja mietin sen hankkimista pitkään. Nina Orellkin ihmetteli, kun ostin häneltä mielummin meikkejä kuin kasvojenkuorinnan, jota hän suositteli. Sensain kuorinnan hinta oli silloin muistaakseni n. 50 euroa, nyt n. 70 euroa. Silloin en kyllä tiennyt että sama purkki kestäisi minulla 8 vuotta!

2. vaiheen Creamy Soapia en ollut osannut ennen tätä esitystä vaahdottaa oikealla tavalla. Se kannattaa tehdä käsissä eikä kasvoilla, jolloin puhdistus on hellävaraisempaa. 

Sensain ohjeilla kasvovettä ei enää tarvita, koska puhdistus on niin tehokas. Sen sijaan Sensailla on hoitovesiä, joita käytetään ns. kaksoiskosteutukseen.

Katsotaanpa tätä ohjekorttia vielä uudelleen, sillä alarivillä ovat kaksoislevityksen liikkeet. Selkeämpi animaatio samasta asiasta on Sensain nettisivuilla täällä. 

Hoitovesi - 1. Lotion - ja kosteusvoide - 2. Emulsion - levitetään peräkkäin ensin keskelle kasvoja ja siitä pyöritellen ylös otsalle ja alaspäin poskia pitkin kohti leukaa. Tuotteet kannatta hieroa ensin käsiin, jotta ne lämpiävät ja imeytyvät siten paremmin. 

Lopuksi ihoa painellaan kämmenillä, joka tavallaan sinetöi voiteet ihoon. Tällä rituaalilla, samoin kuin Sensain voiteiden tuoksulla on rauhoittava vaikutus, joka valmistaa yöhön. Kannattaa ottaa se muutama minuutti päivästä tähän. Because you're worth it, niin kuin eräs toinen merkki sanoo. 

Aamupuhdistukseen en Sensaita käytä, vaikka 2. vaiheen putsari kävisi kyllä siihenkin. 1. vaiheen putsaria ei aamupuhdistuksessa tarvita.

Aluksi pidin tätä Sensain puhdistuksen ja kosteutuksen ykkös-kakkos hässäkkää vaikeasti lähestyttävänä. Nyt se on minusta päinvastoin hyvin selkeää.

Sekä etu että haitta Sensailla on se, että kaikkia tuotteita tarvitaan kaksi. Se nostaa aloituskustannuksia ja voi vähentää sikäli asiakkaita, mutta toisaalta myös lisää myyntiä, kun asiakas ostaa yleensä samalla kerralla kaksi tuotetta. 

Sensain tuotteet kannattaa ostaa tavaratalosta, joiden konsulenteilta saa varmasti näitä samoja hyviä ohjeita tuotteiden käyttöön.

Meikkisiveltimet suosittelen ostamaan Stockmannilta, jossa myydään paljon eri merkkejä, mukaanlukien MAC ja Bobbi Brown. Myyjiltä saa neuvoja, ja he pystyvät valitsemaan parhaat siveltimet joka merkiltä.

Itse olen ostanut Stockmannin kosmetiikkaneuvojan suosituksesta Sensailta nämä kaksi sivellintä, jotka tulivat nyt myös Sensain goodie bagissa. 

Sensain poskipunasivellin on unelmanpehmeä ja sopivan siro poskipunan levittämiseen. Se häivyttää kuin automaatti.

Silmämeikin teen nykyään pelkästään Sensain pienellä silmämeikkisiveltimellä. Sillä voi häivyttää samalla kun levittää, ja se on sopivan pieni, joten sillä saa tarkkaakin jälkeä. Siveltimen toisella puolella levitän vaalean värin ja toisella tumman. Nyt olin iloinen että sain Sensailta toisen kappaleen näitä silmämeikkisiveltimiä, niin alkuperäistä ei tarvitse pestä niin usein. Olinkin juuri menossa ostamaan toista kappaletta Stockmannilta, joten mahtava tuuri!

Juhlakampaus ja -meikki Helsingissä edullisesti

No tässä on nyt sanayhdistelmä, jonka ei luulisi olevan kovin helposti mahdollinen. Itse olen kuitenkin löytänyt siihen aika toimivan combon. 

Silti säälittää morsiamet, jotka yrittävät löytää Helsingistä meikkausta ja kampausta häihin itselleen, mahdollisesti kaasoilleen ja muille hääseurueessa. Se asettaa paikallekin paljon vaatimuksia: pitäisi olla useampi kampaaja ja meikkaaja jos kaikki halutaan saada valmiiksi samaan aikaan ja sijainnin pitäisi olla hyvä. Lisäksi olisi kiva jos paikka olisi viihtyisä sekä tunnelma mukava ja juhlava. 

Vaikka Helsingissä tarjontaa on enemmän kuin pienillä paikkakunnilla, on vaikeaa tietää mikä on oikeasti hyvä. Lisäksi hinnoissa tuntuu olevan usein aika paljon hää-lisää. Se yli 300 euroa häämeikistä ja -kampauksesta, mikä Helsingin huippupaikoissa tuntuu nyt olevan hintataso, ei tunnu enää kohtuulliselta. 

Itsekin silti panostaisin häihini vähän enemmän, ja olenkin suositellut morsiamille hinnasta huolimatta meikkaukseen erikseen huippuammattilaisia kuten Nina Orellia Töölönlahdella ja Make Up For Everin Julius Sepposta Kalliossa. Jos haluaa meikkauksen ja kampauksen kotiin tai hotelliin, on GMC Studion Minna Granqvist aivan ihana. Nämä ovat siis palveluita, joita olen itse käyttänyt. Varmaan muitakin hyviä on vaikka kuinka paljon, ne pitäisi vain tietää. 

Nyt olin menossa taas häihin vieraaksi, ja halusin laittaa saman mekon kuin viimeksikin edellisissä häissä viime kesänä. Se on Marimekon palkitun Satu Maarasen suunnittelema Guassi Marimekon kevään 2013 mallistosta. 

Jos käyttää samaa mekkoa monissa juhlissa, on hauskaa saada vähän vaihtelua asuun puolestaan kampauksella ja meikillä. Viime kesänä kävin edullisesti meikissä Stockmannilla ja pikakampauksessa Piece of Hair -kampaamossa Citycenterissä Helsingin keskustassa (juttuni täällä). Se oli sen verran toimiva yhdistelmä, että ajattelin että satsaan taas sen n. 50 euroa meikkiin ja kampaukseen, vaikka olinkin vain vieraana häissä. Aiemmin olen yleensä tehnyt meikin ja kampauksen häihin itse, ellen ole ollut kaasona.

Stockmannin meikkauspalveluun on ollut usein Hullujen Päivien -tarjouksessa 25 euron lahjakortteja. Normaalihinta ei ole kyllä kallis sekään, 30 euroa. Häämeikkikin siellä maksaisi vain 55 euroa (hinta sisältää vielä uskomatonta kyllä koemeikinkin). Ajanvaraus on kätevästi netissä.

Innostuin keväällä kovasti vintage-kampauksista. Sellainen olisi sopinut mielestäni hyvin vähän 1960-luvun tyyliseen Marimekon mekkooni, ja ollut lisäksi erilainen kuin viime kesän Piece of Hairissa tehty löysä kiharanuttura. 

Vintage-kampauksia tehdään ainakin Töölössä sijaitsevassa 1950-luvun tyylisessä Pinkki Paplari -kampaamossa, jossa kävin myös keväällä kampauskurssin (juttuni täällä). Juhlapäivän kiireisen aikataulun vuoksi en uskaltanut nyt itse lähteä yrittämään kampauksen tekemistä ja stressaamaan siitä. Pinkki Paplarissa pikakampaus - Quickie Do - kestää n. 15 minuuttia ja maksaa 20-25 euroa. Minulla oli kuitenkin huono tuuri, ja Pinkki Paplari oli varattu kampauskurssiin juuri häiden ajankohtana.

Selvittelin, onko Helsingin keskustaan tullut muualle kuin Piece of Hairiin Redken Style Lab -pikakampauspalvelua. Konsepti walk in -pikakampauksista n. 20 eurolla on niin loistava, että luulisi että jotakin kilpailua olisi. Tosin se vaatii kampaamoltakin aika paljon: pitää jatkuvasti olla kampauksia osaavia kampaajia vapaana sekä liike mieluiten auki lauantaisin ja arkisin alkuillasta, jolloin suurin kysyntä kampauksille varmaan on. 

Kivalta vaikuttavassa Black Out Hairissa Kasarmikadulla on myös Minute Lounge -palvelu, jossa saisi pikakampauksen 30 eurolla, aika 20 minuuttia. Idea oli sama kuin Piece of Hairissa, eli muutamia kampausmalleja, joista voi valita: suoristus, kiharakampaus, yksinkertainen nuttura jne. 

Black Out Hairissakaan ei pikakampauksia tekevä kampaaja valitettavasti ollut paikalla häiden lauantaina. Tämä on juuri tällaisen pikakampauspalvelun vaativa puoli: aikoja pitäisi olla tarjolla runsaasti, jotta asiakkaat turvautuisivat niihin myös vähän ex tempore. 

Päädyin siis kuitenkin uudelleen Citycenterin Piece of Hairiin.

Sinnekin kannattaa varata aika ainakin kiireisinä kesälauantaina etukäteen, jotta varmasti pääsee. 

Piece of Hairissa juhlakampauksia tehdään kuin liukuhihnalta, eikä tosiaan maksa paljon. 20 minuuttia 20 euroa, ja euron jokaiselta ylittävältä minuutilta, riippuen hiusten pituudesta ja paksuudesta.   

Piece of Hairin Redken Style Minute Labissa kampausmallit vaihtuvat aina ajoittain. Nyt näyttäisi olevan tarjolla Boheemi letitys, Moderni niskanuttura, Pehmeät laineet ja Trendikäs lettikampaus.

Toiveita saa kuitenkin esittää, ja kampauksia voi vähän muunnella. Minulle tehtiin ihan vain tavalliset suoristusrautakiharat, jotka sopivat kuitenkin mukavasti vintage-tyyliin. Ja hinta oli se ihanan halpa 20 euroa, ja kiharat kyllä paremmat kuin mihin olisin itse pystynyt. 

Meikkausaika minulla oli sitten Helsingin Stockmannille.

Meikkaus tehdään yleensä Estee Lauderin pisteellä, jossa on paikat kahdelle meikattavalle. Meikkaajia ovat Stockmannin kosmetiikkaneuvojat, jotka ovat tosi taitavia. Vaikka meikkaus tapahtuu tavaratalon kosmetiikkaosastolla, ei siinä ole suoraan muiden asiakkaiden silmien alla vaan ihan omassa rauhassa.

Ja hyvä puolihan tavaratalossa tehtävässä meikissä on se, että meikkaajien käytössä ovat kaikki tavaratalossa myytävät meikkimerkit, joten he voivat valita parhaat tuotteet jokaiselta merkiltä. Minun meikissäni esimerkiksi käytettiin Giorgio Armanin voidemaista luomiväriä, jota meikkaaja piti parempana kuin muiden merkkien.  

Kosmetiikkapalvelun lisäksi Stockmannilla on mahdollisuus saada meikkejä myös MAC:n ja Bobbi Brownin pisteillä, joihin on omat ajanvarauksensa ko. tiskeiltä.

Toiveeni vintage-tyylisestä meikistä toteutettiin ihanalla tavalla. Meikki oli Marilyn Monroe -tyyyppinen luonnollisella ruskealla luomivärillä ja huimilla mustilla silmänrajauksilla. Irtoripset maksoivat extraa 5 euroa, mutta olivat todellakin sen arvoiset. 

Silmämeikissä oli käytössä Chanelin duo 20 Taupe-Délicat. Punainen huulipuna oli luksusmerkki Sisleyn uusi Phyto-Lip Twist -huulipunakynä. 

Kivaa oli myös se, että meikistä tuli tosi erilainen kuin edellisellä kerralla Stockalla meikattavana ollessani, vaikka mekko olikin sama. 

Irtoripsiä minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Ne kestivät ripsissäni hyvin myös seuraavaan päivään, joten olin hehkeä häiden jälkeisenäkin päivänä, jolloin on usein brunssi tms. Samoin tuollainen kiharakampaus on kiva, kun siitä saa nauttia vielä monta päivää juhlien jälkeenkin. 

Olinkin Stockalla tehtyyn meikkiin taas niin tyytyväinen, että olen varannut meikin sieltä myös seuraaviin, heinäkuun lopussa oleviin häihin. Myös edellisissä häissä ollut ystäväni oli käynyt suosituksestani Tapiolan Stockmannilla meikissä, ja hänelläkin oli upea sininen, 1960-luvun tyylinen Mad Men -silmämeikki. Samoin sitä edellisiin häihin viime kesänä toiselle ystävälleni tehtiin meikki Stockmannilla samaan aikaan kuin minulle, ja se oli kaunis eteerinen, hänelle sopiva vaaleansininen.

Heinäkuun häihin en ajatellut ottaa kampausta, sillä mekkoni on vähän hippie-dippie Marimekon pitkä Hulmukka, johon sopivat mielestäni ihan vain luonnollisesti auki olevat, suorat hiukset. Lisäksi aikataulu on taas kiireinen, sillä häät ovat aika kaukana Helsingistä, ja minulla on oikastaan aikaa vain joko meikkiin tai kampaukseen. Tässä tulevat muuten myös Stockmannin hyvät puolet esille: tavaratalo aukeaa jo klo 9.

Jännittävää nähdä millaisen meikin meikkaaja tekee Marimekon siniseen maksimekkooni! Olenkin oppinut, että asun kuva kannattaa olla mukana (jos se ei ole siis jo päällä) meikkiin tai kampaukseen mennessä, niin siitä näkee vähän juhla-asun tyyliä.   

Vintage-tyyliseen pikakampaukseen toivon pääseväni seuraavan kerran kun juhlakampausta tarvitsen Pinkki Paplariin. Myös Töölössä sijaitsevasta 1950-luvun tyylisestä Marilyn-kampaamosta olen kuullut hyvää palautetta. Siellä kampauksen tai meikin hinta on 60 euroa, 45 minuuttia.

Samoin kuvassa olevassa Fabianinkadulla sijaitsevassa Pin-Up Garage -kaupassa on kampaus- ja meikkauspalvelu. Siellä pin-up -tyylinen pikakampaus maksaa 45 euroa, 1/2 tuntia, kevyt päivämeikki 45 euroa ja voimakas ilta/juhlameikki 75 euroa. 

Näistä siis Pinkki Paplarin pikakampaus 20-25 euroa, 15 minuuttia on kyllä ehdottomasti kilpailukykyisin hinnaltaan.

Kaikista paikoista saa myös vintage-tyylisen häämeikin ja -kampauksen, jollainen olisi aivan ihana, sekä muitakin meikkaus- ja kampauspalveluita!

Kevätmeikkiviikko; vaaleanpunaista

Suosikkivärini keväisin meikissä on vaaleanpunainen. 

Vaaleanpunainen sopii hyvin omille vihreille silmilleni, mutta kivalta se näyttää mielestäni myös sinisten ja ruskeiden silmien kanssa. 

Siihen nähden että vaaleanpunainen on niin ihana, sitä näkyy kevään meikkikokoelmissa yllättävän vähän. 

Omissa kevätmeikeissäni vaaleanpunaista on vain tuossa IsaDoran tämän kevään 2013 Bella Vita -kokoelman Gelato-luomiväripaletissa, joka näkyy kuvassa oikeassa laidassa keskellä (saatu testattavaksi blogia varten).

Yritinkin tehdä kevätmeikkiä ensin Gelaton vaaleanpunaisella. Se oli kuitenkin mattasävy, ja jotenkin himmeä ja liikaa ihonvärini sävyinen. Mitään hehkuvaa, keväistä vaaleanpunaista jälkeä en sillä saanut. 

Niinpä minun oli pakko vaihtaa luottovaaleanpunaiseeni, Nina Orellin Sunset-luomiväriin.

Nina Orell on meikkaaja-maskeeraja, jolla on meikkistudio Mannerheimintiellä Helsingissä. Hänellä on myynnissä myös oma sivellin- ja meikkisarjansa, jonka tuotteet ovat minusta yllättävän hyviä.

Tämän Sunsetin olen kyllä ostanut jo vuonna 2006, joten en valitettavasti tiedä kuuluuko se enää valikoimaan. Se on kuitenkin edelleen paras vaaleanpunaiseni, sopivassa suhteessa hohtava ja lämmin, jopa aavistuksen persikkainen sävy. 

Silmämeikki:

Taas nopea, arkiaamuihin soveltuva yhden luomivärin meikki. 

Vaaleanpunainen luomiväri kannattaa rajata aina voimakkaasti mustalla, ja käyttää lisäksi runsaasti mustaa maskaraa, etteivät silmät ole itkuisen näköiset.

Myös Diorin tämän kevään Cherie Bow -kokoelmassa (kokoelmaesittelyni täällä) nähtiin erilaisia vaaleanpunaisia. 

Kokoelman mainoskuvakin oli ns. total look vaaleanpunaisella. 

Huulimeikki:

Toisin kuin Dior, minä en käyttänyt huulimeikissä malvaista vaaleanpunaisen sävyä, vaan yhdistin vaaleanpunaisen luomivärin kirkkaan punaiseen huulipunaan. 

Max Factorin Colour Elixir -huulipunakynä Passionate Red on upea, hehkuva, jopa vähän metallinen punainen. 

Colour Elixir -huulipunakynät ovat sikäli käteviä, että niitä voi käyttää samalla rajaukseen. Passionate Red oli kuitenkin sen verran voimakas ja tumma punainen, että kynän tarkkuus ei tahtonut aivan rajaukseen riittää. Huulipuna vähän vuoti (englanniksi "bleed") rajauksien ulkopuolelle, joten jos haluaa tarkempaa jälkeä pitäisi käyttää erillistä huultenrajauskynää.

Yhdistelmänä kuitenkin vaaleanpunainen silmämeikki ja kirkas punainen huulipuna oli punaisen tukkani kanssa aika herkullinen!

Max Factorin huulipunakynät olen saanut testattavaksi blogia varten.

Tuoksu: 

Olen testaillut tällä viikolla myös Acorellen luonnonkosmetiikan tuoksuja, joilla on erilaisia vaikutuksia. 

Tänään minulla oli tärkeä meno töiden puolesta, mutta toisaalta olin koko päivän jotenkin surullinen ja alakuloinen. En tiedä johtuisiko se siitä, että olen aika väsynyt, enkä ole ehtinyt oikein nauttia kevään tulosta kun olen ollut niin kiireinen. Valitsin siis tuoksuksi Acorellen lohduttavan Vanille Ambréen. 

Sain itseasiassa Acorellelta myös pullon Vanille Ambréeta blogia varten, jotta näette millaiselta kokonainen parfyymipullo näitä luonnonkosmetiikan Eau de Parfumeja näyttää. 

Vanille Ambrée sisältää 0,5 % väsymystä vähentävää perua (what's that?), 0,5 % kehoa aktivoivaa patsulia sekä 0,3 % lihaskipuja vähentävää karvasmantelia.

Alkutuoksun pitäisi olla mimosa, sydäntuoksun patsuli, manteli ja vanilja ja pohjatuoksun se mystinen peru. 

Minä haistan tuoksussa suloista mausteista vaniljaa all the way. Se on kyllä lohdullista, vähän kuin pullaa ja maitoa kurjana päivänä.  

Acorellen Eau de Parfumit maksavat n. 35 euroa (50 ml). Niitä saa ainakin Ruohonjuuresta sekä Hyvinvoinnin tavaratalosta, jota nyt mainostan teille, sillä blogini lukijoina saatte sieltä alennusta - 10 % toukokuun loppuun saakka (koodi PUMPULIPUPU). 

Lisäys 18.5.2013: Juuri huomasin, että Acorellen tuoksut olivat esittelyssä uutuutena ainakin Helsingin Sokoksella. Hinnat olivat 38,50 euroa Eau de Parfum ja 22,90 euroa Eau Fraiche, eli vähän kalliimpaa kuin esim. Hyvinvoinnin tavaratalossa, josta toki tulee päälle postikulut 5 euroa.

Muuten olen testaillut Acorellen tuoksuja tästä testerisetistä, joka on mielestäni aivan loistava keksintö!

Siinä on yhteensä 9 tuoksua jaoteltuina dynaamisiin, tasapainottaviin ja rauhoittaviin. Jokaiselle tuoksulle on myös lisäksi eritelty oma vaikutuksensa. 

Tuoksujen sisältämien eteeristen öljyjen pitäisi vaikuttaa psyko-emotionaalisella tasolla. Niiden pitäisi lisätä hyvinvoinnin kannalta tarpeellista tasapainoa ja harmoniaa.

Maanantaina testaamani Orchidée Blanche kuului rauhoittaviin tuoksuihin ja sen vaikutus on anti-stress. Tiistainen Jardin des Thés on puolestaan dynaaminen, energisoiva tuoksu. Ja Vanille Ambrée siis tasapainottava ja lohduttava. 

Muutama ihana lukija onkin jo kommentoinut, että myös näitä 9 tuoksun pakkauksia saisi ostaa joistakin kaupoista. Löysinkin ainakin muutaman nettikaupan, jotka niitä myyvät n. 10 euron hintaan: Biodelly ja Ecodeal.

Suosittelen siis ehdottomasti ensisijaisesti tätä näytepakkausta, jos Acorellen tuoksut kiinnostavat. Siitä on ihanaa valita jokaiselle päivälle sopivin tuoksu!

Lisäys 18.5.2013: Myös ainakin Helsingin Ruohonjuuressa oli Acorellen tuoksujen näytepakkauksia myynnissä, hinta 12,15 euroa. 

Acorellen idea tuoksujen vaikutuksista muistuttaa lemppariteemerkkiäni Pukkaa.

Myös Pukka-teetä on erilaisilla vaikutuksilla, kuten Relax, Cleanse ja Detox. 

Tänään join tietenkin Vanille Ambrée -tuoksun hengessä tätä lemppariani, kamomillaa ja vaniljaa. Sen pitäisi rauhoittaa. 

Pukkaa myydään myös Ruohonjuuressa ja Hyvinvoinnin tavaratalossa. 

Huomenna sitten kevätmeikkejä toivottavasti taas vähän iloisemmissa tunnelmissa!

Vaaleanpunaisia luomivärejä eri koostumuksilla

Alkanut kesä on saanut minut innostumaan vaaleanpunaisista luomiväreistä, ja erityisesti niiden voidemaisesta koostumuksesta. Uudentyyppiset voidemais-puuteriset luomivärithän ovat loistavia helteellä, kun ne yleensä sitter tajt siinä mihin ne on levitetty.

Kokeilin viime viikolla kolmea eri vaaleanpunaista luomiväriä.

Ensimmäinen on L'Orealin kevään uutuus Color Infaillible 004 Forever Pink. Se on koostumukseltaan levitettäessä voidemainen, mutta kuivaa puuteriseksi. Normaalihinta kaupoissa 10,90 euroa.

Toisena Giorgio Armanin Eyes to Kill Silk -luomiväri sävyssä 7 Noka. Sama stoori tässäkin, eli purkissa voidemainen, kuivaa puuteriseksi. Normaalihinta huimat 38 euroa, omani ostin onneksi Stockalta - 20 %:n alennuksella ja maksoin 30,40 euroa.

Ja viimeisenä MACin kesän 2011 Surf Baby -kokoelman Crushed Metallic Pigment -luomiväritorni Summer Stash. Sen luomivärit ovat puuterimaista, metallista pigmenttiä ja hyvin kiiltäviä. Hinta Stockalla neljän luomivärin tornille 36 euroa.

Ensimmäisenä kokeilin Lorkun Color Infaillible 004 Forever Pinkia.

Forever Pink on aika lämmin vaaleanpunainen. Koostumus on jotenkin hieman karhea, eikä lopputulos ole mitenkään kovin kiiltävä.  

Ihan nätti, lämpimän vaaleanpunainen meikki tuli kuitenkin. Tykkäsin, mutta lähdin hakemaan jotakin vielä vähän kevyempää ja kimaltavampaa vaaleanpunaista.

Seuraavaksi kokeilin Giorgio Armanin Eyes to Kill Silk -luomiväriä sävyssä 7 Noka.

Se on vähän kylmempi ja enemmän liilaan taittava vaaleanpunainen kuin Lorkun Forever Pink.

Koostumus on kimaltavampi ja sileämpi kuin L'Orealissa. Aluksi ajattelin, että onkohan se vähän liiankin kiiltävä ja sileä, niin että edes rajauskynä ei tartu siihen päälle.

Ei kuitenkaan pelkoa. Lancomen konsulentti sanoi minulle aikanaan rehellisesti, että Lancomen vastaavat voidemais-puuteriset Ombre Magnetique -luomivärit jättävät niin kiiltävän ja liukkaan pinnan, että siihen on vaikea saada jäämään päälle enää mitään - edes rajausta. Silloin hän suositteli minulle näitä Giorgio Armanin Eyes to Kill Silkeja, ja oikeassa oli, eli rajauskynä tarttui Armanin luomivärin pinnalle ongelmitta.   

En silti ole ollenkaan varma, kannattaako näistä Giorgio Armaneista maksaa yli kolminkertainen hinta L'Orealeihin nähden. Ero ei ole nyt niin suurensuuri, vaikka toki koostumus on sileämpi ja sillä tavalla ylellisempi ja miellyttävämpi. Saman talon tuotteitahan ovat kaikki: Giorgio Armani, L'Oreal ja Lancome, joten erotkaan eivät ole niin huikaisevan suuria.

Sellainen huomio muuten vielä näistä voidemais-puuterisista luomiväreistä, että saattavat helposti korostaa silmäluomen ryppyjä. Minulla ei sitä ongelmaa nyt niin ollut, mutta vähän harmittaa Giorgio Armanin ja Lancomen vakiokäyttäjien puolesta, jotka eivät ehkä aina kuulu ihan siihen nuorimpaan ikäluokkaan, sillä vaikutelma voi olla epätoivottu.

Ja viimeisenä sitten MACn Crushed Metallic Pigment Summer Stash.

Summer Stashin pigmentithän eivät ole voidemaisia, mutta runsaan kiillon ja metallisuuden vuoksi miellän nämä vähän samaan luokkaan L'Orealin ja Giorgio Armanin voidemaisten luomivärien kanssa.

Valitsin Summer Stashista kaksi vaaleinta sävyä. Ne eivät nyt lopulta niin kovin vaaleanpunaisia olleet, vaikka kummassakin oli selvä vaaleanpunainen häivähdys.

Summer Stashin viininpunainen ja tummanruskea luomiväri olisivat kuitenkin olleet liian tummia tarkoituksiini.

Tein aluksi sen virheen, että pakkasin pigmenttiä vähän liikaakin luomelle. Se oli hyvin kiiltävää, joten vähempikin riittää, ainakin tavallisina työpäivinä. Onneksi sitä oli kuitenkin aika helppo työstää ja häivyttyi nätisti, joten lopputuloksena oli kauniisti kimaltava keveän valoisa meikki.

Viimeiseksi halusin kokeilla vielä tavallista, puuterista vaaleanpunaista luomiväriä.

Valitsin Nina Orellin vaaleanpunaisen luomivärin sävyssä Sunset. Käytän lämpimänsävyistä Sunsetia arkisin usein täydentämään muita meikkejä. Yksinään en ole sitä ennen tätä koskaan käyttänyt.

Nina Orellin luomivärit maksavat 22 euroa kappaleelta ja niitä myy loistava meikkaaja Nina Orell omassa liikkeessään Mannerheimintiellä (Mannerheimintie 47). Suosittelen tietenkin käymään siellä. Nina Orellin oman merkin lisäksi myynnissä on Dioria, ja usein valikoimasta poistuvia Dioreita - 40 %:n alennuksella. Oikea taivas siis!

Nina Orellin Sunset-luomivärikin muuten osaltaan todistaa vääräksi sitä teoriaa, että puuteriset luomivärit vanhenesivat. Aikojen kuluessa tietenkin niin voi käydä, ja sen huomaa sitten kyllä koostumuksesta, mutta esimerkiksi tämä pikkuinen on joulukuulta 2006, ja ihan yhtä hyvin toimii edelleen.

Nykyäänhän kosmetiikkatuotteisiin on merkittävä niiden säilyvyysaika sillä pienellä purkkikuviolla, jonka sisällä on luku ja kirjain m eli months. Katselin luomivärejäni, ja niissä on melkein järjestään käytetty säilyvyysaikana 24 m, eli kaksi vuotta. Sama merkintä on myös noissa L'Orealin ja Giorgio Armanin voidemaisissa luomiväreissä, mikä on aika lohdullista, eli niiden pitäisi säilyä siinä missä perinteisten puuteristenkin luomivärien.  

Silmissä Nina Orellin Sunset oli aika hailakka. Selkeä ero noihin intensiivisempiin voidemaisiin luomiväreihin sekä MACn metallipigmentteihin nähden, eivät olleet oikein edes samalla playgroundilla.

Voidemais-puuterisia luomivärejä ei voi siis oikein korvata pelkillä puuterisilla, lopputulos on selkeästi erilainen.

Yhdistin näihin hempeän vaaleanpunaisiin silmämeikkeihin kirkkaan pinkkejä huulipunia.

Ylimpänä L'Oreal Color Riche Made for Me Intense 285 Pink Fever, josta kuva huulillani täällä.

Keskellä IsaDora Jelly Kiss 55 Chic Cerise.

Ja alimmaisena IsaDora Jelly Kiss 53 Pink Parfait, josta huulikuva täällä.

Nämä pinkit huulipunat toivat kivaa sähinää keyemmän vaaleanpunaiseen silmämeikkiin.  

Tässä vielä Tukholmasta ostamani IsaDora Jelly Kiss Chic Cerise huulillani.

Chic Cerice on hyvin aniliininpunainen, ja jotenkin vähän kasari. Oli jopa ehkä vähän liian räväkkä, eikä sopinut vaaleisiin hiuksiini nyt ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Laitan sen siis varmaan sivumpaan odottelemaan syksyä, rusketusta ja hiusteni värjäämistä taas tummemmaksi. Silloin tulee olemaan todella sävähdyttävä ja moderni tummemman tukan ja ruskettuneen ihon kanssa.



IsaDora Jelly Kiss Chic Cerice on hyvin samanvärinen Helsingin puistoissa ja tienvarsilla nyt kukkivien ihanien aniliininpunaisten kurtturuusujen kanssa.

Ja miksi sitten tämä koko hirveä testirumba näiden vaaleanpunaisten kanssa?

Minua polttelee Stockmanin Väritä kesä -tapahtuman katalogin mukana saamani - 20 %:n alennuslappu Stockalle kosmetiikasta. Sen voimassaolo päättyy sunnuntaina 26.6.2011, joten ensi viikolla pitäisi investoida jos sillä jotakin haluaa ostaa.

Minua kiinnostaisi hirveästi MACn Flighty-kokoelmassa ilmestyneet uudet vaahtomaiset Big Bounce -luomivärit. Himoitsen niistä erityisesti vaaleanpunaista Good Fortunea, joten siksi kaikki nämä testit minulla jo nyt olevilla vaaleanpunaisilla luomiväreillä.

Big Bouncet ovat kuitenkin saaneet netissä aika negatiivisia arvioita. Eivät levity tasaisesti, eivät pysy luomilla, eivät häivyty nätisti. Esimerkiksi maskeeraaja Saara Sarvas ei ymmärtänyt niitä yhtään. Jos ammattilainenkaan ei osaa niitä käyttää, niin kuinka tällainen amatööri sitten osaisi?

Toisaalta Fashioned in Finlandin Nea tykkäsi Big Bounceista kyllä. Nean mukaan ne eivät vain sovi rasvaisille luomille, mutta sellaisia minulla ei kyllä olekaan.

En vain oikein tiedä, että uskallanko lähteä kokeilemaan. Big Bouncien normaalihinta on 19 euroa, eli tuon alennuslappusen kanssa hinnaksi jäisi 15,20 euroa. Eli melkoisen paljon, jos tuote ei vain kerta kaikkiaan toimi. Mutta kun minä haluaisin, haluaisin sitä kevyen kesäistä, vaaleanpunaista vaahtomaista vaikutelmaa, jonka noilla Big Bounceilla voisi parhaimillaan loihtia.

Toinen vaihtoehto alennuslappusen tuhlaamiseen olisi L'Orealin kesän 2011 uudessa värikkäässä So Fresh -kokoelmassa ilmestynyt punertava voidemais-puuterinen luomiväri Sweet Strawberry. Se on niin uusi, ettei sitä näkynyt vielä Lorkun nettisivuillakaan. Mutta siis Lorkun uudet luomivärit ovat samalla idealla kuin nuo kevään Color Infailliblet, mutta mattasävyinä.

Sweet Strawberry on selkeästi punaisempi ja tummempi kuin aiemmin ilmestynyt vaaleanpunainen Forever Pink. Stockalla ei ollut vielä testereitäkään näistä L'Orealin uusista luomiväreistä, mutta Sokoksella oli. Varmaan jo ensi viikolla Stockallakin.

Sweet Strawberry oli niin punertava, jopa aavistuksen ruosteenvärinen, että ensin ajattelin, että kuka ihme haluaa punaiset silmät? Lisäksi se ei vastannut ollenkaan vaaleanpunaisten luomivärien haavettani. Mutta kädelle testattaessa se alkoi pikkuhiljaa vaaleta ja muuttua nätimmäksi ja kevyemmäksi, joten en ole nyt kokonaan poissulkenut sitäkään. Parhaimmillaanhan punainen silmämeikki voisi olla todella jännittävä vihreiden silmieni kanssa.

Joten darlings, where shall I go, what shall I do, niin kuin Scarlett O'Hara sanoisi? MACn vai Lorkun tiskille vai jonnekin ihan muualle?  

Pelit ja pensselit

Tässä arvokkaat kaunokaiseni kuivumassa viikoittaisen pesun jälkeen:

Eli whole lotta MAC. Minkäs sille voi, että MAC vain tekee parhaat meikkisiveltimet, vaikka ne varsin hintavia ovatkin. Tosin MACn myyjä kysyi minulta Stockkalla ostaessani melkein 50 euron hintaista puuterisivellintä, että onko se sitten kuitenkaan niin kallista, jos se kestää hyvänä 10 vuotta. Hyvä kysymys.

Vasemmalta alkaen MAC meikkivoidesivellin 190, värillisiin luomivärinpohjustajiin käyttämäni 242, ulkonurkkaan ja banskuvarjostuksiin kynäsivellin 219 sekä legendaarinen iso häivytyssivellin 224.

Loput neljä oikealta ovat sitten Nina Orellilta Mannerheimintieltä, joka on yksi niistä harvoista tietämistäni paikoista, joista saa vielä kunnon vaahtomuoviaplikaattori-siveltimiä. Elikkäs viides vasemmalta Nina Orell luomivärirajauksiin ja loput kolme pitkävartisia spongeja, joista kahteen reunimmaiseen on mahdollista saada vaihtopäitä.

Sanokaa minua siis vanhanaikaiseksi, mutta tykkään levittää luomivärit luomelle noilla vaahtomuoviaplikaattoreilla tavallisten siveltimien sijaan. Niin saa intensiivisemmän lopputuloksen, eikä väriä tarvitse hinkata.

Ja sitten vielä tällä hetkellä jäähyllä olevat siveltimeni:

Innostun välilllä aina uudestaan jostakin vanhasta siveltimestä, ja se pääsee päivittäiseen rotaatioon, kunnnes joskus sitten joutuu sivuun jonkun toisen vastaavan tieltä odottamaan parempia aikoja. Sinänsä siis näissäkään tällä hetkellä odottelemassa olevissa siveltimissä ei  ole mitään vikaa, nyt vain käytän säännöllisesti noita ylempiä.

Elikkäs kuvassa vasemmalta alkaen MAC 228, jota käytin pitkään luomivärirajauksiin. Se on kuitenkin pikkuisen liian paksu niihin, joten olen vaihtanut sen toistaiseksi Nina Orellin vähän kapeampaan siveltimeen.

Toisena vasemmalta melko iso MAC 239, jonka ostin luomivärin levittämistä luomelle varten. Se on kuitenkin tällä hetkellä korvaantunut noilla aplikaattoreilla, jotka ovat vähän pienempiä ja joilla saa vahvemman lopputuloksen, kun taas 239 väistämättä häivyttää vähän samalla kuin levittää. 

Kolmas vasemmalta luonnonvalkoinen MAC 217, joka on varmaan MACn suosituin - ja ehkä paras - häivytyssivellin. Tällä hetkellä käyttämäni musta häivytyssivellin MAC 224 on kuitenkin vähän isompi ja löysempi, ja olen siksi mieltynyt siihen.

Sitten taas luomivärirajauksiin MAC 212, jota olen käyttänyt aika vähän. Sillä pitäisi olla kuitenkin helppo tehdä ylärajaukset sen pitkän, kapean muodon vuoksi.

Toiseksi viimeisenä Make Up Storen nestemäisiin rajauksiin sopiva sivellin, jossa ei ole muuta vikaa, kuin että se ehkä harottaa aivan aavistuksen.

Ja viimeisenä vanhin siveltimeni, ikivanha (1990-luvun puolivälistä, you see) Lumenen kulmasivellin, jota ei ole kuitenkaan ollut mitään syytä vaihtaa uudempaan, sillä se pelittää edelleen mainiosti.

Pesen nämä aarteeni viikoittain MACn sivellinpesuaineella samaan aikaan kun teen viikoittaisen kasvokuorintani. Siveltimet ehtii hyvin pestä sen muutaman minuutin aikana, jonka kuorinta-aine vaikuttaa, ja näin niiden pesemisestä tulee toistuva rutiini. Ilmainen vinkki siis!



Marseille-saippuakin sopisi sivellinten pesuun, mutta en uskalla riskeerata näitä arvokkaita MACeja, vaan pidän varmimpana valintana merkin omaa pesuainetta.

Sinänsä pesuaine on kyllä riittoisaa, sillä tämäkin pullo on kestänyt tällä kerran viikossa -rytmillä yli vuoden. 

Tässä vielä yhteiskuvassa nämä maailman parhaat häivytyssiveltimet MAC 217 ja 224. Jos olisin aloitteleva meikkaaja ja minulla olisi varaa vain yhteen kunnon siveltimeen, hankkisin ehdottomasti näistä jommankumman. Hyvä häivytyssivellin on minusta nimittäin kaikkein tärkein meikkisivellin.

Ja ladies: kyllä, meikkaus on välineurheilua.