Kuulumisia Helsinki-Vantaalta sekä Brysselin kosmetiikkatarjonta

Nyt on varmaan aika paljastaa tämän viikon matkakohteenikin, eli sehän oli EU:n pääkaupunki Bryssel.

Sitä ennen kuitenkin omalle rakkaalle Helsinki-Vantaallemme ja sen tuoreisiin kosmetiikkakuulumisiin. Kevään meikkikokoelmat olivat saapuneet tax freehen. 

Isossa Duty Free -kaupassa heti turvatarkastuksen jälkeen oli Chanelin ja Guerlainin kevätkokoelmaa. Dior ei ollut vielä tullut, eli myynnissä oli edelleen Golden Winter -joulukokoelma. Erityispromossa keskilattialla oli isot standit Escadan hyvää trooppista kesätuoksua Born in Paradise.

Lempparissani Finnair Shopissa Gatella 28 oli jo Diorin ihana Trianonkin. Asettelu siellä oli myös uudistunut niin, että L'Occitane ja Lumene olivat muuttaneet Diorin viereen keskiseinälle, ja siinä ennen olleet Guerlain ja Shiseido taas siirtyneet niiden paikalle takanurkkaan. Tietäisiköhän joku tax free -myyntiä tunteva tämän syytä, onko ensiksimainituilla nykyään parempi myynti? 

Sinänsä kotimainen Lumenemme ansaitseekin ehdottomasti paraatipaikan Hesa-Vantaan tax freessa. Mieleni olisi tehnyt laittaa Lumenen CC-voiteen kohdalle vielä "recommended by Finnish women" -kyltti, onhan se varmaan markkinoiden paras. Hinta lentokentällä 11,90 euroa, kun muuten se maksaa n. 16,50 euroa.  

Mutta sitten siihen Brysselin kosmetiikkatarjontaan. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta koskaan ei ole ollut oikein aikaa shoppailla kaupungilla. Mikä on tosi sääli, sillä syytä olisi kyllä ollut.

Brysselissä kulttuuri on mielestäni kovin ranskalaista. Se selittää varmaan senkin, miksi siellä oli iso liike Annick Goutalin parfyymeja.

La Maison Annick Goutal on perustettu vuonna 1981 ja se on ns. High Perfumery, Haute Parfumerie. Annick Goutal oli pariisilainen huippumalli, josta tuli parfymööri. Huomasin muuten, että tuolla Annick Goutalin liikkeessä oli myös seinillä kauniita kuvia hänen malliajoiltaan. 

Tutustuin itse Annick Goutalin tuoksuihin saatuani näytteitä niistä Nizzan yhdestä huippuparfymeriasta. Nyt Brysselin liike ei ollut valitettavasti illalla auki niin että olisin päässyt tuoksuttelemaan niitä lisää.  

Brysselissä oli osattu hyödyntää synergioita, sillä aivan Annick Goutalin vieressä Avenue Louise -ostoskadulla oli ensinnäkin brittiläinen saippuakauppa Lush ja sitä vastapäätä taas englantilainen parfymeria Jo Malone. Myös MAC on näköetäisyydellä.

Jo Malone on omia suosikkejani. Tuoksut ovat yksinkertaisia ja puhtaita, mutta yhdistettävissä toisiinsa. Kuin englantilaisen puutarhan tuoksuja pullossa!

Myös Jo Malonen tarina on kiinnostava. Hän oli alunperin floristi, joka kouluttautui myöhemmin kosmetologiksi ja alkoi kehittää luksustuoksuja. Jo Malone London perustettiin 1994, ja nykyään sen omistaa Estee Lauder. 

Ostin kesällä Cannesin Jo Malonelta ihanan Rose Water & Vanilla Cologne Intense -hajuveden. Cannesin liikkeen myyjä ehdotti siihen yhdistettäväksi raikkaan kukkaista Peony & Blush Suede. En silloin raaskinut ostaa sitä, koska pelkkä Rose Water & Vanillakin maksoi yli 100 euroa. 

Brysselin lentokentälle on juuri avattu Jo Malone, ja nyt päätin ostaa Peony & Blush Sueden sieltä. Hinnatkin ovat kuulemma lentokentällä n. 20 % alemmat, joten onneksi ostin Peony & Blushin kentältä, enkä Brysselistä Avenue Louiselta. Lentokentällä Peony & Blush Suede maksoi 73,60 euroa (100 ml).

Samalla kuulin, että Rose Water & Vanilla aiotaan valitettavasti lakauttaa. Sen tilalle Cologne Intense -sarjaan tulee kuitenkin kesällä kiinnostava uutuus, Queen of Florals. Sitä ennen maaliskussa julkaistaan kuitenkin limited edition -kokoelma London Rain, jonka pitäisi tuoksua Lontoolta sateessa. Ihanaa! 

Muutenkin Brysselin kosmetiikkatarjonta vaikutti hyvältä. 

Näin mm. Kiehl'sin oman liikkeen sekä tämän ison Korresin oman kaupan, jollaista en ole kyllä missään muussa maassa nähnyt.

Brysselin kosmetiikkatarjonnasta on myös ehdottomasti mainittava Victoria's Secrets, joka on hiljattain avannut lentokentällä.

Ostin sieltä edellisellä Brysselin matkalla ihanan hedelmäisen Coconut Passion -vartalotuoksun. Vaikka tuoksu on aivan uskomattoman viehättävä, se ei valitettavasti kestä iholla kovin kauan toisin kuin esim. nuo Jo Malonen tuoksut. Siksi ajattelin, että VS Coconut Passionia voisi ehkä vahvistaa kerrostamalla sitä vartalovoiteen kanssa. 

Molempien puteleiden hinta oli 15,50 euroa. Nythän viimeisimmät uutiset kertovat, että Victoria's Secretia saa myös Viking Linelta ja Silja Serenadelta!

Brysselin lentokentän muusta kosmetiikkatarjonnasta olen kirjoittanut aiemmin täällä. 

Ostoksia Nizzan matkalta

Hei ihanat!

Lomailin viime viikolla Ranskan Rivieralla, ja nyt esittelen teille ostoksiani Nizzasta. Nizzan kosmetiikkatarjonnasta kirjoitin jo aiemmin tässä jutussa. 

Kaikki ostokseni todella ovat sattumalta Nizzasta, vaikka kävin myös Cannesissa, Monacossa ja Grassessa. Tarjonnan puutteesta se ei ainakaan silti johtunut, sillä Cannesissa ja Monacossakin on vaikka mitä ihania kauppoja, mm. Sephora. Parfyymipääkaupunki Grassessa taas riittää hajuvesimyymälöitä.

Ensimmäinen ostokseni oli kuitenkin jo Helsinki-Vantaan lentokentältä. 

Ajattelin esitellä sen, vaikka en ehtinytkään sitä tällä matkalla vielä testaamaan, siltä varalta että joku ei tiedä näin kätevän tuotteen olemassaolosta.

Eli kyseessä ovat kynsilakanpoistolaput. Matkalle erittäin hyödyllinen keksintö, sillä näin kynsilakanpoistoainetta ja vanulappuja ei tarvitse kuljettaa erikseen, ja tämän pakkauksen voi huoletta viedä lentokoneen matkustamoonkin. 

Mavala on minusta ihan pätevä tällaisissa perustuotteissa, joten uskon että nämäkin toimivat ihan hyvin. 

Käyttöohjeena on pitää kynsilakanpoistolappua kynnen päällä 2-3 sekuntia, ja pyyhkiä kynsilakka sitten pois. Purkki vaikuttaa uudelleen suljettavalta, mikä sekin on käytännöllistä ja toimivaa. Lappuja on yhdessä purkissa 30, joten tästä riittää varmaan aika moneen kertaan.

Kynsilakanpoistoainelaput maksoivat Helsinki-Vantaan lentokentällä 5,80 euroa. Esim. Sokoksella ne maksavat 8 euroa, joten säästöä tulee, jos ostaa vasta lentokentältä.

Sitten ensimmäinen kosmetiikkaostokseni Nizzasta, yhdestä Nizzan vanhimmista parfymerioista Tanagrasta.

Tanagra myy lukuisten parfyymien lisäksi myös meikkejä. Meikeissä on tarjolla vain kolmea erinomaista merkkiä: Chanelia, Guerlainia ja Bobbi Brownia.

Vaikka Ranskassa oltiinkin, minä ostin amerikkalaista, loistavaa Bobbi Brownia.

Vinkkinä muuten, että Tanagrassa oli mm. runsaasti Chanelin kynsilakkoja, joten harvinaisempiakin sävyjä varmasti löytyy. Mielestäni hintakin oli vähän edullisempi kuin Suomessa, n. 20 euroa.

Bobbi Brownilta ostin kauniin korallisen persikkaisen poskipunan. Sävyn nimi on 6 Apricot. 

Aiempi vakioposkipunani on myös Bobbi Brownin, sävy nimeltä 9 Pale Pink. Sen on valinnut minulle henkilökohtaisesti Bobbi Brownin meikkitaiteilija New Yorkissa. 

Apricot-sävyn valitsin ihan itse. Se on lämpimämpi ja punaisempi kuin kylmän pinkki Pale Pink. Mielestäni molemmat sopivat kuitenkin minulle ihan hyvin.

Bobbi Brownin poskipunat ovat todella pigmenttisiä ja laadukkaita.

Bobbi Brownin huulipunan valitsi minulle puolestaan Tanagran myyjätär. Halusin kokeilla myös Bobbi Brownin huulipunia, sillä olen pitänyt Bobbi Brownin huulikiilloista kovasti.  

Huulipunan sävyn nimi on 33 Brownie. 

Juuri tällaisia ruskeanpunaisia nude-huulipunia minulta onkin puuttunut, ja huomaan kaipaavani niitä meikkiini usein.

Tanagrassa oli muuten vanhan hyvän ajan kunnon palvelu. Myyjätär mm. avasi ostamani tuotteet pakkauksistaan ja näytti huolellisesti minulle, että ne olivat virheettömiä ja ehjiä ennen maksamista.

Valitettavasti näyttää, että olen hukannut kuitin, mutta Bobbi Brownin poskipunat ja huulipunat maksoivat noin 25 euroa kumpainenkin. Samat oli hinnat kuin Sephorassakin.

Erinomaisen palvelun lisäksi sain Tanagrasta runsaasti näytteitä. Ne olivat vielä siitä kivoja, että ne olivat kaikki ranskalaisia.

Sain näytteen Chanelin Vitalumiére Aqua -meikkivoiteesta, jonka nimeen mm. asiantunteva Mustaa Kajalia -blogi vannoo. 

Ingrid Millet on minulle kokonaan uusi merkki, koska sitä ei tietääkseni myydä Suomessa. Ingrid Millet on käytössä ilmeisesti myös Tanagran yhteydessä sijaitsevassa kauneushoitolassa muutaman muun vaatimattoman merkin kuten Crème de la Merin ja La Prairien lisäksi. Laatua siis varmaan on. 

Nyt pääsen testaamaan Ingrid Milletin Magnolys Anti-Ageing voidetta. Sattumalta se on tarkoitettu juuri kuivalle ja herkälle iholle, jollainen omanikin on. 

Koska Tanagra on ennen kaikkea parfymeria, sain myös hajuvesinäytteitä.

L'Artisan Parfumeurilta sain Voleur de Roses -tuoksun. 

L'Artisan Parfumeur on kuuluisa pariisilainen luksus-tuoksutalo ja niche-tuoksujen luojia. 

Niche-tuoksuilla tarkoitetaan pienten valmistajien laadukkaita, pienissä erissä tehtäviä omaperäisiä ja ei-kaupallisia tuoksuja.

L'Artisan Parfumeurin inspiraationa toimivat aidot, luonnosta tulevat tuoksut. L'Artisan Parfumeurin kuuluisin tuoksu on varmasti Mure et Musc, joka yhdistää karhunvatukkaa ja myskiä. 

Alempana kuvassa on kaksi Annick Goutalin tuoksua: Eau de Sud ja Petite Chérie. 

Annick Goutal on myös pariisilaisia luksus- ja niche- parfyymitaloja. Sen on perustanut vuonna 1981 Annick Goutal, joka toimi aiemmin mallina. Nykyään sitä pyörittävät hänen tyttärensä ja toinen "nenä", Isabelle Doyen. Tarkoituksena on, että jokainen löytäisi omaan persoonaansa sopivan Annick Goutal -parfyymin.  

Tavallaan sain Tanagrasta vielä yhden näyteen, sillä saamaani viuhkaan suihkutettiin Chanelin uutta Coco Noir -parfyymia. Olisin saanut valita mitä vain, mutta pyysin myyjätärtä valitsemaan minulle jotakin hyvin ranskalaista, ja Chanelia sain. 

Coco Noir on aika raskas ja hyvin ranskalaisen hienostunut parfyymi. Se on ilmeisesti tummempi versio Chanelin kuuluisasta 1980-luvun Coco-parfyymista. Minun makuuni aivan liian voimakas ja kypsä, vaikkakin oikealla naisella varmasti upea. 

Sen perusteella, mitä opin Grassen parfyymiworkshopissa, luokittelisin Coco Noirin itämaisten tuoksujen eli orientaalien ryhmään. Se sisältää ensituoksuna greippiä ja bergamotia ja sitten ruusua, jasmiinia, santelipuuta ja patchoulia.

Kaupunkilomalla joutuu kävelemään paljon, ja sen vuoksi jalat ovat kovilla.

Kävinkin ostamassa L'Occitanesta loistavaa Shea-jalkavoidetta. Sen hinta oli Nizzassa vähän edullisempi kuin Suomessa, 19 euroa, kun Suomessa se maksaa yleensä 22 euroa.

L'Occitanen Shea-jalkavoide ei ole varsinaisesti viilentävä tai virkistävä, mutta se kosteuttaa ja pehmentää jalkoja tehokkaasti.

Myös L'Occitanesta sain runsaasti näytteitä.

Takana ovat 5 öljyn shamppoo ja hoitoaine sekä Milk Concentrate -vartalovoide.

Etualalla puolestaan Ultra Rich Face Cream ja Creme Radieuse -kasvovoide. 

Käyttökokemuksia tulee, kunhan ehdin testailemaan!

Myös L'Occitanesta sain tavallaan tuoksunäytteen, sillä ostokseni käärittiin silkkipaperiin, johon suihkutettiin ihanan raikkaan sitruunaista Vervaine eli verbena -hajuvettä.

Minulla on ollut koko syksyn himo vihreisiin kynsilakkoihin.

Jo aiemmin ostin tuon kuvassa oikealla näkyvän perusvihreän L'Orealin Green Couturen. 

Nizzasta Lafayette-tavaratalosta löysin puolestaan vasemmanpuoleisen, häikäisevän kullanvihreän Majestic Greenin. Se on jopa lähes neonvihreä. En ole nähnyt sitä myynnissä Suomessa.

L'Orealilla on Ranskassa laajempi valikoima kuin Suomessa. Olisin toivonut L'Orealin kynsilakkojen olevan vähän edullisempiakin merkin kotimaassa. Hinta oli kuitenkin Nizzassa jopa kalliimpi kuin Suomessa. Suomessa L'Orealin kynsilakat maksavat normaalisti n. 6,50 euroa, kun Nizzassa hinta oli 6,90 euroa. Minulla oli Lafayetteen kuitenkin turistien - 10 %:n alennusseteli, joten maksoin kynsilakasta 6,20 euroa. Säästö se on kuulkaa pienikin säästö!

L'Orealilta on muuten tulossa nyt Suomessakin uusia sävyjä näihin pieniin Color Riche -kynsilakkoihin. Teemana on barokki. Ranskassa oli myynnissä koko L'Orealin Le Look Versailles -meikkikokoelma, johon kuului mm. kaksi luomiväripalettia. Suomessa tulevat myyntiin ainakin lookin kynsilakat, Les Vernis Les Versailles. Arvaatte varmaan, kuka suunnistaa kaupoille! 

Muuten en ostanut enempää kosmetiikkaa, enkä vaatteitakaan, vaikka valikoima oli erinomainen.

Sen sijaan löysin taidekirjoja myyvän kirjakaupan, jossa yhdeksi taiteenlajiksi oli luokiteltu myös muoti.

Ostin yhdelle ystävälleni synttärilahjaksi Le Petit Livre de Chanelin. Kirja on ranskaksi, mutta hankin sen sillä taka-ajatuksella, että saan ehkä katsella siitä kuvat.

Itselleni ostin Chanelin entisen mallin Ines de la Fressangen kirjan Parisian Chic. Siinä neuvotaan, kuinka voi pukeutua kuten pariisitar. Siinä on oma lukunsa myös kauneusohjeista. Se alkaa - tietysti Chanelilla!