Mitä kuuluu Helsinki-Vantaan tax freelle?

Helsinki-Vantaan lentokentän tax free -kaupat ovat siirtyneet uudelle omistajalle, World Duty Free Groupille, joka toimii yli 100 muullakin maailman lentokentällä.  

Ensimmäisenä uudelle toimijalle siirtyivät isomman Terminaali 2 turvatarkastusten jälkeen sijaitseva duty free, Terminaali 1 pienempi duty free sekä rajatarkastusten jälkeinen kauppa.

Viimeinen siirtyjä lokakuun alussa oli oma lempparini, lähtöporttia 28 vastapäätä sijainnut Finnair Shop. 

Viime viikolla Finnair Shopin mainoskyltit oli jo irroitettu, ja ne lojuivat vähän surullisena kasana terminaalin ikkunoiden alla.

Itse myymälässä en kuitenkaan hirveästi muutosta vielä huomannut. Vähän autiompaa ehkä vain oli tuotteiden puolesta kuin normaalisti. 

World Duty Free Group onkin ilmoittanut, että tax free -muutoksen ei pitäisi juurikaan näkyä asiakkaille. Tarkoituksena on häiritä normaalia palvelua mahdollisimman vähän. Vuoden aikana kaiken pitäisi olla kuitenkin valmiina. 

Samantien esille oli kuitenkin levitetty mainoskyltit, jotka lupailivat hinnanalennuksia kosmetiikkatuotteissa. Itse en valitettavasti ehtinyt näitä tarkastelemaan.

Sen sijaan huomasin kyllä jonkin verran muutosta turvatarkastusten jälkeisessä isossa tax freessa. Sinne oli ilmaantunut huomattavasti enemmän myyjiä kuin aikaisemmin, jotka olivat pukeutuneet kellertäviin paitoihin, oransseihin huiveihin ja ruskeisiin avainkaulanauhoihin.

Diorilla ja L'Orealilla oli myymälässä meikkauspisteet ja konsulentit. Diorin konsulentti teki yhdelle asiakkaalle huolellisesti ihan kunnon silmämeikkiä. En ole vastaavaa aiemmin Helsinki-Vantaalla nähnyt!

World Duty Free Group lupaakin tax free -uudistuksen jälkeen entistä parempaa, "maailmanluokan asiakaspalvelua" ja uusia brändejä.

Lentokentälle on avautunut myös uusia putiikkityylisiä vaate- ja asustekauppoja, joissa myydään mm. Hugo Bossia ja Versace Collectionia. Putiikkeja on tulossa yhteensä 7. Syksyllä luvataan saapuvaksi vielä ainakin Burberry ja Ralph Lauren.    

Yksi mukava uudistus on Johan & Nyström -kahvilan avaaminen Terminaali 1:seen.

Helsinki-Vantaalla shoppailusta halutaan tehdä Pohjois-Euroopan lentokenttien paras ostoskokemus. Siinä on kyllä aika paljon tekemistä sanon minä, sillä esim. Kööpenhamina on aika super.

Tax freehen oli tullut myös syksyn meikkikokoelmia.

Diorilta kauppaan olivat saapuneet uudistuneet viisikot. Syksyn kausipaletti Trafalgar oli jo turvatarkastusten isosta tax freesta loppuunmyyty, mutta ex-Finnair Shopista sitä vielä sai. 

Muista Diorin viisikoista myynnissä olivat Bar, Pied de Poule, Carre Bleu ja Tutu.

Chanelilta oli edelleen myynnissä turvatarkastusten tax freessa kesäkokoelmaa, eikä Finnair Shopin puolellakaan syyskokoelmaa vielä näkynyt.

Aivan uusi merkki lentokentällä oli mielestäni huippukallis Sisley turvatarkastuksen tax freessa.

Huono puoli Finnair Shopin lakkauttamisessa on myös se, että lentokentällä tehdyistä ostoksista ei nyt enää saa Finnair Plus -pisteitä. Lentokoneessa tehdyistä ostoksista niitä vielä kertyy.

Lentokoneessa luettavana olevassa Finnairin Blue Wings -lehdessä oli muotiteema, Fashion Issue. Siinä oli mm. juttu, johon oli haastateltu Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan kirjoittanutta Rinna Saramäkeä. 

Myös muotikuvat lehdessä olivat hyviä. Niissä oli käytetty suomalaisten suunnittelijoiden vaateita kuten Samujia. 

Viininpunainen väri oli kuvissa paljon esillä, ja kun pääsin Ranskaan jonne olin lentämässä, huomasin että se oli sielläkin muotia!

Brigitte Bardot ja Saint-Tropez

Bonjour, bonjour!

Vihdoinkin olen päässyt Saint-Tropeziin, jossa olen halunnut käydä jo pitkään. 

Saint-Trop'ista kuten ranskalaiset sitä kutsuvat, tuli maailman jet setin keskus, kun Brigitte Bardot kuvasi siellä vuonna 1956 Et Dieu...crea la femme, Ja Jumala loi naisen... -elokuvan. Samalla Mademoiselle Bardotista tuli tähti ja hän sai lempinimen valkokankaan jumalatar.

Brigitte Bardot osti myöhemmin itselleen talon Saint-Tropezista ja asuu siellä vielä nykyäänkin.

Bardot näkyy myös Tropezin katukuvassa edelleen.

Tämän Brigitte B. liikkeen ikkunassa oli hauskasti vain vaaleaperuukkisia mallinukkeja ja Brigitte Bardotin tyylisiä vaatteita. 

Brigitte Bardot -bikinit olisi voinut ostaa Kiwi Saint-Tropez -vaatekaupasta.

Kiwissa oli sovituskopeissa hieno lattia, jossa oli lasin alla Saint-Tropezin hiekkaa muistuttamassa sen kuuluisista hiekkarannoista.

Huomasin itsekin alitajuisesti pukeutuneeni vähän Bardot -vaikutteisesti.

Pidän Brigitte Bardotin tyttömäisestä tyylistä kovasti, ja olen muutenkin aina ihaillut hänen kauneuttaan. Myös Bardotin meikkityyli on minusta ihana ja seksikäs: mustaa kajalia runsaasti silmissä, Saint-Tropezin auringossa ruskettunut iho ja vaaleanpunaiset huulet. Kaiken kruunaa se tukka: vaalea, iso ja tupeerattu, joko nutturalla, otsatukalla tai puoliksi kiinni.

Brigitte Bardot toi muotiin balleriinat. Hän tanssi nuoruudessaan balettia, ja pyysi balettitossuvalmistaja Repettoa suunnittelemaan itselleen kengät myös vapaa-aikaan. Bardot käytti balleriinoja myös Et Dieu...crea la femmessa. 

Saint-Tropezessa on Repetton liike, mutta oikeasti sinne tullaan ostamaan ihan Pariisista asti nahkasandaaleja - "tropeziennes" - vuodesta 1927 busineksessa olleelta Rondinilta.

Minä olisin kuitenkin halunnut ostaa Saint-Tropez t-paidan, mutta sopivaa ei ainakaan vielä löytynyt.

Tämä Brigitte Bardotin oman vaatemerkin t-paita olisi ollut ihan täydellinen, mutta miksi siinä lukee Brigitte Bardot New York eikä Saint-Tropez?

Koska Saint-Tropezessihan nyt ollaan!

Toinen Saint-Tropezlainen kuuluisuus on Saint-Tropez -torttu, joita myydään mm. pääaukiolla Place des Licesillä viehättävässä La Tarte Tropezienne -kahvilassa.

Ihmettelin, miksi kahvilan ikkunassa oli pariisilaisen muoti-ikonin ja entisen Chanelin mallin Ines de la Fressangen nimi.

Minulla oli nimittäin sattumalta matkalukemisena Ines de la Fressangen kirja Parisian Chic.

Osoittautui, että Ines de la Fressange on suunnitellut La Tarte Tropezienneille tänä vuonna kuljetuslaatikon.

Itse tortut näyttävät tältä, vähän kuin laskiaispullia.

Lanvinin liikkeen ikkunassa oli taas toisenlainen torttu. Lanvin täyttää tänä vuonna 125 vuotta.

Saint-Tropez on pieni kaupunki aivan täynnä luksusliikkeitä.

Jopa sen kuuluisilla markkinoilla myytiin vintage-Chanelia, tässä an orange number. 

Yksi ihmeellisyyksistä oli Diorin pop up -ravintola, Dior des Lices.

Siellä voi syödä lounasta tai illallista puutarhassa, ja välissä käydä ihailemassa Dioreita ja ostamassa vaikka mekon sisältä Diorin liikkeestä.

Advanced Style ja Dior and I -muotidokumenttielokuvat

Helsingissä on yhtäkkiä alettu esittää muotidokumentteja elokuvateattereissa. Keväällä Fashion Film Festivaleilla ja nyt syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla.  

Monet dokumentit ovat tulleet myöhemmin myös tv:stä Teemalta ja Avalta, joten ei-helsinkiläiset: worry not.

Kuva helsinkiläisten vanhempien rouvien suosiman liikkeen Marja Kurjen ikkunasta.

Keskellä taidokasta värien yhdistelyä ja Burberry Prorsumin syksyn 2014 -muotinäytöksessä nähty tapa sitoa huivi vyötäröltä kiinni kapealla vyöllä. 

Advanced Style on newyorkilaisen valokuvaajan nerokkaasti nimetty blogi, jossa on streetstyle-kuvia 60-90 -vuotiaista tyylikkäistä naisista New Yorkin kaduilla. Nyt samoista rouvista on tehty myös dokumenttielokuva.

Olen itse aina ihaillut värikkäästi ja näyttävästi pukeutuvia vanhempia rouvia, mutta en ole aiemmin ajatellut, että kyseessä on tosiaan "advanced style", vuosien elämänkokemuksesta kehittynyt maku. Newyorkilainen valokuvaaja oli huomannut tämän, ja ryhtynyt kuvaamaan naisia blogiinsa. 

Blogi on aivan hurmaava, kuten elokuvakin. Turbaaneja, statement-koruja, jalokiviä, Chanel-laukkuja ja oransseja tekoripsiä. 

We can learn from these ladies, girls!

Helsingissä paras paikka bongata tyylikkäitä rouvia on varmasti Stockmann.

Myös ranskalainen huippumuotitalo Lanvin kunnioitti Advanced Style -leidejä nostamalla heidät syksy/talvi 2012 -kampanjansa tähdiksi. Eräs naisista sanookin dokumentissa hauskasti: "I'm the face of Lanvin, you know".

Diorin kevään 2012 Garden Party -kokoelman Collectors Palette Milly Garden. Toisen Garden Clutch -paletin nimi oli Granville Garden. 

Toinen aivan ihana muotidokumentti oli Dior and I, jossa päästiin kurkistamaan huippumuotitalon sisälle muotisuunnittelijan luovaa prosessia.  

Dokumentti alkaa keväästä 2012, kun belgialainen Raf Simons on nimitetty yllättäen potkut saaneen John Gallianon tilalle Diorin pääsuunnittelijaksi. Simonsilla on vain 8 viikkoa aikaa luoda Diorille uusi haute couture -kokoelma.

Vasta kun näin dokumentissa Christian Diorin kotitalon Granvillessa, ymmärsin että tämä Diorin ihana Blooming Bouquet -tuoksu on saanut värinsä, nimensä ja tuoksunsa sen inspiroimana.

Pullossa näkyy muitakin Diorille tyypillisiä elementtejä kuten rusetti ja kukonaskel-kuviointi pohjassa.   

Dokumentissa nähdään Diorin päämaja ja lippulaivamyymälä Pariisissa Avenue Montaignella, ateljé-ompelimo sekä Christian Diorin kotitalo ja puutarha Granvillessa Normandiassa, joka toimii nykyään museona.

Lopuksi päästään Raf Simonsin kauden ensimmäiseen Diorin muotinäytökseen Pariisiin. 

Muotinäytös pidetään asumattomassa vanhassa talossa, jonka jokainen huone peitetään kukilla. Aivan henkeäsalpaavan kaunista, ja juuri sitä jota haute couture, Dior ja Pariisi parhaimmillaan on! 

Guerlainin Pucci-kokoelma Terra Azzurra

Oikeastaan tämä ranskalaisen perinteikkään parfyymitalo Guerlainin kesän 2012 kollaboraatio italialaisen muotitalo Puccin kanssa on Guerlainin toinen Pucci-kokoelma. Ensimmäinen ilmestyi jo keväällä 2007, mutta siitä minulla ei ole itselläni omakohtaista muistikuvaa. 

Ehkä siksi, että vielä 2007 en ollut käynyt Firenzessä, joka oli Emilio Puccin kotikaupunki. Pucci on kuuluisa värikkäistä printtikankaistaan, jotka olivat erityisesti jet setin suosiossa 1960- ja 1970-luvulla.

En itse omista yhtään Puccia (vielä, sanon toiveikkaasti!), joten tämä Guerlainin Pucci-kokoelma saattaa olla toistaiseksi lähimmäs mitä pääsen sitä. Firenzestä tehtaanmyymälästä en raaskinut ostaa Puccia vaikka mieli teki. Myös helsinkiläisen Hoochie Mama Jane -vintagekaupan ikkunassa näin kerran Pucci-tyylisen mekon. Hoochie Maman omistaja sanoi jälkeenpäin, että toivottavasti se ei ollut aito Pucci, sillä sen verran halvalla se oli mennyt. 

Guerlainin Terra Azzurra Pucci-kokoelma on koristeltu Puccin Winter Capri -kankaalla. Caprille Emilio Pucci perusti aikoinaan fashion housensa. Pucci oli olympialaistason hiihtäjä, ja hänet löydettiin muotisuunnittelijana vuonna 1947 kun hän teki ystävättärelleen hiihtoasun, jonka Harper's Bazaarin valokuvaaja sattui kuvaamaan Sveitsissä.  

Guerlainin kokoelman inspiraationa on kuitenkin Italian Riviera ja kesä. Sininen ja vihreä väri kuvaavat ilmeisesti azurinsinistä Välimerta.   

Minulle tämä kokoelma on siksikin tärkeä, että se tuo mieleeni myös Ranskan Rivieran, jonne suuntaamme taas lokakuussa lomalle. Olen haaveillut, että jos tänä vuonna jaksaisin retkeillä sieltä myös Italian puolelle, esimerkiksi Portofinoon, jonka mukaan yksi tämän kokoelman huulikiilloista oli nimetty. 

Minulla oli alunperin vain Terra Azzurra -kokoelman Meteorites Perles d'Azur, jotka löysin jouluna 2012 Sokoksen alesta.

Tänä keväänä sain ihanalta lukijalta vinkin, että Sokos myi edelleen alessa Pucci-kokoelman Pinceau-sivellintä. Sen pitäisi olla suunniteltu toimimaan juuri täydellisesti Meteorites-puuterihelmien kanssa, joten totta kai halusin myös sen. Hinta oli 35 euroa alessa. 

Pucci-kokoelman Meteoritesit ovat viileäsävyisiä pastelleja.

Meteoritesien ideanahan on olla eräänlainen viimeistelypuuteri, lisätä hohtoa ja blurrata ihoa. Ehkä ne sellaisena toimivatkin. Kyseessä on enemmän uskon asia, ero ei niin näy esim. valokuvissa. Ihana niitä on kuitenkin käyttää!