perjantai 14. maaliskuuta 2014

A-Derman kuivan ihon tuotteet

Osallistuin blogini perusteella A-Derman kuivan ihon tuotteiden testiryhmään 3 viikon ajan.

Ideana oli testata A-Derman uutuuksia Exomega -pesuöljyä ja -vartalovoidetta 3 viikon aikana ja havainnoida ihossa tapahtuvia muutoksia. 

En yleensä tykkää tällaisista yhteistyötarjouksista, jossa edellytetään blogijutun kirjoittamista vastineeksi tuotteista (saan palkinnoksi osallistumisesta 140 euron arvoisen paketin iholleni sopivia A-Derman, Avenen ja Kloranen tuotteita). Yleensä kirjoitan tuotteista jos innostun tai haluan. Tässä tapauksessa halusin kuitenkin osallistua testiryhmään, sillä ihoni on kuiva ja atooppinen, ja ranskalainen apteekkikosmetiikka kiinnostaa minua kovasti. 







A-Derma on Avènen valmistajan tuotesarja, jota myydään vain apteekeissa. Hajusteettomat, lisäaineettomat ja parabeenittömät steriilit hoitovoiteet sisältävät vain välttämättömät ainesosat ihon kosteuttamiseen, hoitamiseen ja rauhoittamiseen. Vaikuttavana aineena on vain Lounais-Ranskassa kasvava ainutlaatuinen Rhealba®-kaura.


A-Derma Exomega DEFI Cream, 200 ml

Hoitovoide kuivalle, erittäin kuivalle ja atooppiselle iholle. Vähentää kuivuutta ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Vaikuttavana aineena on Rhealba-kaura. 

A-Derma Exomega Cleansing Oil, 200 ml

Hellävarainen saippua-aineeton puhdistus/pesuöljy. Rhealba-kauranversouutetta, Filaxériné-yhdistettä ja omega-6-rasvahappoja sisältävä öljy kosteuttaa ja jälleenrakentaa ihon luontaista suojaa.


Luulen, että testiajankohdaksi oli tarkoituksella valittu tämä helmi-maaliskuu, sillä yleensä iho on talven jälkeen nyt kuivimmillaan. Tämä talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen leuto ja lyhyt, joten oikein tositoimiin nämä tuotteet eivät nyt valitettavasti ihollani päässeet. Harmi, koska olisi hauskaa nähdä niiden teho silloin!







Vartalovoide kosteutti minusta ihoa oikein hyvin. Se oli kuitenkin hyvin paksua ja steriilin korkkimekanismin takana, joten se oli aika vaivalloista levittää. Täyteläisyydestään huolimatta se kuitenkin imeytyi ihoon jopa yllättävän nopeasti.

Vaikka pidänkin kaikista ihanista tuoksuista, on minusta mukavaa käyttää tällaisia tervehenkisiä, ihoa oikeasti hoitavia perusvoiteita. Tällaisen hoitovoiteen päällehän voi sitten laittaa vielä jotakin ihanaa Victoria's Secret tai Body Shop -vartalovoidehömpöytystä, jos haluaa tuoksua. 

Suurin miinus minusta vartalovoiteen kohdalla oli se, että se ei ollut paksuutensa vuoksi kovin riitoisaa. Itseasiassa oma testivoiteeni loppui kesken kolmen viikon testijaksoa, n. 14 päivän kohdalla. Positiivista tässä on kyllä se, että olen oppinut selvästi rasvaamaan vartaloani säännöllisesti. Ottaen huomioon vartalovoiteen hinnan n. 24 euroa, suosittelisinkin tätä erityisesti niille, joilla on todellisia ongelmia kuivan tai herkän ihonsa kanssa ja haluavat panostaa sen hoitoon. Ihanaa kyllä, että tällaisia erityisen hoitavia ja luotettavia tuotteita sellaisille henkilöille on saatavilla!

Puhdistusöljyä oli minusta samalla tavalla kiva käyttää kuin vartalovoidetta sen puhtauden ja terveellisyyden takia. Iho jäi suihkun jälkeen kosteutetun tuntuiseksi eikä kutissut yhtään. Luokitan öljyn samaan ryhmään esimerkiksi Sebamedin ja Eucerinin pesunesteiden kanssa, joita käytän myös ajoittain. Yleisesti ottaen minulla on apteekissa myytävistä tuotteista mielikuva, että ne ovat tehokkaita, hinta-laatusuhteeltaan hyviä ja turvallisia. 







Tässä taulukossa näkyy ihoni dramaattinen muutos kohti oireettomampaa ja kosteutetumpaa ihoa tuotteiden käytön aikana n. puolentoista viikon käytön jälkeen. Ihon uusiutuminen kestää n. 3 viikkoa, joten ainakin sen ajan tuotteita suositellaan käytettäväksi muutoksen havaitsemiseksi. 

Tuonne taulukon alalaitaan lisäsin Herra Pumpulipupun ideasta alkuajan oireita, joita ei ollut taulukossa lueteltu. Niitä olivat kutina, joita oli ensimmäisen 4 päivän ajan, ja näppylät, joita tuli kutinan jälkeen 3 päiväksi (ihanaa!). Viikon jälkeen nämäkin kaikki oireet katosivat. Päivät 11-13 iho oli kostea, miellyttävä ja täysin oireeton, mutta sitten vartalovoide tosiaan loppui.

Jatkossa aion ostaa A-Derman vartalovoidetta jos normaalisti käyttämäni luonnonkosmetiikkapainotteiset vartalovoiteet eivät riitä hoitamaan ihoani. Ja jos voide olisi halvempaa, voisin tosiaan ostaa useamminkin!   





tiistai 11. maaliskuuta 2014

Yves Saint Laurent kevät 2014 Flower Crush -kokoelma

Yves Saint Laurentin kevätkokoelma Flower Crush näyttää sävyiltään aivan ihanalta. 

Inspiraationa ovat olleet erityisesti ruusut ja pionit.








Kokoelmassa on kaksi limited edition -palettia: Pivoine Crush -luomiväripaletti ja haalean vaaleanpunainen Rosy Blush -poskipuna/korostuspaletti.

Jo pelkästään tuo Pivoine Crush -paletin kansi näyttää kuin kirsikankukilta.  






Ruusut ja pionit ovat lempikukkiani, ja Pivoine Crush paletin sisältö on samoin täynnä lempivärejäni eli pinkkiä, persikkaa ja viininpunaista. Täydellinen, keväisen herkullinen yhdistelmä!

YSL:n meikkipuolen taiteellinen johtaja Lloyd Simmonds, joka on suunnitellut kokoelman, neuvoo käyttämään tumminta kirsikkaista sävyä joko yksinään tai ripsirajassa katseen syventämiseksi. Muita sävyjä voi levittää "raikkaana sädekehänä" kulmakarvoihin asti vaalean ruusuisen ja savuisen vaikutelman aikaansaamiseksi.   

Valitettavasti YSL:n luomivärien laatu ei ole vakuuttanut minua, vaikka väriyhdistelmät paleteissa ovat olleet Lloyd Simmondsin aikana häikäisevän upeita. Niinpä aion odottaa Pivoine Crushin kanssakin viehättävistä sävyistä huolimatta ainakin aleisiin asti.

Pivoine Crushin normaalihinta on 64 euroa.   









Huulimeikiksi Lloyd Simmonds neuvoo yhdistämään Pivoine Crushiin kokoelman pinkki-punaisen huulikiillon Gloss Volupte Rose Fusion. 

Myös kokoelman Rouge Volupte -huulipunat fuksiana tai korallina sopisivat varmasti ihanasti. 

Ammattilaisen vinkkinä Lloyd Simmonds neuvoo rajaamaan silmät kokoelman Dessin du Regard -rajauskynällä sävyssä Intense Purple. Se on tummansininen sävy, jonka pitäisi olla valoisampi kuin tavallinen musta. Rajauksen pitäisi antaa meikkiin kontrastia ja syvyttä sekä aistillinen, hienostunut ilme. 

Kynsilakkana lookissa neuvotaan käyttämään syvän punaista La Laque Couture -kynsilakkaa sävyssä 49 Rouge Pablo.






Kuvista kiitos YSL:lle!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Vintage-meikkejä; 1940- ja 1950-luku

Kävin pari viikkoa sitten helsinkiläisessä 1950-luvun kampaamossa Pinkki Paplarissa järjestetyn Pink Me Up! vintage-kampauskurssin. Hurahdin kurssilla vintage-tyyliin ihan täysin (juttuni kurssista täällä). 






Pinkki Paplarissa oli useampia vintage-tyylin kirjoja selailtavana, ja kysyin kurssin järjestäneeltä Hannalta mitä hän niistä suosittelisi jos haluaisi oppia vintage-tyylistä lisää.

Hannan mukaan yksi parhaita on tämä Style Me Vintage -kirjasarja, jossa on ainakin kolme osaa: Hair, Clothes ja Make-Up. 

Style Me Vintage -sarjaa ei löytynyt Make-Up -osaa lukuunottamatta Helsingin suurista kirjakaupoista, joten tilasin Hairin ja Clothesin Adlibriksestä. Hinta oli 10,60 euroa kappale. 






Koska olin kuitenkin malttamaton, ostin heti kurssia seuraavana päivänä tuplahintaan eli 20 eurolla Akateemisesta kirjakaupasta Style Me Vintage Make-Up -kirjan. 

Kurssilla ehdin kirjaa jo vähän selailla, ja toiseksi kurssipäiväksi tein omasta päästäni mielestäni 1940-luvun tyylisen meikin.






Luomiväriksi halusin mahdollisimman kevyttä valkoista ja beigeä, joten käytin vanhaa IsaDoran kesän 2011 Ocean Drive -kokoelman luomiväripalettia Ocean Dream. Lisäsin meikkiin vähän extra-kimallusta IsaDoran tämän kevään Ray of Light -kokoelman Twist Up Eye Gloss -luomivärikynällä Champagne Cocktail*.

Poskipunana oli saman kokoelman Twist-Up Blush & Go -poskipunapuikko Coral Island* ja huulipunana Twist-Up Gloss Stick Red Romance*.

Tulipa puikkopainotteinen meikki, mutta tällaiset kynämäiset tuotteet ovat nyt selvästi in!






Luomiväreissä oli siis kimallusta, ja rajaukset tein puolipehmeästi ensin mustalla kynällä ja sen päälle nestemäisellä eyelinerillä.

Huulipuna on 1940- ja 1950-luvulle tyypillisesti raikas punainen. Olen aivan rakastunut tähän IsaDoran joulun 2013 Shine Bright -kokoelman Red Romance -huulipunakynään*. Erinomainen sävy lämpimälle iholle.  Mielestäni sitä saa kyllä edelleenkin, jos ihastutte.   






Saatuani Style Me Vintage Make-Up -kirjan itselleni, katsoin jälkeenpäin siitä miten 1940-luvun meikki oikeasti pitäisi tehdä. 

Kirjassa on selvät ja tarkat vaihettaiset ohjeet kuvien kanssa meikkien tekemiseen.

Meikkipohja 1940-luvun meikissä pitäisi olla mattainen, joten käytin toisin kuin tuossa ylläolevassa meikissä mattaisempaa meikkivoidetta eli Giorgio Armanin Luminous Silkia. Ylemmässä meikissä meikkivoide on YSL:n valoaheijastava Le Teint Touche Eclat. 

Luomiväripalettina käytin IsaDoran Matte Chocolatesia. 1940-luvun meikkiin neuvottiin laittamaan liikkuvalle luomelle neutraalin beige luomiväri. Vaikka tuo IsaDoran Matte Chocolates -paletin vasemmanpuoleisin luomiväri näyttää pannussa neutraalille, muuttuu se lämminsävyisellä ihollani yllättävän oranssiksi. 

Luomivakoon neuvottiin, että iltameikkiin voi laittaa tummempaakin ruskeaa. Käytin tuota Matte Chocolatesin keskimmäistä vaaleaa kaakaonruskeaa ja varovasti sen päälle oikean nurkan tummanruskeaa.

Huulipuna 1940-luvun meikissä pitäisi olla punainen ja matta. Vaatetukseni oli viininpunainen, joten en halunnut meikkiin kirkkaanpunaista, vaikka se olisikin ollut ehkä enemmän forties, vaan käytin IsaDoran syksyn 2013 Color Chock -kokoelman Deco Rose -huulipunaa*, joka on kyllä koostumukseltaan nimenomaan matta.   






Aluksi pelkäsin että silmämeikistä tulisi liian hailakka, sillä olin jatkamassa sillä päivätöistä iltatilaisuuteen. Olen tottunut, että painopiste on silmämeikissä, joten vaalean beiget silmät tuntuivat alastomilta. Siksi tuputin luomivakoon ehkä liikaakin ruskeaa, jolloin muoto vähän kärsi. 1940-luvun meikissä varjostus pitäisi ymmärtääkseni olla melko tarkkaan luomivaossa. 

Silmänrajaukset ovat 1940-luvun meikissä nestemäiset ja ohuet, joten tein ne Sensain erinomaisella eyelinerilla, joka piirtää siistit viivat kuin itsestään. 

Poskipunaa saa 1940-luvun meikissä onneksi käyttää runsaasti, joten silläkin sain vähän väriä meikkiin. Sävy on kuvassa 1940-luvulle uskollisesti ruusuisen pinkki. 

Tästäkin meikistä tuli oikein mukava! Ensimmäinen kimaltavampi meikki ehkä kaunistaa minua enemmän, mutta toisaalta tämä jälkimmäinen on 1940-luvulle uskollisempi ja lähempänä alkuperäistä. Style Me Vintage -kirjaa lukiessani huomasin, että ensimmäiseksi tekemäni meikki olikin oikeastaan sattumalta lähempänä 1950-luvun meikkiä, jossa lämpöä ja kimallusta saa olla enemmän.

Näistä vintage-meikeistä voi ottaa myös inspiraatiota nykypäivän meikkiin, mutta tehdä sen modernimmin ja vain joitakin vaikutteita ottaen. Sanotaan, että muotikin kiertää kehää, eli kaikki kiinnostavat tyylit on jo oikeastaan nähty menneinä vuosikymmeninä! 


* Tuotteet saatu blogia varten testattavaksi. 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Bombon -kampaamossa Tikkurilassa tutustumassa

Bombón-niminen kampaamo ja kauneushoitola sijaitsee Tikkurilassa Vantaalla (Peltolantie 2).

Sieltä saa parturi- ja kampaamopalveluja, mm. värjäyksiä, permiksiä, rastoja ja hiustenpidennyksiä sekä kauneudenhoitopalveluita kuten meikkauksia, ripsienpidennyksiä, rakennekynsiä ja karvanpoistoja.






Kaikki palvelut ovat yhdessä suuressa tilassa, joka on sisustettu viihtyisästi. En ole Suomessa useinkaan nähnyt tällaisia kauneuskeskuksia, joista saisi kaikki palvelut kerralla. Esim. USA:ssa nämä ovat yleisempiä. Bombónkin on ilmeisesti kasvanut tällaiseksi monitoimikampaamoksi vähitellen, sillä se on aloittanut viereisestä liikehuoneistosta 25 neliön tiloista, ja nyt tilaa on yhteensä jo 140 neliötä ja työntekijöitä 5-6. 

Huikeanhauskaa Wasting Lifestyle -kynsiblogia pitävä Emma kutsui lauman meitä bloggaajatyttösiä tutustumaan viime viikon perjantaina Bombóniin, jonka kanssa Emma tekee muutenkin yhteistyötä. 

Meidät otettiin vastaan aivan ihastuttavalla lämmöllä ja huolellisesti valmistautuneina tarjoiluiden ja ohjelman puolesta. 






Illan ideana oli esitellä Bombónin kampaamo- ja kauneudenhoitopalveluita työnäytteiden perusteella.

Tässä tehdään kalanruotolettiä. Se oli minusta kovin kiinnostavaa, sillä en ole ikinä nähnyt miten sellainen tehdään. 

Kolmen hiusosion sijaan kalanruotoletissä käytetään kahta, joiden molempien ulkosyrjistä siirretään vuorotellen pieniä hiusosioita eteen toisen puolen sisäsyrjään. Vähitellen alkaa muodostua ristikkäinen kalanruotokuvio. 






Kun letitys on valmis, siihen voi tupsuttaa reilusti hiuspuuteria, jolloin hiuksiin saadaan rakennetta. Toimii varmaan myös tavalliseen lettiin jos siitä halutaan paksumpi.

Edes hiuslenkkiä ei letin päähän tarvita välttämättä kiinnittämään. Jos rakennetta vain on riittävästi, letti pysyy itsestään kiinni. 






Lopuksi lettiä löystytetään ja hajoitetaan käsin, jotta siitä tulisi runsaan näköinen. 

Mitä tiukempaan on letittänyt, sitä enemmän hiusosioita pitää avata. 






Tässä esitellään puolestaan aivan uutta innovaatiota, kiharrinta joka ikään kuin imee hiukset sisäänsä ja kihartaa ne automaattisesti.

Kihartimella pitää ottaa riittävän pieniä osioita kerrallaan, jotta se ei mene jumiin.

Kun hiukset ovat kihartimen sisällä valmiiksi kihartuneet, kiharrin piippaa ja kannen avattuaan voi siirtyä kihartamaan seuraavaa osiota. 

Hyvä puoli minusta tässä uutuudessa oli helppouden lisäksi ainakin se, että kiharasta tuli nätin tasaista ja pehmeätä. Huonona puolena oli sitten ehkä paino ja hitaus. Lisäksi en ole varma miten tuolla saisi kiharaa tehtyä itselleen niskaan. Toisille kiharoiden tekemiseen tällainen automaattikiharrin on kyllä kätevä.

Automaattikiharrinta on myynnissä myös tavalliseen kotikäyttöön ainakin Babylissilla nimellä Curl Secret. 






Tässä on valmis kiharakampaus Wasting Lifestyle -blogin Emmalle toteutettuna.

Tässä muuten näki kampaajan ammattitaidon, sillä kiharat olivat aluksi ihan tavalliset kiharat, kunnes Bombónin Outi, joka muutenkin on Emman vakiokampaaja, vähän pöyhi ja asetteli niitä, ja yhtäkkiä tuloksena oli tällainen täydellinen kampaus. 






Kampaamopalveluiden ohessa Bombónista on mahdollista saada parafiinikäsihoito, jonka voi ottaa vaikka hiusvärin vaikutusajalla. 

Parafiinikäsihoidossa kädet upotettiin ensin lämpimään parafiiniin. 






Sen jälkeen kädet laitettiin muovihanskoihin lämpimän pyyhkeen alle n. 20 minuutiksi. 







Lopuksi jähmettynyt parafiini putsattiin käsistä. 

Kädet tuntuivat kuulemma hoidon jälkeen aivan ihanan pehmeiltä ja kosteutetuilta!






Bombónissa tehdään myös rakennekynsiä ja kynsien Shellac-kestolakkauksia. 

Tässä tehdään Shellac-lakkausta Mustaa Kajalia -blogin Heidi B:lle, jolla on ollut vaikeuksia kynsilakan pysyvyyden kanssa. Heidin blogista varmaan näemme myöhemmin miten kävi Shellac-lakkauksen kanssa! Sille luvataan vähintään 2 viikon kestoa.

Shellac-lakkauksen hinta on Bombónissa 39 euroa ja huolto 49 euroa.






Tässä on esittelyssä karvanpoisto sääristä sokeroimalla. Säärimallina on Siamese Lipstick -blogin ihana Kaisuli. 

En ollut koskaan aiemmin nähnyt kuinka tällainen sokerointi tapahtuu, ja voin kyllä sanoa että oli hypnotisoivaa katsottavaa. Tuollaisella venyvällä sokerimassapallolla vain kiskottiin vähitellen karvoja irti. Uskon täysin mitä kosmetologi Sarah sanoi, että sokerointia tehdessä ei kiinnitä huomiota mihinkään muuhun kuin siihen, että missä on vielä karvoja jäljellä. Tämä siis lohdutuksena kaikille esim. bikinirajausta tai brassia suunnitteleville. 

Sokeroimalla ihosta tuli kyllä todella sileän tuntuinen, ja ihan pienimmätkin karvat lähtivät juurineen toisin kuin epiloimalla tai sheivaamalla. Sokeroinnin pitäisi olla myös kivuttomampaa ja iholle hellävaraisempaa kuin esim. vahauksen. 

Tällainen sokerointi olisi ihana kesäksi. Bombónissa se maksaa 40 euroa, ja luulenkin että minulla on edessä Tikkurilan matka vielä ennen kesää!