Pin-Up Garage; Style Me Vintage 1950's DeLux -kurssi

Innostuin keväällä valtavasti vintage-tyylistä käytyäni Pinkki Paplari -kampaamon vintage-kampauskurssin (juttuni täällä).

Helsingissä myös Pin-Up Garage -kauppa (Fabianinkatu 13) järjestää vintage-tyylikursseja, joten niinpä ilmoittauduin innoissani myös sinne. 

Style Me Vintage 1950's DeLux -kurssi järjestettiin yhtenä sunnuntaina nyt keväällä, ja siihen kuului katsaus pin-up tyylin historiaan, lyhyt pukeutumisneuvonta, opetus kampauksen ja meikin tekoon itselle, stailaus ja valokuvaus (125 euroa). 

Kurssin kesto oli n. 6 tuntia, ja kurssi pidettiin Pin-Up Garage -kaupan takahuoneessa. Meillä oli oikein 1950's beauty parlor, kun valloitimme neljän muun oppilaan kanssa takahuoneen ison pöydän kihartimiemme ja meikkiemme kanssa. Kurssille sai ottaa mukaan oman kihartimen ja meikit, jotta oppisi käyttämään nimenomaan niitä.

Opettajina kurssilla toimivat Pin-Up Garagen omistajatar Miss Coco de Noir ja meikkaaja-kampaaja Joy Licous. Ihanaa, kun noilla pin-up tytöillä on kaikilla tällaiset hienot taiteilijanimet! Terveisin: "Miss Cotton Bunny".  

Oijoi, vaikka kuinka tarkkaan yritin tehdä, niin rajaus vähän kiemurtelee.
Se näkyy onneksi kuitenkin vain tässä lähikuvassa.

Minua kiinnostivat kurssilla eniten kampauksen ja meikin tekeminen. Valokuvissa olemisesta en oikein tykkää, ja varsinkin pin-up tyyliin olen ihan liian ujo. Ihanalta se näyttää kyllä muilla! 

1950-luvun meikkiin kuuluvat lämminsävyinen mattainen iho, joka muutenkin näyttää kuulemma kuvissa paremmalta, luonnolliset ruskeat luomivärit mustilla kissarajauksilla, raikas poskipuna ja näyttävä punainen huulipuna. 

Opin, että 1950-luvun silmämeikissä käytettiin perinteistä banaanivarjostusta, jota ei kuitenkaan tuotu ripsirajaan asti, kun taas 1960-luvun meikissä bansku yhdistettiin ripsirajaan. Kuvassa minulla ei ole kyllä aivan oikeaoppinen varjostus. Tuhersin sitä kauan ja varovaisesti, mutta liian pienen peilin ääressä vähän huonossa valossa. Onneksi pin-upissa otetaan kokovartalokuvia, joten meikin yksityiskohdilla ei ollut niin väliä. 

Nestemäisissä silmänrajauksissa kannattaa tehdä molempiin silmiin ensin alkua, ja piirtää ulkonurkkien siivet vasta lopuksi. Suoraan peiliin katsominen auttaa saamaan rajauksista symmetriset. Silmänrajausten suhteen saimme hyvän vinkin, että niitä voi tarvittaessa korjata kostean vauvapyyhkeen ja kynnen avulla. 

Kasvojen varjostusten ja korostusten suhteen oli hauska trio-jäätelö muistisääntö: ensin poskille alhaalta ylöspäin varjostus ruskealla, sitten roosa poskipuna ja lopuksi korostus "vaniljajäätelöllä".

Hiuksissa aloitimme tekemällä kiharapohjan, josta pystyi sitten tupeeraamalla ja harjan avulla muotoilemaan 1950-luvun tyyliset Victory Rollsit, eli ylöskohotetut rullat molemmille ohimoille. 

Minä tein kyllä huijausrullat, joissa ohimoilta hiussuikaleet kyllä tupeerataan ja siloitellaan päältä hiusharjalla, mutta rulla tehdään vain kieputtamalla latvaa muutaman kerran ympäri ja kiinnittämällä sitten pinneillä osion keskeltä ylös. Loppuosa latvasta jää auki. Huijatut Victory Rollsit kuulemma sopivatkin minulle paremmin. Oikeat Victory Rollsit tehdään pyörittämällä koko tupeerattu hiussuikale sormia apuna käyttäen rullaksi, niin että latvakin piilotetaan rullan sisään. Niistä voi olla vähän vaikea saada tasaiset ja symmetriset.

Meikin teimme omilla tuotteillamme, mutta saimme tarvittaessa lainata siihen myös Pin-Up Garagessa myytäviä Besamen tuotteita.

Besame Cosmetics on amerikkalainen, vintage-tyylisiä meikkejä alkuperäisen värisinä valmistava yritys. "Punatukkaisille sopii Besamen huulipuna sävyssä Merlot" sanoivat Miss Coco de Noir ja Joy Licious melkein yhdestä suusta, kun pohdin minulle sopivinta huulipunan sävyä. Ostinkin tumman viininpunaisen Merlotin sitten itsellenikin hintaan 32,90 euroa.  

En nyt valitettavasti laita tähän lopullista pin-up kuvaani, vaikka ymmärränkin että tämä juttu on vähän tyhmä ilman sitä. Se ei vain tunnu niin hyvältä idealta täällä julkisessa internetissä.

Valokuvaaja Ani Koivisto oli kuitenkin ihan mahtava, ja Miss Coco de Noir stailasi minut huolellisesti kuvaan Pin-Up Garagesta lainaksi saamallani tummansinisellä mekolla (Mekko Pin-Up Garagen sivuilla täällä. Sama mekko oli muuten näyttelijä Niina Lahtisella Emma-gaalassa.). 

Kuvausrekvisiitaksi sai valita esimerkiksi kukan, päivävarjon, pelastusrenkaan tai matkalaukun, joka minulla oli. Pin-up kuvissa oli myös tietyt trickit, missä asennossa suhteessa kameraan piti seistä, jotta vyötärö näytti huikean kapealta, lantio leveältä ja jalat pitkiltä, eli kurvit olivat kohdallaan. 

Pin-Up Garagessa myydään upeita pin-up vaatteita, asusteita ja kenkiä, joten siellä on hauska käydä, vaikka ei olisi kiinnostunutkaan tällaisesta kurssista tai kuvauksista.

Minä ostin myös pehmeät Rockin' Rollers -rullat (34,90 euroa), joilla kiharat saa tehtyä yön aikana. En ole löytänyt vastaavia kunnollisia rullia muualta. Rullat säästävät vähän hiuksia, kun lämpöä ei tarvita. Ne voi vain kiertää vähän kosteaan tukkaan pesun jälkeen ja antaa kuivua yön yli. Kosteaan tukkaan tehtyjen kiharoiden pitäisi myös kestää paremmin harjausta ym. käsittelyä kuin lämmöllä tehtyjen.

Olen jo kokeillut noita rullia, ja ne ovat superkätevät. Nopeat laittaa, eivätkä tunnu yhtään nukkuessa. Kampauksen voi sitten muotoilla valmiiseen kiharapohjaan aamulla. 


Vintage-kampauksia varten suosittelisin Pinkki Paplari -kampaamon kursseja, koska niissä ehditään perehtyä erilaisiin vintage-kampauksiin ja tekniikoihin kampaajan opastuksella enemmän. Jos taas olette kiinnostuneita myös noista stailauksista pin up -kuvia varten, on Pin-Up Garage hyvä paikka, sillä siellä tulee kampaus ja meikki, vaatteet ja kuvaukset yhdessä paketissa. Pin-Up Garagessa on myös Style Me Vintage -stailauspalvelu, jossa tehdään vintage-tyylinen meikki ja kampaus valmiiksi juhlia kuten vaikka häitä tai syntymäpäiviä varten. Aika ihanaa sekin!

Vintage-kampauskurssilla Pinkki Paplarissa

Helsingissä toimii 1950-luvun retrotyyliin sisustettu kampaamo Pinkki Paplari (Stenbäckinkatu 10, Taka-Töölö), joka on myös erikoistunut vintage-hiustyyleihin.

Kampaamossa järjestetään aina silloin tällöin Pink Me Up -kampauskursseja, joilla opetellaan tekemään vintage-kampauksia. 

Viime vikonlopun kurssilla opettajana toimi herttainen Hanna. Kurssi järjestettiin kahtena päivänä, lauantaina ja sunnuntaina klo 13-17. Mitään ennakko-osaamista kampauksista ei vaadita, kurssille voivat osallistua kaikki valmiista kampaajista tavallisiin oman tukkansa laittajiin (minä!). Hiusten pituudella ei ole myöskään mitään merkitystä, kivoja kampausmalleja löytyy kaikkiin pituuksiin. Kurssin hinta on 120 euroa.

Ensimmäisen kurssipäivän lauantain aloitimme perehtymällä eri vuosikymmenten hiustyyleihin. 

1920-luvulla muotia oli polkkatukka ja veistokselliset vesikampaukset. 1930-luvulla kiharat pehmenivät ja lookista tuli luonnollisempi. 1940-luvulla muodissa olivat glamour-kiharat ja Victory Rollsit. 1950-luvulla tulivat otsatukat, Marilyn Monroe ja Audrey Hepburn. 1960-luvulla hiukset alkoivat olla sileitä, mutta silti korkeaksi tupeerattuja a la Jackie Kennedy. Mad Men -sarjassa näkee kuulemma hyvin autenttista 1960-luvun lookia.

Kaikkien kampausten pohjalla on periaatteessa kiharapohja. Lauantaina valitsimme yhden yhteisen hiusmallin, jota lähdimme Hannan esimerkin perässä toteuttamaan omiin hiuksiimme.

1950-luvun Marilyn-kiharat sopivat oikeastaan kaikille, joten valitsimme ne. 

En ollut ennen tätä kurssia ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys kampauksen onnistumisessa on oikeanlaisella osituksella ja kiharruksella kampauksen alle. Aluksi hiukset suihkutetaan kauttaaltaan miedolla kampausnesteellä ja harjataan läpi. Kiharapohja on syytä tehdä huolella, ja koittaa kihartaessa aina vetää kädellä vastakkaiseen suuntaan kuin mihin on kihartamassa, jotta kihara nousisi riittävästi hiuspohjasta.

Kiharat voi toteuttaa papiljoteilla, lämpörullilla tai kihartimella. Kurssille sai myös ottaa oman kihartimensa mukaan, jotta saisi neuvoja sen käyttöön ja oppisi tekemään kampauksen nimenomaan sillä. Pinkki Paplarin kautta oli myös mahdollisuus ostaa ammattilaistason kiharrin.

Marilyn-kiharassa hiukset jaetaan takaa yhteen ja sivuilta yhteen tai kahteen osaan. 

Etuhiukset rullataan otsan suuntaan ja sitten keskeltä päälakea taakse papiljotin tai kihartimen leveydeltä. Sivut rullataan puolestaan alaspäin.

Pinkki Paplarista oli mahdollista ostaa 29 euron hintaan myös oma vartavasten koottu tarvikepussi, jossa oli mukana mm. osittamiseen tarvittavat piikkikampa ja hiusklipsut, laineklipsut, silotusharja, hiuspinnejä ja ponnareita. 

Näiden lisäksi vintage-kampaukseen tarvitaankin vain kampausnestettä/lämpösuoja, hiuspuuteria tupeerausta varten sekä vahaa ja hiuslakkaa viimeistelyyn.

Marilyn-kampausta voi muunnella helposti, ja tässä opimme miten siitä saa fiftari-tyylisen huivikampauksen helposti. 

1950-luvulla huivi solmittiin ymmärtääkseni noin ylhäältä, ja 1960-luvulla huivit olivat taas kapeampia ja pidempiä, ja niiden päät saivat roikkua niskaan. 

Marilyn-pohja taipui moneen, ja minä tein siitä opettajamme ohjeilla ihanan 1940-luvun tyylisen kampauksen. Siinä sivut nostettiin vanhanajan sivukammoilla ylös ja niskaosa kiinnitettiin löysäksi nutturaksi. Siihen olisi voinut tehdä sivuille myös 1940-luvun tyyliset ylösnostetut Victory Rollsit.

Olin niin ihastunut kampaukseeni, etten olisi millään halunnut pestä sitä pois toista kurssipäivää varten.

Onneksi kuitenkin tein niin, sillä sunnuntaina saimme itse vapaasti valita minkä kampauksen haluaisimme itsellemme toteuttaa. 

Viidestä oppilaastamme lyhythiuksiset valitsivat 1920- ja 1930-luvun tyylisiä laine- ja kiharakampauksia, ja me pidempihiuksiset teimme 1940-luvun tyyliset Victory Rollsit ja 1960-luvun Beehiven eli ampiaispesänutturan. Oli hauskaa että teimme sattumalta vähän eri kampauksia, niin näimme toisiltamme niiden toteutuksen! 

Lainekampaus on vaikein vintage-kampauksista toteuttaa, mutta hienosti kaikki oppilaamme onnistuivat Hannan ohjein. Lainekampauksen on tärkeää antaa kunnolla kuivua, joten sen tekeminen vie aikaa. Kotona laineiden voi antaa kuivua päässä yön ylikin. 

Itse valitsin 1960-luvun Beehive-nutturan. 

Siinä ideana oli kiharapohjassa rullata hiukset siihen suuntaan mihin ne olivat nutturassakin menossa, eli päältä taakse ja sivuilta ylös. 

Itse nuttura tehtiin kolmessa tai oikeastaan neljässä osassa. Aluksi koko kiharrettu hiusmassa tupeerattiin hiuspuuterin avulla hyvin. Sitten alaosa kiinnitettiin erikseen banaaninutturan tyyliin. Keskiosaan lähes päälaelle tehtiin ponnari, joka tupeerattiin sotkuksi. Tähän sotkupesään sitten kiinnitettiin päältä silotellut etu- ja sivuhiukset. Lopputuloksena oli upea korkea keko!

1960-luvun Beehive-nuttura on muunneltavissa myös Brigitte Bardot -tyyliin jättämällä alaosa niskasta auki.

Kampauskurssin parasta antia oli ehdottomasti se, että teimme itse kampaukset. Vaikka se tuntui välillä vaikealta ja ajoittaisia epätoivon hetkiäkin oli, antoi se kuitenkin itseluottamusta, että samaan pystyy tarvittaessa uudelleenkin. Näitä ei kyllä opi kuin tekemällä! Kerran kunnolla tehty vintage-kampaus myös pysyy tarvittaessa vaikka viikon. Ennen vanhaanhan naiset saattoivat käydä kerran viikossa kampaajallakin teettämässä kampauksen.

Aivan mahtava kurssi oli, ja nyt olenkin tosi innostunut vintage-kampauksista ja tyylistä muutenkin!