Maker Academylla on viihtyisät tilat Helsingissä Lönnrotinkadulla. Hauska studiomainen tila, jossa seiniä ympäröivät peilit ja jokaisen meikkaajaksi opiskelevan työpisteet.
Tällä kertaa olivat kuitenkin vuorossa kampaukset, sillä meikkaajien on hyvä osata myös laittaa vähän asiakkaiden tai mallien hiuksia.
Opettajana Makerin hiusviikolla oli kampaaja Tom Wennerstrand. Hän on suomalaisia huippuammattilaisia, joka työskentelee muotinäytöksissä fashion weekeilla ympäri maailmaa (Pariisi, Milano, Lontoo, New York...). Itse muistan Tom Wennerstrandin mm. siitä, että hän voitti ensimmäisenä Suomen Elle-lehden Vuoden Hiusstylisti -palkinnon vuonna 2010. Oli siis aivan mahtavaa päästä seuraamaan myös hänen työskentelyään.
Kampaukset aloitettiin tekemällä puolipitkistä hiuksistani tiukka ja sileä ponihäntä. Satu kertoi, että sen tekeminen toiselle on yllättäen paljon vaikeampaa kuin itselle.
Ponihäntään Satu kiinnitti hiuslenkillä hiuslisäkkeen. Tai oikeastaan lisäkkeitä oli kolme, kaksi punasävyistä ja yksi ruskeampi. Näin väriin saatiin syvyyttä ja elävyyttä.
Liitekohtaan kieputettiin päälle hiuksia niin että kiinnityskohta ei näkynyt. Omat hiukseni upposivat lisäkkeen sisälle.
Kun lisäke oli paikallaan, latvat kiharrettiin.
Jo näin kampaus oli tosi näyttävä. Pitkä laineilla oleva ponihäntä oli jotenkin tosi trendikäs ja glamour.
Opettaja Tom Wennerstrand kävi aina välillä tarkistamassa tuloksen.
Tässä hän teki nopsasti Sadulle malliksi nutturan. Sen sisälle ei tullut valkkia, mutta se olisi ollut myös yksi mahdollisuus jos olisi halunnut jättinutturan.
Sitten nuttura taas avattiin ja Satu lähti tekemään samaa perässä.
Tässä on alkutilanne, eli lisäkkeen runsas tupeeraus.
Ja tässä siitä syntynyt tyylikäs nuttura. Nuttura kiinnitettiin vain muutamalla pinnillä ja apuna käytettiin hengettömiä.
Satu oli minusta oppinut aivan valtavasti siinä viikossa, jona Tom oli heitä opettanut. En voinut uskoa, että hän oli todella omaksunut nämä kaikki hienot kampaukset siinä ajassa.
Minulle ei tehty banaaninutturaa, mutta sekin syntyi oppilailta vain muutamassa vipsauksessa ponihännällä, tupeerauksella ja muutamalla pinnillä.
Satu sanoi minulle ennen kuin aloitimme, että yhtenä päivän aiheena olisi afro. Luulin että se oli joku vitsi, eihän minun keskipitkästä ja normaalista tukastani nyt mitään afroa saisi.
Lopulta minulle valkeni, että afro kyllä tehtäisiin.
Tom Wennerstrand aloitti sen tekemisen punomalla niskaani ranskalaisen letin. Ideana oli vähentää hiusmassaa sitomalla osa siitä kiinni.
Samaa tekniikkaa voi kuulemma käyttää jos esim. muotinäytöksessä halutaan tehdä paksuista aasialaishiuksista ohuita ja sileitä pohjoismaalaisen näköisiä hiuksia.
Tässä tapauksessa punontaa käytettiin kuitenkin saamaan oikeaa muotoa afroon. Afron ei ollut tarkoitus laskeutua alas ja niskaan.
Niskahiusten punomisen jälkeen päälihiuksia lähdettiin kiinnittämään pienille sykkyröille.
Hiukset punottiin hengettömien ympärille ja kiinnitettiin pinnillä.
Tom näytti yhden malliksi, ja Satu oppi tekniikan ihan käsittämättömän nopeasti. Häneltä meni varmaan vain noin puoli tuntia koko kampauksen tekoon, eikä edes pidetty kiirettä, vaan höpöttelimme mukavia siinä samalla.
Tässä on sekä jo avattuja sykeröitä että vielä kiinni olevia punottuja.
Ennen pinnien avaamista sykeröitä lämmitettiin hetki suoristusraudalla.
Jos pinnejä on paljon, voi koko pään tehdä täyteen sykeröitä ennen avaamista. Toinen vaihtoehto on tehdä tällä tavalla vähän vaiheittain.
Lopuksi sykeröt harjattiin auki ja tupeerattiin.
Lopputulos oli tämä mahtava höttöinen hattaratukka!
Villin afron voi myös kesyttää laittamalla päälle hiusverkon ja suihkuttamalla siihen lakkaa. Sen jälkeen hiuksia voi vielä muotoilla ja kiinnittää pinneillä. Itseasiassa tähänkin on haettu jo muotoa muutamilla pinnityksillä (opin uuden hienon sanan!). Tom Wennerstrandin mukaan afron pinnittäminen on vähän Paris Vogue -tyyliä.
Otsatukka jätettiin aluksi kihartamatta. Tom Wennerstrand kertoi, että niin saatetaan tehdä esim. hiustuotemainoksessa, jossa halutaan näyttää että miltä käsittelemätön hius näyttää. Jos taas halutaan että koko hius näyttää mallin omalta tukalta esim. muotikuvassa, voi otsatukkaa kreppailla vähän kreppiraudalla kuten minulle tässä on tehty.
Todella mielenkiintoista taustatietoa, katson kyllä tämän jälkeen muotikuvienkin hiuksia vähän eri tavalla!
Tällaisia hiuksia on minusta näkynyt aika paljon muotinäytöksissä maailmalla. Itselleni tuli kampauksesta heti mieleen John Gallianon muotinäytökset Diorille 2000-luvulla. Ainakin Diorin kesän 2004 Pret-a-Porter -näytöksessä oli aivan samanlaisia hiuksia (youtube-video täällä).
Satu tarjoutui vielä suoristamaan afron tai tekemään minulle lopuksi jonkun kivan kampauksen, mutta ihastuin afroon niin paljon että halusin pitää sen. Niin kuin Tom Wennerstrand sanoi, "sellainen perjantaitukka".
Afro herätti ihastusta koko loppupäivän kaikkialla minne menin. Stockmannin Yves Saint Laurent -pisteen tytöille tuli siitä mieleen Victor & Rolfin Flowerbomb -parfyymin mainokset.
Tässä näkyy vielä tuota afron uskomatonta pilvihattararakennetta.
Sain YSL:n meikkitaiteilijalta Janita Salmensuolta jopa neuvoja millainen meikki sopii tähän afrokampaukseen. Kulmakarvat ja meikki kannattaa tehdä vähän kevyemmin, kun tukkakin on niin kevyt ja ilmava.
Myös herra Pumpulipupu piti yllättäen afrostani. Hän tosin kiusasi minua sanomalla, että näin keväällä joku pikkulintu voi erehtyä ja tehdä sinne pesän!
Kiitokset vielä superkivasta päivästä kampausten tekijälle, Ripsarit poskilla -blogin Sadulle ja Maker Academylle!
