Grassen kaupunki on Ranskan parfyymiteollisuuden keskus. Se sijaitsee lähellä Nizzaa, joten vietin sadepäivää siellä.
Grassessa on runsaasti parfyymien raaka-aineiden valmistajia. Ne myyvät tuotteitaan pääasiassa muotitaloille ja muille, jotka sitten valmistavat niistä parfyymeja. Koko touhu on vähän salaperäistä, joten valmistajien tiloihin ei yleensä pääse tutustumaan.
Onneksi Grassessa on myös kolme parfyymitaloa, jotka tekevät omia parfyymejaan ja toivottavat mielellään myös vieraiijat tervetulleiksi.
Galimard on ehkä perinteisin ja kuuluisin. Fragonard on modernein ja kaupallisin. Ja Molinard sitten jotakin siltä väliltä.
Kaikilla on tehtaat ja myymälät Grassessa, joihin pääsee vierailemaan.
Galimard sijaitsee noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Fragonardilla on myymälä keskustassa ja tehdas Galimardin lähellä. Molinard sijaitsee Grassen keskustassa.
Galimardilla ja Molinardilla on lisäksi vielä aivan loistava ohjelmanumero: parfyymiworkshop, jossa saa valmistaa oman parfyyminsa!
Toiveikkaana menin ensin Molinardille, sillä sen hienot tilat sijaitsevat lähellä Grassen keskustaa.
Parfyymiworkshopiin tarvittaisiin periaatteessa vähintään kaksi henkilöä. Olin Grassessa yksin, mutta minulla kävi tuuri, sillä samaan aikaan englanninkieliseen workshopiin oli tulossa myös pieni amerikkalainen ryhmä, joten pääsin sitten heidän kanssaan.
Workshopin hinta oli 60 euroa ja kesto noin puolitoista tuntia. Siihen sisältyi myös itse tehty parfyyymi, 50 ml.
Molinardin parfyymiworkshop pidettiin omassa, sitä varten nimenomaisesti suunnitellussa tilassaan, L'Atelier des Parfumsissa.
Huoneessa oli tällaisia pöytiä täynnä erilaisia tuoksuja.
Tuolla ylemmän kuvan taka-alalla vilahtaa myös ohjaajamme, aito parfymööri vai miten tätä ammattinimikettä nyt kutsuisi.
Parfyymin luominen alkoi siitä, että kerroin ohjaajalle, että millaisista tuoksuista pidän. Tuoksuryhmiä on kuusi: puu- (woody), kukkais- (floral), sitrus- (citrus), itämaiset- (oriental), nahka- (leather) ja saniaistuoksut (fern).
Suosikkejani näistä ovat kukkaistuoksut sekä gourmand-tuoksut, jotka sisältävät yleensä kaikkea herkullista kuten vaniljaa, suklaata ja hunajaa.
Sitten parfymööri kertoi tuoksun rakenteesta.
Tuoksussa on ensituoksu eli top note, joka kestää iholla 20-30 minuuttia. Se aistitaan parfyymista ensin, ja monet ihmiset tekevätkin ostopäätöksensä virheellisesti jo pelkästään sen perusteella.
Tärkeämpi nimittäin vielä on tuoksun sydän eli middle note, joka muodostaa tuoksun teeman ja kestää iholla noin kaksi tuntia.
Sitten tulee vielä pohjatuoksu eli base note, joka tuoksuu parhaimmillaan koko päivän.
Hyvä tuoksu sisältää kaikki nämä kolme elementtiä. Jokaiseen luokkaan voi samassa parfyymissa kuulua useampiakin tuoksuja, ja sitä kohti mekin lähdimme pyrkimään.
Pullot oli jaettu värikoodeilla base noteihin, middle noteihin ja top noteihin. Alimmassa rivissä olivat base notet ja ylimmässä top notet ja keskellä middlet. Jotkut tuoksut oli luokiteltu myös kahteen luokkaan, eli sama tuoksu saattoi käydä esimerkiksi pohjatuoksuksi ja sydäntuoksuksi.
Ja sitten ei kun nuuskuttelemaan!
Parfyymööri antoi minulle alkuun kuusi pulloa, joiden tuoksujen hän tiesi jo etukäteen sopivan yhteen. Joukossa oli kukkaistuoksuja ja gourmand-tuoksuja. Minun piti valita niistä ne joista pidin, ja sitten kastaa paperisia näyteliuskoja niihin ja tuoksutella niitä yhdessä. Ajatuksena oli saada käsitys siitä, miten tuoksut sopivat yhteen. Ei nimittäin riitä, että tuoksut yksinään ovat hyviä, niiden pitää myös sopia kokonaisuudeksi.
Valitsin pohjatuoksuista mielestäni parhaimmat ja sitten jatkettiin samalla tavalla sydäntuoksun ja ensituoksun kanssa.
Oli kyllä yllättävän vaikeaa! Joku tuoksu kuten cola saattoi tuoksua ihanalta yksinään, mutta ei sitten sopinut yhtään yhteen esimerkiksi valitsemani kukkaisen pohjatuoksun kanssa.
Lopulta sain parfymöörin avustuksella valittua yhteensä kuusi tuoksua, jotka mielestäni sopivat vielä yhteenkin.
Pohjatuoksuna minulla oli valmis sekoitus kukkaispohjaa (floral base). Siihen yhdistettiin toinen pohjatuoksu, puuteri (powder). Middle noteksi valitsin toisen kukkatuoksun eli vesililjan (aquerous flowery base) sekä makean sokeroidun mantelin (sugared almond).
Top notena ihastuin vihreän omenan tuoksuun (green apple). Parfymöörin mielestä se oli kuitenkin yksinään liian hallitseva, joten hän ehdotti siihen lisäksi frappea eli rusinaa. Aluksi epäröin, sillä en pitänyt rusinantuoksusta yksinään hirveästi. Oli kuitenkin mielenkiintoista, jos rusinan otti tuoksukimpusta pois. Tuoksu muuttui yhtäkkiä latteammaksi ja suoraviivaisemmaksi, ei yhtään niin hienostuneeksi ja mielenkiintoiseksi. Parfymööri oli siis oikeassa, ja rusina tarvittiin.
Lopputuloksesta tuli mielestäni yllättävän hyvä. Sain itse siirtää tuoksut isommista pulloista pipetillä omaan pullooni. Parfymööri laski tuoksujen suhteet, joka hänen mielestään oli melkeinpä merkittävintä parfyymissä. Loppuun sain sanoa, halusinko tuoksusta enemmän kukkaisen vai makean. Valitsin kukkaisen, ja parfymööri laski sitten middle noten vesililjan ja sokeroidun mantelin suhteen sen mukaan, eli mantelia tuli vähemmän.
Oman tuoksun luomisessa hienointa oli ehkä se, että tuoksujen maailma aukeni aivan uudella tavalla. Kun tuoksun hajoitti osiin ja aloitti sen tekemisen aivan alusta, alkoi arvostaa monivivahteisia kaupallisia tuoksuja aivan eri tavalla.
Parfymöörikin piti tuoksustani. Hänen mukaansa se oli "elegant" ja "fashionable". Luulen, että se muodikkuus tuli tuosta ihanasta vihreästä omenasta.
Miesten tuoksujen tekeminen on kuulemma yllättäen paljon vaikeampaa kuin naisten. Miesten tuoksut sisältävät pääosin puu- ja nahkaelementtejä sekä varmaan myös sitrusta.
Parfyymimyymälöiden ja tehtaiden lisäksi Grassessa on myös erinomainen parfyymimuseo. Siellä esitellään parfyymien historiaa, raaka-aineita, valmistusta ja suunnittelua. Todella mielenkiintoista!
Grasseen pääsee Nizzasta mm. bussilla. Matka kestää noin puolitoista tuntia ja maksaa euron (!).
